Kävin psykiatrin lausunnossa. Hän sanoi, että minulla on hauras persoonallisuus, mitä tämä tarkoittaa? Hän myös totesi, että käyn välillä rajalla, mutta en todennäköisesti mene psykoosiin. Onko tähän lausuntoon uskomista, koska omasta mielestäni kärsin vain paniikista, muutamasta fobiasta ja pakko-ajatuksista. En kuule enkä näe harhoja. Pitääkö persoonallisuuttaan sitten jotenkin kovettaa???
Hauras persoonallisuus
Mitä tarkoittaa
104764
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
En tiedä, en ole käynyt psykiatrilla, mutta voisin kuvitella että jotain samansuuntaista siellä sanottaisiin. Mistä senkin sitten tietää, onko psykoosissa vai ei? Minä en kärsi mistään noista mitä sinä kuvailit, ainoastaan hoitamattomasta masennuksesta. Voiko se johtaa psykoosiin? Entä psykoosin estolääkitys? Onko siitä oikeasti jotain hyötyä vai onko se(kin) vain yksi rahastuskeino lääketeollisuudelle monien muiden lumelääkkeiden ohessa?
http://www.mielenterveyshelmi.fi/?netti-helmi_48
'Skitsofreniaan sairastuvalla on usein niin sanottu hauras persoonallisuus. Henkilöllä voi olla puutteita ongelmanratkaisu- ja ihmissuhdetaidoissa. Jo lapsena hän on voinut olla poikkeuksellisen yksinäinen. Tällainen yksinäisyys ja vetäytyminen ovat tyypillisiä niin sanotulle eristäytyvälle skitsofreniatyypille. Toisella sairastuneella voi puolestaan epäluuloisuus. Jollain taas minän rajat eivät tahdo pitää. - Tällainen henkilö liukuu helposti mielikuvituksiinsa, hänelle varjot ovat todellisia ihmisiä. Kaduilta kuuluva häly kuulostaa hänestä ihmisten ääniltä. Kristiina Kajesalo korostaa, että kenellä tahansa saattaa silloin tällöin olla satunnaisia aistihairahduksia. Ei ole merkki sairastumisesta, että joskus ikään kuin kuulee nimeänsä kutsuttavan kadulla.
Oppimiskykyyn skitsofrenia ei välttämättä vaikuta, vaikka moni kokeekin muistinsa ja tarkkaavaisuutensa sairastumisen myötä heikentyneen. Työssä pärjääminen ei siksi ole automaattisesti pois suljettu vaihtoehto. Pelkän sairausdiagnoosin perustella ei oppimiskyvyn muutoksesta voida päätellä mitään. - Mutta varsinkin paranoidinen skitsofrenia eli vainoharhaisuuden korostuminen vaikuttaa muita skitsofrenian tyyppejä vähemmän kognitiivisiin eli älyllisiin kykyihin. Jos nämä kyvyt ovat kovin korkealla ennen sairastumista, ei taitojen lievä heikkeneminenkään haittaa kauheasti, Kajesalo toteaa.'
muuten sen mukainen lääkitys
Ei kai se skitsofrenia nykyaikana asianmukaisilla lääkkeillä hoidettuna ole yhtään sen kummallisempi mielenterveysongelma kuin mikään muukaan. Mainitsin siitä vain aiheeseen liittyen. Mikä kohta sinun mielesi siitä pahoitti?
Hauras persoonallisuus,luulisin äärimmäistä herkkyyttä,tai niin minulla.Sinuna menisin uudelleen samalle lääkärille,ja kyselisin häneltä kaiken mikä mieltä kaihertaa,ja onhan sinulla oltava jatkuva hoitosuhde jonnekkin,Hyvät voinnit sinulle
Olis kiva tietää mitä muuta lausunnossa luki.
Netistä saa lukea paljon erilaisista persoonallisuushäiriöistä, mutta henk.koht. en löytänyt yhtään sivua, jossa olisi ko. diagnoosi;hauras persoonallisuus. Kokeile katsoa tätä sivua, jos löytäisit "itsesi" sieltä.
http://www.ahjos.net/luokitus/F60.htm
Ota se lausunto käteen ja tutki sivua sen kanssa, ne ovat vain tautiluokituksia, ei mitään konkreettisempaa, mutta jos itsesi sieltä löydät niin sitten voit lukea muualta enemmän.
Tai sitten erittäin hyvä idea oli tuo että menet itse lääkärin puheille, ja kyselet häneltä mitä mieltä askarruttaa.
Ja viimeiseen kysymykseen vastauksena sanoisin terapian joku muoto, ehkä psykoterapia (sitä käytetään hyvin usein pers.häiriöiden hoitomuotona) Mä en itse usko lääkkeisiin näissä tapauksissa. Ahdistukseen ja paniikkiin voi lääkkeitä syödä ja ne jopa auttaa mutta persoonallisuushäiriöstä et eroon pääse lääkkeillä.
olen alkuperäinen kirjoittaja. Joku kysyi, että mitä muuta se sanoi. No eipä se juuri muuta sanonut, eikä antanut tilaisuutta kysellä, koska sillä oli niin kova kiire, katsoi kelloa koko ajan, eikä katsonut silmiin puhuessa. Yritin tarkentaa asiaani, mutta minusta tuntui, että ei edes kuunnellut, koska ymmärsi asiani aivan väärin. Ei yhden käyntikerran perusteella kai ketään voi tuntea... Nyt on vaan tosipaha mieli kun mietin koko ajan, että olenko hullu ja minkä sortin sellainen jos olen ja voinko elää normaalia elämää, käydä töissä, olla miesystävän kanssa jne, etten aiheuta vahinkoa ja häpeää kellekään. Kävin myös tuolla persoonallisuushäiriöt-linkissä. En kyllä oikein löytänyt sieltä semmoista, joka itseäni kuvaisi. Tosin huono itsetunto kyllä on ja itseluottamusta ei ole yhtään. Tuntuu, et teen kaikki väärin, en kelpaa, enkä riitä. Psykiatrin mielestä persoonallisuuttaan voi oppia kovettamaan ja pitäisikin olla välittämättä kaikesta pään sisäisestä paskasta. Tutui, et psykoa ei oikeasti kiinnostanut pohtia sitä, miksi siellä päässä sitä vikaa on. Oli vaan kiire kirjoittaa diagnoosit ja määrätä pillerit.
näin se yleensä menee. Harmi vaan kun suunlaisen pohtijan eteen tuli tommonen kusipää lääkäri. Niistähän saa tehdä valituksia ja mun mielestä kannattaakin, koska ne ei muuten koskaan opi et potilaita ei voi kohdella ku mitäkin rättejä!!!
Voin sanoa, ettet todellakaan ole hullu. Voit elää ihan normaalia elämää, paitsi että suosittelisin sinulle mielenterveyskeskukseen tai klaaraan yhteydenottoa ja terapiaa tuohon sinun itsetunto- ja itseluottamusongelmaan. Todellakin on keinoja millä voit "koventaa" persoonallisuuttasi, mutta se vaatii kestävyyttä, kärsivällisyyttä ja tuskaakin aika paljon. Toteutettavissa, mutta aikaa vievää puuhaa. Ei sitä noin vaan voi olla välittämättä kaikesta mitä pään sisällä liikkuu, varsinkaan sitä että mitä muut ihmiset ajattelevat jne.. Tiedän omasta kokemuksesta ettei siitä noin vain eroon pääse. Olen tosin itse tehnyt asian eteen asioita, mutta älä nyt loukkaannu, luulen että sä tarvit jonku apua sen kanssa. Jotkut ihmiset vaan on herkempiä ku toiset. Ei sille mitään voi ja se pitää ennenkaikkea hyväksyä et tarviit apua ennen ku sitä haet. Et saa mistään mitään itsellesi jos et ole avoin vaihtoehdoille ja avuntarjoajille=)
Toivottavasti on jotain apua ja pystyt hakemaan apua ongelmiisi. Koitahan pärjätä!!=)
Joo, olenkin etsimässä itselleni terapiaa, jossa sitten käsitellään paremmin ongelmiani. Minusta vaan oli töykeää ikään kuin töksäyttää noita diagnooseja, koska ne vaan aiheuttivat enemmän ahdistusta minulle. Koska olen herkkä, niin rupean kauhean helposti ottamaan ja kuvittelemaan itsessäni vikoja/puutteita tai sairauksia, jos joku keksii ehdottaa.
näinhän se menee..
Mutta hyvä että olet hakemassa apua, koska yksikseen on aika vaikea päästä peloistaan eroon jos ei ole itseluottamusta tai kokemusta. =)