Haluan kirjoittaa tänne kannustuksen vanhemmille jotka ovat luopuneet toivosta,ÄLÄ ANNA SILTIKÄÄN VIELÄ PERIKSI.
Itse olen kohta kolme vuotta taistellut lapsistani ja voin tunnustaa että välillä annoin periksi eli en jaksanut enää etsiä apua en tukea ja sosiaali vain jatkoi yhä tiukemmin vaikka minä olin jo hiljaa ja myöntelin.Mutta sitten sain kuulla eräältä viranomaiselta Pesueesta ja sain itsestäni irti kirjoittaa sinne sähköpostia ja vain hetki kun sieltä soitettiin ja sain kertoa tilanteeni.Sen jälkeen olen saanut apua ja tukea jatkaa taistelua uusin voimin ja kannustuksin ja nyt taas tunnen etten periksi anna ja vien loppuun asti vaikka henki menisi.Vanhemmat! Te jotka lapsistanne todella välitätte ja tiedätte teille tehdyn vääryyden,yrittäkää vielä vähän,Te jaksatte vaikka välillä tekisi mieli lopettaa kaikki mutta TE JAKSATTE sillä meille vanhemmille on annettu uskomaton voimaa kestää lastemme vuoksi vaikka mitä.Tulevaisuudessa saatte sitten sen kiitoksen lapsiltanne kun taistelitte heidän eteensä itseänne säästämättä.
Tämän runon omistan teille väsyneet vanhemmat.
Kun sinusta tuntuu
että kaikki käy yli voimien
ja enää et jaksa,
haluaisin silloin olla ystävä,
joka kuiskaa sydämellesi:
Älä luovuta,lepää vielä hetki,
sinä kyllä onnistut.
Itse olen kohta kolme vuotta taistellut lapsistani ja voin tunnustaa että välillä annoin periksi eli en jaksanut enää etsiä apua en tukea ja sosiaali vain jatkoi yhä tiukemmin vaikka minä olin jo hiljaa ja myöntelin.Mutta sitten sain kuulla eräältä viranomaiselta Pesueesta ja sain itsestäni irti kirjoittaa sinne sähköpostia ja vain hetki kun sieltä soitettiin ja sain kertoa tilanteeni.Sen jälkeen olen saanut apua ja tukea jatkaa taistelua uusin voimin ja kannustuksin ja nyt taas tunnen etten periksi anna ja vien loppuun asti vaikka henki menisi.Vanhemmat! Te jotka lapsistanne todella välitätte ja tiedätte teille tehdyn vääryyden,yrittäkää vielä vähän,Te jaksatte vaikka välillä tekisi mieli lopettaa kaikki mutta TE JAKSATTE sillä meille vanhemmille on annettu uskomaton voimaa kestää lastemme vuoksi vaikka mitä.Tulevaisuudessa saatte sitten sen kiitoksen lapsiltanne kun taistelitte heidän eteensä itseänne säästämättä.
Tämän runon omistan teille väsyneet vanhemmat.
Kun sinusta tuntuu
että kaikki käy yli voimien
ja enää et jaksa,
haluaisin silloin olla ystävä,
joka kuiskaa sydämellesi:
Älä luovuta,lepää vielä hetki,
sinä kyllä onnistut.
Vastaukset 3
Vanhimmat
taas muiston niistä tunteista, kun pieni erityislapseni oli aiheettomasti huostaanotettuna, peloteltuna ja pahoinpideltävänä lastenkodissa. Koko huostaanotto sinänsä siinä tilanteessa kun hakee lapselleen apua, oli ihan kauhea, saatika siitä lapselle seuranneet tapahtumat.
Monesti ajattelin, että en enää jaksa päivääkään, mutta aina nousi vain jostain ajatus, että enkö muka jaksa kun lapsikin joutuu jaksamaan. Nytkin täällä esillä olevissa ketjuissa käy esille asenteita, joiden perusteella kaikki viranomaisten mielivalta lasta kohtaan olisi muka oikeutettua ja syy aina vanhemmissa. Tuon suurempaa vääryyttä ei lasta kohtaan enää paljon voi tehdä kuin lietsoa tuollaisia mielipiteitä!
Lapset vanhempineen tarvitsisivat todellista oikeutta, eikä rikollista toimintaa kuten nyt. Kun voimattomana joutuu katsomaan vierestä, miten väärin omaa lasta kohdellaan, on se pahimpia asioita, mitä vanhemmalle voi tapahtua! Ja kaikki muka tehdään lapsen edun nimissä!
Lilli Autti (nykyinen sosiaaliasiamiesyhdistyksen puheenjohtaja) jaksoi kannustaa minua vaikeimpina hetkinä, kiitos siitä hänelle vieläkin. Jos ei sinulla satu olemaan juuri nyt ketään kannustajaa, sinä löydät kyllä riittävän voiman itsestäsi. Voimaa löytyy siitä huolimatta, vaikka joka hetki ei siltä tuntuisi. Tunteet tulevat ja menevät, mutta halua hoitaa ja suojella omaa lastaan on ja pysyy, sitä ei hetkittäinen voimattomuus viranomaisten mielivallan edess pysty pois pyyhkimään.
sinuun vaikka kuinka teitä ja asiaanne vähätellen,
siltikin sinä jaksat.
Vain sinä olet viime kädessä pitämässä lapsesi puolia,
sitä ei tee kukaan viranomainen
tai kukaan muukaan
vain sinä;
lapsesi isä tai äiti.
kannustuksesi vanhemmille, joiden voimat ei tahdo riittää ja usko meinaa loppua, kun taistelevat lapsestaan byrokraatteja vastaan.
Minä haluan myös lähettää teille sympatiani ja toivotan voimia, mutta haluaisin välittää kaikille vanhemmille sellaista sanomaa, että vaikka elämänne olisikin aivan sekaisin ja lapset ihan syystä huostassa, niin mikään ei tässä maailmassa ole parempaa ja arvokkaampaa kuin omat lapset. Ajatelkaa sitä tosi asiaa ja kerätkää voimanne, niin että saatte lapsenne takaisin. Mikään uhraus ei ole liikaa sen onnen rinnalla minkä koette, kun saatte lapsenne kotiin ja voitte elää onnellista perhe-elämää. Älkää antako elämänne mennä alamäkeä, nostakaa suunta ylöspäin vaikka väkisin. Myös haluaisin muistuttaa, että älkää unohtako lapsianne sinne missä ovat, vaan pitäkää yhteyksiä ja kertokaa, että rakastatte heitä ja sitä tunnetta teiltä ei kukaan voi pois ottaa.