Tuhlauksen lopettaminen

...kovasti. On aina mukavaa saada palautetta.

Olab kirjoitti:

...kovasti. On aina mukavaa saada palautetta.

nimittäin havahtunut itsekin mittimään sitä, mitä ihmiset itse asiassa ostavat kun he hamstraavat tuotteita joita eivät edes tarvitse. Käydessäni hetken aikaa sitten Riikassa seurueen mammat ja papat sekosivat täysin sen krääsän edessä ja ostivat "kun kerta halvalla saa", vaikka moni myönsikin etteivät löydökset edes olleet niin kummoisia, eivät ainakaan kovin laadukkaita.

Olen itse huomannut, että tulen aika pienellä toimeen. Kun elää simppeliä elämää arkisin, tuntuvat ne hemmotteluhetket ja ostoksetkin sitten paljon arvokkaammilta ja ansaituimmilta.

Luulisin että jatkuvassa ostelussa ja turhan krääsän hamstraamisessa on kyse monien kohdalla huonon itsetunnon paikkaamisesta. Ja sellaisesta typerästä lauman perässä juoksemisesta kun ihmiset ajattelevat, ettei elämä voi olla hyvää ellet omista tietynkokoista asuntoa ja uusimpia elektroniikkavempeleitä.

Lueskelin tuossa juuri toista keskustelua asuntolainoista. Suurin osa ketjuun vastanneista myönsi, että perheen rahatilanne on todella tiukka suuren asuntolainan vuoksi. Voi jeesus...onhan se totta, että jos on asettunut aloilleen, on fiksua ostaa se oma asunto. Mutta onko kahden pienituloisen ihmisen oikeasti saatava keskustakolmio tai sadan neliön rivarinpätkä saunalla ja pihalla ja vetää vielä piharemontit sun muut siihen päälle. Huonekalut ostetaan oikein mielikuvituksettomasti Ikeasta sen sijaan että vaikka etsittäisiin halpaa tavaraa kierrätyskeskuksista jotka saa usein pienellä nikkaroinnilla persoonallisiksi.

Taivas-Hellu kirjoitti:

nimittäin havahtunut itsekin mittimään sitä, mitä ihmiset itse asiassa ostavat kun he hamstraavat tuotteita joita eivät edes tarvitse. Käydessäni hetken aikaa sitten Riikassa seurueen mammat ja papat sekosivat täysin sen krääsän edessä ja ostivat "kun kerta halvalla saa", vaikka moni myönsikin etteivät löydökset edes olleet niin kummoisia, eivät ainakaan kovin laadukkaita.

Olen itse huomannut, että tulen aika pienellä toimeen. Kun elää simppeliä elämää arkisin, tuntuvat ne hemmotteluhetket ja ostoksetkin sitten paljon arvokkaammilta ja ansaituimmilta.

Luulisin että jatkuvassa ostelussa ja turhan krääsän hamstraamisessa on kyse monien kohdalla huonon itsetunnon paikkaamisesta. Ja sellaisesta typerästä lauman perässä juoksemisesta kun ihmiset ajattelevat, ettei elämä voi olla hyvää ellet omista tietynkokoista asuntoa ja uusimpia elektroniikkavempeleitä.

Lueskelin tuossa juuri toista keskustelua asuntolainoista. Suurin osa ketjuun vastanneista myönsi, että perheen rahatilanne on todella tiukka suuren asuntolainan vuoksi. Voi jeesus...onhan se totta, että jos on asettunut aloilleen, on fiksua ostaa se oma asunto. Mutta onko kahden pienituloisen ihmisen oikeasti saatava keskustakolmio tai sadan neliön rivarinpätkä saunalla ja pihalla ja vetää vielä piharemontit sun muut siihen päälle. Huonekalut ostetaan oikein mielikuvituksettomasti Ikeasta sen sijaan että vaikka etsittäisiin halpaa tavaraa kierrätyskeskuksista jotka saa usein pienellä nikkaroinnilla persoonallisiksi.

Itse innostuin säästämään puhtaasti löydettyäni sijoittamisen mahdollisuudet rahamäärän kasvattajana. Tämä on hyvä motivaation lähde, jollaista ne kaikki turhan krääsän hamstraajat tarvitsisivat.

Suurin ongelma on siinä, että tuotteiden ja palvelujen promootio toimii nykyään tehokkaammin kuin koskaan. Liiketalouden opieskelijana olen oppinut, että markkinoinnin asinatuntijat ovat oikeita psykologeja, jotka kyllä osaavat vaikuttaa ihmisten ostokäyttäytymiseen. Houkutuksilta on hyvin vaikea paeta, ja rahan todellinen arvo sumenee.

Ikeassa en näe ongelmaa. Tuotteethan ovat halpoja, eli sopivia säästäväisille ihmisille. Sama pätee esimerkiksi Lidliin ja H&M:ään.

Olab kirjoitti:

Itse innostuin säästämään puhtaasti löydettyäni sijoittamisen mahdollisuudet rahamäärän kasvattajana. Tämä on hyvä motivaation lähde, jollaista ne kaikki turhan krääsän hamstraajat tarvitsisivat.

Suurin ongelma on siinä, että tuotteiden ja palvelujen promootio toimii nykyään tehokkaammin kuin koskaan. Liiketalouden opieskelijana olen oppinut, että markkinoinnin asinatuntijat ovat oikeita psykologeja, jotka kyllä osaavat vaikuttaa ihmisten ostokäyttäytymiseen. Houkutuksilta on hyvin vaikea paeta, ja rahan todellinen arvo sumenee.

Ikeassa en näe ongelmaa. Tuotteethan ovat halpoja, eli sopivia säästäväisille ihmisille. Sama pätee esimerkiksi Lidliin ja H&M:ään.

Turhan krääsän kerääminen on turhaa, mutta harva motivoituu pelkästään rahan keräämisestä; siinä pitää olla tavoite, jollei sitten sen hankita ole sitä itsessään, peliä ja riskin ottoa.

Empäs muistanutkaan ennenkuin kävin blogissa että millaista oli olla nuori ja mahdollisuudet edessä.
Hyviä havaintoja, säästäminen tai sijoittaminen eivät ole olleet nuorten suosiossa. Tarvitaan pioneerejä ja esimerkkejä.

aina jonnekin. kirjoitti:

Turhan krääsän kerääminen on turhaa, mutta harva motivoituu pelkästään rahan keräämisestä; siinä pitää olla tavoite, jollei sitten sen hankita ole sitä itsessään, peliä ja riskin ottoa.

Empäs muistanutkaan ennenkuin kävin blogissa että millaista oli olla nuori ja mahdollisuudet edessä.
Hyviä havaintoja, säästäminen tai sijoittaminen eivät ole olleet nuorten suosiossa. Tarvitaan pioneerejä ja esimerkkejä.

Ikea oli lähinnä esimerkki siitä, että kaikki on aina saatava uutena ja täysin samanlaisena -mielellään vähän parempana kuin naapurilla. Aika harva uskaltaa kyseenalaistaa, tarvitseeko hän todellakin kaiken saman tavaran jotta hänen elämänsä olisi onnellista.

Tuntuu siltä, että nuorilla on todella kummallisia käsityksiä taloudesta ja rahankäytöstä muutenkin. Itse olen esim. saanut kuulla pelotteluita siitä, että olen aina tarpeen vaatiessa ottanut opintolainaa, jos töidenteko ei ole ollut mahdollista. Samoin olen saanut kuulla ties mitä naljailua siitä, että opiskelen viestintään ja kulttuuriin liittyvää alaa, joka on suurin piirtein suora tie helvettiin ja työttömyyteen. Nämä arvostelijat eivät näe mitään arveluttavaa siinä, että he saattavat laittaa jopa satasen baari-iltaan tai hankkivat tuloihinsa verrattuna aivan liian kalliin asunnon jonka takaisinmaksu muuttuu aivan mahdottomaksi jos (kun) korot vielä vähänkin nousevat. Samat tyypit ovat syytäneet tuhansia euroja rahaa aikuisten leluihin, kuten kännyköihin joita vaihdetaan vuoden välein.

Mielestäni vertaus joka Olabilla on nettisivuillaan, nimittäin se, että yhden baari-illan hinnalla voisi saada jopa lentolipun Lontooseen, on tosi hyvä.

Taivas-Hellu kirjoitti:

Ikea oli lähinnä esimerkki siitä, että kaikki on aina saatava uutena ja täysin samanlaisena -mielellään vähän parempana kuin naapurilla. Aika harva uskaltaa kyseenalaistaa, tarvitseeko hän todellakin kaiken saman tavaran jotta hänen elämänsä olisi onnellista.

Tuntuu siltä, että nuorilla on todella kummallisia käsityksiä taloudesta ja rahankäytöstä muutenkin. Itse olen esim. saanut kuulla pelotteluita siitä, että olen aina tarpeen vaatiessa ottanut opintolainaa, jos töidenteko ei ole ollut mahdollista. Samoin olen saanut kuulla ties mitä naljailua siitä, että opiskelen viestintään ja kulttuuriin liittyvää alaa, joka on suurin piirtein suora tie helvettiin ja työttömyyteen. Nämä arvostelijat eivät näe mitään arveluttavaa siinä, että he saattavat laittaa jopa satasen baari-iltaan tai hankkivat tuloihinsa verrattuna aivan liian kalliin asunnon jonka takaisinmaksu muuttuu aivan mahdottomaksi jos (kun) korot vielä vähänkin nousevat. Samat tyypit ovat syytäneet tuhansia euroja rahaa aikuisten leluihin, kuten kännyköihin joita vaihdetaan vuoden välein.

Mielestäni vertaus joka Olabilla on nettisivuillaan, nimittäin se, että yhden baari-illan hinnalla voisi saada jopa lentolipun Lontooseen, on tosi hyvä.

Täällähän on järkeviä ihmisiä vihdoinkin. Näitä samoja asioita olen täällä kysellyt ja ihmetellyt jo jonkin aikaa. Aloittajan blogi oli kyllä hyvä. Toivottavasti se tavoitttaa mahdollisimman monet. En kuitenkaan ole saanut tuolla velka plastalla mitään selitystä näille merkillisille kulutus ja laina tottumuksille tai käsityksille taloudesta.

Ainiin. satasella harvempi kaverini edes opiskeluaikoina selvisi baari-illasta. Yleensä menee 300-400, joskus 600. Järkeä? Ei. Markka-aikana tosin ei ikinä saanut tonnia menemään illassa??

aina jonnekin. kirjoitti:

Turhan krääsän kerääminen on turhaa, mutta harva motivoituu pelkästään rahan keräämisestä; siinä pitää olla tavoite, jollei sitten sen hankita ole sitä itsessään, peliä ja riskin ottoa.

Empäs muistanutkaan ennenkuin kävin blogissa että millaista oli olla nuori ja mahdollisuudet edessä.
Hyviä havaintoja, säästäminen tai sijoittaminen eivät ole olleet nuorten suosiossa. Tarvitaan pioneerejä ja esimerkkejä.

Mulla päätavoite rahan keräämisessä on toistaiseksi taloudellinen vakavaraisuus. Noh, onhan sillä riskipelaamisellakin viehätyksensä. Sijoittamisen vähäinen suosio perustuu varmaankin yleiseen asenteeseen, jonka mukaan parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla? Rahaa pelätään menetettävän osakkeisiin, muttei muihin turhuuksiin.

Ja kuten Taivas-Hellun esimerkki kertoo, monet eivät näe rahankäytössään metsää puilta. Satasen voi nautiskella viinaan viikoittain, ja luuri vaihtua 4 kertaa vuodessa, mutta koko vuoden menojen edessä ollaan sokeita. Kirjanpito osavuosikatsauksineen - niin hullulta kuin se kuulostaakin - voisi tehdä hyvää näille, jotka eivät huomaa miten ja mihin raha virtaa. Suomeen tarvitaan kohta oma Dr. Phil kertomaan näistä perusasioista.

Olab kirjoitti:

Mulla päätavoite rahan keräämisessä on toistaiseksi taloudellinen vakavaraisuus. Noh, onhan sillä riskipelaamisellakin viehätyksensä. Sijoittamisen vähäinen suosio perustuu varmaankin yleiseen asenteeseen, jonka mukaan parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla? Rahaa pelätään menetettävän osakkeisiin, muttei muihin turhuuksiin.

Ja kuten Taivas-Hellun esimerkki kertoo, monet eivät näe rahankäytössään metsää puilta. Satasen voi nautiskella viinaan viikoittain, ja luuri vaihtua 4 kertaa vuodessa, mutta koko vuoden menojen edessä ollaan sokeita. Kirjanpito osavuosikatsauksineen - niin hullulta kuin se kuulostaakin - voisi tehdä hyvää näille, jotka eivät huomaa miten ja mihin raha virtaa. Suomeen tarvitaan kohta oma Dr. Phil kertomaan näistä perusasioista.

Minusta tuntuu sitä paitsi siltä, että alettuani säästää ja pitää kirjaa menoistani, olen alkanut hallita koko elämääni paremmin ja se tuntuu tosi hyvältä. Tuntuu siltä, että tavarat ja raha eivät enää hallitse minua, vaan minä hallitsen niitä. Eikä se säästäminen tarkoita sitä, että mitään ei voisi tehdä tai ostaa. Minusta tuntuu vain paljon paremmalta ostaa sellaisia asioita, jotka ovat minulle tarpeellisia. En osta mitään sillä perusteella, että "kyllähän nykyään pitää kaikilla olla tällainen". Se on mielestäni maailman typerin peruste ostaa mitään.

Itse haluan säästää rahojani matkustamiseen ja käydä vaikka useammin ulkona syömässä. Tuntuu koomiselta kun monet nuoret kaatavat sen satasen surutta kurkusta alas, mutta eivät koskaan käy texmex-paikkoja laadukkaammissa ravintoloissa koska "se on niin kallista". Samoin teatteri- ja konserttilippujen kalliutta valitellaan, mutta ei ole mikään ongelma ostaa kuukauden aikana vaikka neljää Hennesin halpistoppia, joiden hinnalla opiskelija pääsisi vaikka oopperaan...

Samoin tuo yletön opintolainan pelkääminen tuntuu aivan nurinkuriselta. Jos otat silloin tällöin lainaa jotta pysyt hengissä ja voit kasvattaa henkistä pääomaasi (se ei katoa tai vanhene!), toiset heristelevät sormeaan, mutta kukaan ei kritisoi millään tavalla jos otat vaikka kymppitonnin lainaa elektroniikkaan tai matkaan. Niin, jos jaksaisi aina silloin tällöin laittaa sitä rahaa sukanvarteen vaikkei olisikaan mitään tiettyä säästökohdetta mielessä, voisi hyvällä omalla tunnolla sitten toteuttaa noita mielihalujaan eikä tarvitsisi mennä R-kioskille hakemaan jotain helvetin Ellos-lainaa...

Itselleni on tärkeää tehdä kuluttaessani myöskin eettisiä valintoja. Maksan mielelläni suomalaisesta tuotteesta tai luomusta hieman enemmän kuin Lidlin tuontititavarasta.

Taivas-Hellu kirjoitti:

Minusta tuntuu sitä paitsi siltä, että alettuani säästää ja pitää kirjaa menoistani, olen alkanut hallita koko elämääni paremmin ja se tuntuu tosi hyvältä. Tuntuu siltä, että tavarat ja raha eivät enää hallitse minua, vaan minä hallitsen niitä. Eikä se säästäminen tarkoita sitä, että mitään ei voisi tehdä tai ostaa. Minusta tuntuu vain paljon paremmalta ostaa sellaisia asioita, jotka ovat minulle tarpeellisia. En osta mitään sillä perusteella, että "kyllähän nykyään pitää kaikilla olla tällainen". Se on mielestäni maailman typerin peruste ostaa mitään.

Itse haluan säästää rahojani matkustamiseen ja käydä vaikka useammin ulkona syömässä. Tuntuu koomiselta kun monet nuoret kaatavat sen satasen surutta kurkusta alas, mutta eivät koskaan käy texmex-paikkoja laadukkaammissa ravintoloissa koska "se on niin kallista". Samoin teatteri- ja konserttilippujen kalliutta valitellaan, mutta ei ole mikään ongelma ostaa kuukauden aikana vaikka neljää Hennesin halpistoppia, joiden hinnalla opiskelija pääsisi vaikka oopperaan...

Samoin tuo yletön opintolainan pelkääminen tuntuu aivan nurinkuriselta. Jos otat silloin tällöin lainaa jotta pysyt hengissä ja voit kasvattaa henkistä pääomaasi (se ei katoa tai vanhene!), toiset heristelevät sormeaan, mutta kukaan ei kritisoi millään tavalla jos otat vaikka kymppitonnin lainaa elektroniikkaan tai matkaan. Niin, jos jaksaisi aina silloin tällöin laittaa sitä rahaa sukanvarteen vaikkei olisikaan mitään tiettyä säästökohdetta mielessä, voisi hyvällä omalla tunnolla sitten toteuttaa noita mielihalujaan eikä tarvitsisi mennä R-kioskille hakemaan jotain helvetin Ellos-lainaa...

Itselleni on tärkeää tehdä kuluttaessani myöskin eettisiä valintoja. Maksan mielelläni suomalaisesta tuotteesta tai luomusta hieman enemmän kuin Lidlin tuontititavarasta.

Luulen, että sijoittamisen vähäinen suosio perustuu siihenkin harhakuvaan, että vain rikkaat voisivat sijoittaa.

Taivas-Hellu kirjoitti:

Luulen, että sijoittamisen vähäinen suosio perustuu siihenkin harhakuvaan, että vain rikkaat voisivat sijoittaa.

Yht.äkkiä ei miljonaariksi tulla. Pitkäaikainen säästäminen kuitenkin tuo jonkinlaista tulosta.

Markku