Olen miettinyt tuota kansantautia ja sitä, esiintykö sitä missä määrin historiassa. Onko se ehkä syy siihen, että ihmisillä on enempi aikaa miettiä kaikenlaisia kun esim. koneet hoitaa aika pitkälti kaiken tekemisen. Ennen aikaan esim. vessassa käynti oli sellainen aikaa vievä puuha, että kovilla pakkasilla ja puhurissa se oli melkoinen taitolaji.
Masennus
wetwet
4399
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Maailma on muuttunut paljon monimutkaisemmaksi,ja vaikeammaksi elää.Jo koulusta alkaa armoton kilpailu.sitten työpaikoista,aviopuolisosta,ja ihan kaikesta.Jollakinlailla olisi tultava toimeen,ja usein elämä ei mene niin kuin on suunnitellut.ja sitten onkin palaset hajallaan,että mitäköhän nyt
Elämme myös suunnattomassa infoähkyssä. Joka päivä saamme hirvittävät määrät uuttatietoa halusimme sitä tai ei. Yhden asian läpiviemiseen ei tunnu olevan ollenkaan aikaa, vaan kaikki työ on ositeltu ja jaettu tehokkuuden nimissä. Säätämme aikaa ties millä ihme kikoilla ja mihin ihmeeseen sitä säästetään? Jotta voi hankkia itselleen lisää kaikenlaista mistä voi olla riippuvainen, ihan totta sietää miettiä, että tarvitaanko sitä kaikkea 'ahertamista' ja touhuamista millä tämä maailma nykyään pyörii... Ihailemme taloudellista menestymistä mitä kalliimpi auto, asunto jne...ja jotta ne kaikki kivat lelut saadaan on painettava lisää tuottoisaa työtä.
Vois ajatella niinkin että masennus on merkki terveestä mielestä. Masennus on mielen keino jarruttaa, vastustaa tekemästä sellaista mistä ei ole oikeasti kokonaisuuden kannalta etua tai mikä on lopultakin vain haitaksi itselle ja ympäristölle...
Tämmönen mulle tuli mieleen, tiä si...
Tuo on kyllä mielenkiintoinen juttu. Itse olen ajatellut että masennus tosiaan voisi olla sellainen evoluution mukanaan tuoma oikku, eli ihminen vaipuu sellaiseen energiansäästötilaan kun ei ympärillä ole mitään mielekästä tekemistä. Kun ei tarvitse yrittää pysyä hengissä, ei tarvitse hankkia ruokaa, laittaa kotia, hoitaa lapsia tms. niin on vaan järkevää pistää itsensä off-asentoon. Tottahan on ettei länsimaissa enää ole minkäänlaista "luontaista" ympäristöä ihmisellä. Ei siis ole ihmekään jos porukka oireilee kun missään ei voi tuoda pätemisentarvettaan kunnolla esille. Ei koe elämää mielekkääksi kun joka päivä toistuu samat, ennalta arvattavat kuviot, täytyy käydä töissä, ei näe ystäviä eikä voi toteuttaa luontaista tarvettaan olla sosiaalinen. Ihmiset ostavat kaupasta kaiken mitä tarvitaan, elämä pyörii rahan ympärillä ja pehmeät arvot on unohdettu. Täytyy vaan yrittää kilpailla toisten kanssa tajuamatta edes mihin ollaan menossa tai mitä on palkintona...
kiinnotavat asiat ympäriltä. Ei voi/kykene/tiedä miten tai kuinka voisi vaikuttaa omaan ympäristöönsä tai edes siihen mitä tekee. Menee massan mukana jottei olisi poikkeava. Tavoitteet ja elämänsisällön määrittelee jokin ulkopuolinen taho. Olet hyvä tai kuulut joukkoon vain jos täytät tietyt yhteisön asettamat kriteerit. Pyrkimyksenä pitää olla esimerkiksi tietyn elintason tavoitteleminen vaikka itse ei niitä erityisesti arvostaisikaan. Ei se ole ihme jos siinä pieni ihminen katoaa.