Kun nainen haluaa enemmän...

Kuulostaa aika pahalta. Minulla oli pikkasen samanlainen kokemus mutta suhde kesti paljon pitempään yli 10 vuotta. Itse olen ollut aina se enemmän haluava osapuoli ja se tosiaan loukkasi kun toine ei ollutkaan yhtä innokas vaikka joskus seksi olikin ihan mukavaa!! Mutta jotenkin mies aina pikkasen sellanen oudon kylmä.Epäilin usein jopa piilo homoksi ON OLLUT MUITAKIN PITKIÄ SUHTEITA. Lopulta ei seksi elämää ollut ollenkaan ja sitten erosimme. Muttaen kyllä lähtisi eneään suhteeseen jossa mies ei halua tarpeeksi.

Kuulostaa tutulta. Meillä nyt reilun vuoden seurustelun jälkeen miehen halut näyttää vähitellen laskemisen merkkejä, nyt sille riittäis kerran tai pari viikossa ja itse haluisin häntä paljon enemmän...! Tuntemukset ovat samoja kuin sinulla. Mies torjuu joskus väsymyksen verukkeella mutta minusta se ei ole syy olla rakastelematta, voihan sitä nautiskella rennommin ja hitaammin ja vaikka vaan vähän aikaa jos väsyttää, ei hien oo pakko lentää ja sängyn paukkua tuntikausia. Inhottavaa tuntea itsensä vonkaajaksi, varsinkin kun kaipaisi niin tuntea miehen himon. Siinä saa välillä tosissaan pinnistellä pitääkseen oman itsetuntonsa kuosissa, vaikka tietääkin ettei vika ole omassa ulkonäössä, sänkytaidoissa tai haluttavuudessa. Tiedä sitten, onko tällainen haluero sellainen joka vaan syvenee ajan mittaa, jotenkin en vaan haluis uskoo niin. Kun kuitenkin rakkautta riittää kaikinpuolin muuten... Mut pelottaa kyllä kun ei voi tietää. Myötäntuntoni aloittajalle, samojen kysymysten ääressä painitaan.

että kyllä teidän jollain lailla pitäisi saada tasapainoon nyt kun lapsia ei vielä ole. Tiedän nimittäin kokemuksesta että sitten kun niitä tulee, jos tulee niin naisen halut romahtavat aika alas. Sitten vonkausvuorossa onkin mies joka vasta silloin tajuaa menetetyt rakastelukerrat. Totuuden nimessä on sanottava että sitten kun lapset kasvaa isommiksi niin naisen halut taas palaavat mutta kyllä se ottaa monta vuotta.

Meillä ei ihan vastaavaa ongelmaa ole ollut sillä yleensä kumpikin on ollut valmis kun toinenkin aika pienellä "vaivannäöllä", mutta tuon lasten ajan muistan hyvin. Haluttavana olemisen tarve on naiselle hyvin tavallinen ja tarpeellinen. Sen verran minäkin olen ollut naisten kanssa tekemisissä. Se tunne ei naisilla haalene vanhenemisen myötä ja se olisi kyllä miehesikin ymmärrettävä.

En haluaisi maalata piruja seinille kun selvästi rakastat miestäsi, mutta taidatte tuon asian suhteen olla vähän liian erilaisia. No, pitkällä aikavälillä asiat ja tilanteet muuttuvat, jospa sinun on vaan se hyväksyttävä? Tosiasia kuitenkin on että sinä et ole se "ongelma" vaan se että olette seksuaalisesti erilaisia.

Meillä myös edennyt näin, mies ehkä teidän ikäinen, itse olen 28-vuotias. Olen mielestäni ihan nätti ja varmaankin ihan haluttavakin. Ennen halusin seksiä enemmän ja seksiä oli enemmän. Pikkuhiljaa kerrat vähenivät. Me olemme olleet myös yhdessä viitisen vuotta eikä lapsia. Kyllästyin siihen, että minut torjuttiin kerta toisensa jälkeen, mies lopetti alotteiden tekemisen jo pari vuotta sitten eli jos meillä harrastetaan seksiä, se on minun aloitteestani. Hän saattaa kuumeta välillä ja näyttääkin sen, mutta ei tee mitään rakastellakseen kanssani vaan minun täytyy tehdä se aloite.
Onko sitten lohdullisisinta se, että siihen pihtaamiseen ja aloitekyvyttömyyteen väsyy, joten enää en tee alotteita kuin sen kerran viikkoon-puoleentoista ja itseasiassa ei enää teekään niin mieli seksiä kuin ennen. Joten voin lohduttaa sinua, että kun aikasi pyydät etkä saa, omatkin halusi hälvenevät.:(

Olen tehnyt kaikkeni: Olen puhdas ja ajeltu! Aina ollut. Käytän kauniita alusvaatteita, parfyymiä, minulla myös oma elämä, eli en roiku jatkuvasti miehen seurassa, en nalkuta mistään, laitan ruokaa, teen oman osani kotitöistä, olen huumorintajuinen ja aidosti kiinnostunut miehestäni ja hänen elämästään. Taloudelliselle tilanteelle en juuri nyt voi mitään (opiskelen),mutta teen töitä kun pystyn. Saan paljon hellyyttä, mutta itse seksiin asti ei mennä ilman minun aloitettani. Olen yrittänyt puhua asiasta, olen ilmaissut huoleni, olen pelannut kaikenmaailman pelejä olemalla välenpitämätön ei niin helppo jne. Kaikki paska on läpimenty ja olen todennut, että munaa en ruinaamalla tai vihjailemalla tule saamaan. Pitää itse tehdä aloitteet jos haluaa jotakin ja pitää katsoa, että ajankohta on sopiva herralle, eli silloin kun itse panettaisi eniten, ei tod.näk. tipu mitään ja en uskalla edes tehdä silloin alotteita, koska pelkään torjutuksi tulemista.
Seksi onkin sitten loistavaa kun sitä on, mutta liian harvoin. Miestä en lähde vaihtamaan, tämä on jo toinen pidempi suhteeni ja sama paska toistuu, taitaa käydä näin kaikille. Muuten erittäin hyvä mies.

Joskus mietin että olenko minä joskus se pihtaileva osapuoli suhteessa. Ehkä ennemmin oisinkin niin. Nyt on osat näin ettei mies meinaa innostua ja minulla riittäisi innostusta kyllä. Ei oikein enää kehtaa aina ilmaista halujaan. Sitä on sitten yhtäkkiä nymfo tai kyltymätön.Vaikka ennen ei tälläne halukkuus ollut kuin normaalia suhteessa. Parin vuoden suhden vasta takanapäin ja mietin jo että mikäs tässä oikein onkaan. 10vuoden ikäeroko se nostaa tälläsen "ongelman" pintaan. Kyllä mulle riittäis myös läheisyys mutta kun mies nukahtaa yleensä sohvalle niin siinäpä se läheisyys sitten on.. No..mä yritän seurailla miten tää etenee. Ihana mieshän se kuitenkin on.