Tapasin viisi vuotta sitten miehen, joka sytytti minut heti. Olin otettu siitä, että hän halusi minua. Tapailimme muutaman viikon ajan toisiamme, mutta tuntui ettei mies ollut samalla aaltopituudella. Koin, että olin hänelle vain hetken huumaa. Aloin olemaan epävarma hänen tunteistaan ja tulevaisuus alkoi pelottamaan. Kyllästytti kun tämä mies ei näyttänyt tunteitaan ja epäilin siis, ettei niitä myöskään ollut. Siispä päätin jättää tämän miehen. Päätös sai minut surulliseksi ja hyppäsin entisen poikaystäväni-joka osaa vannoa rakkautta tarkoittamatta mitään- luokse purkamaan pahaa oloani.
Nyt sitten viisi vuotta myöhemmin olen ymmärtänyt, missä mentiin. Olen tutustunut tuohon mieheen uudestaan ja tajunnut, kuinka hölmö olin. Tein päätelmäni silloin aikaisemmin liian äkkiä ja ilmeisesti satutin tuota miestä myös pahasti. Olen kai kasvanut aikuiseksi ja alkanut ymmärtämään, ettei kaikki ole sitä miltä näyttää. Nuorempana kaipasin kehuja ja jotain ylitsepursuavaa rakkautta sen sijaan, että olisin valinnut oikean rakastamisen. Huono itsetuntoni kaipasi ylisanoja, joiden taakse en osannut katsoa. Ja niinpä jouduin aina ns. huonojen miesten seuraan.
Nyt sitten viisi vuotta myöhemmin olen ymmärtänyt, missä mentiin. Olen tutustunut tuohon mieheen uudestaan ja tajunnut, kuinka hölmö olin. Tein päätelmäni silloin aikaisemmin liian äkkiä ja ilmeisesti satutin tuota miestä myös pahasti. Olen kai kasvanut aikuiseksi ja alkanut ymmärtämään, ettei kaikki ole sitä miltä näyttää. Nuorempana kaipasin kehuja ja jotain ylitsepursuavaa rakkautta sen sijaan, että olisin valinnut oikean rakastamisen. Huono itsetuntoni kaipasi ylisanoja, joiden taakse en osannut katsoa. Ja niinpä jouduin aina ns. huonojen miesten seuraan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ehkä teet tällä kerralla oikein etkä ota korvikemiehiä.