Luin hiljakkoin kirjan missä eräs vanhempi ihminen kertoi 70 -luvun olleen vaikea mutta siunauksellinen. Silloin oli ollut vaarana, että liike hajaantuisi ja oli haluttu uskovaisten pysyvän yhdessä opissa ja ymmärryksessä. Hoitokokouksissa ihmisiä oli puhuteltu jumalan sanalla ja oli koitettu pitää ihmiset elävässä uskossa, sillä oli vaarana että he synnissä elävänä hukkaisivat elävän uskon. Sitten oli niitä ihmisiä jotka itse hylkäsivät jumalan valtakunnan ja eivät halunneet nöyrtyä parannukseen. Esim tv asiassa on koettu suurta siunauksellisuutta näin jälkikäteen ajateltuna. Noina vaikeinakin aikoina jumalan sana oli väkevä ja apuna elävän uskon säilymiseksi. Mitä mieltä olette tälläisistä mielipiteistä? Onko jumalan sanan perusteella tehdyissä päätöksissä näin jälkikäteen koettu suurta siunauksellisuutta? Asiallista ja tietopohjaista keskustelua, kiitos.
70 -luvun
Siunauksellisuus
8632
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
se oli, vaikka tämä epäuskoisten kaarti täällä palstalla ei totuutta hyväksykkään.
Aloittaja toivoi tietopohjaista keskustelua aiheesta. Mihin tietopohjaan perustat tuon tunnepohjaisen kommenttisi?
Rohkeimmat palstalle kirjoitelleet ovat juuri niitä, joita kutsut "epäuskoisiksi". Heidän varsin tarkkoja kuvauksiaan ja tietojaan ovat sitten pääasiassa nimettömät, kuten sinäkin, yrittäneet kääntää joksikin muuksi. Esimerkiksi tämä siunauksellisuus on yksi asia.
Kysyn sinulta, minkälainen asia on sinulle henkilökohtaisesti sellainen, jonka haluaisit unohtaa? Onko sellainen hyvä vai paha asia? Toinen paljon kannatusta saanut puolustuskeino keskustelua vastaan on nimittäin ollut tämä: Ei pidä muistella vanhoja.
Siis siunauksellinen asia, joka pitää unohtaa.
Hoitokokouksista... siunauksellisuudestakin ollaan montaa mieltä....
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000019746601#22000000019746601
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000019061302
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000013892978
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000013978774#22000000013978774
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000019237161
"Hoitokokouksissa ihmisiä oli puhuteltu jumalan sanalla ja oli koitettu pitää ihmiset elävässä uskossa, sillä oli vaarana että he synnissä elävänä hukkaisivat elävän uskon. Sitten oli niitä ihmisiä jotka itse hylkäsivät jumalan valtakunnan ja eivät halunneet nöyrtyä parannukseen. Esim tv asiassa on koettu suurta siunauksellisuutta näin jälkikäteen ajateltuna. Noina vaikeinakin aikoina jumalan sana oli väkevä ja apuna elävän uskon säilymiseksi. Mitä mieltä olette tälläisistä mielipiteistä?"
Tämä on kovin kaunis ajatus ja aika kultaa muistot.... Toisaalta kun luetaan täsä kohdassa aina sitä Kristuksen kirkkolakia jätetään sen raamatun luvun toinen osa lukematta. Se missä Jeesus varoittaa armottomuudesta ja ylimielisyydestä toista palvelijaa kohtaan...
sitä tosiasiaa etteikö päätöksissä olisi koettu siunausta!toki ei niistä ehtoja olisi pitänyt tehdä..
antamaa siunausta, vaan lakihenkistä kuria, mikä perustuu pelkoon, minkä takana ei todellakaan ole Jumala.
UT ei tunne seurakuntalaisten henkistä kidutusta.
UT ei tunne seurakuntalaisten julkista häpäisemistä toisten edessä. Nuhtelu ja ojennus tulee aina tehdä rakkauden hengessä ja henkilökohtaisesti, toki silloinkin selkeiden Raamatun kohtien pohjalta, eikä perinnäissääntöjen.
UT ei tunne hoitokokouksia.
UT ei tunne pakkoparannusta, asioista mitä Raamattu ei sano synniksi, esim. TV, ehkäisy...
NÄKÖJÄÄN SOKEUS JATKUU, JA SAMA demoninen henki on edelleen ylpeä ihmisten saattamisesta mielisairaalaan ja itsemurhiin.
Kyllähän asia on niin, että nämä hoitokokouksissa eotetut ja eronneet ovat suurempia uskovaisia kuin ne, jotka siihen ihmisoppisten laumaan jäivät ja sitä kumartavat. Siinä mielessä nuo ajat olivat siunauksellisia, että osa ihmisistä heräsi uskomaan oikealla tavalla ja jättivät vl:t
Kyllä minunkin korviini on tullut ihastelua siitä, että vl-kannanotoilla, seurakunnan päätöksillä ja toimenpiteillä on ollut siunaus mukana. Juuri tuo tv-asia on sellainen. Onhan vl-lapset säästyneet siltä monipuoliselta ja monentasoiselta ohjematarjonnalta, mitä tv:stä tulee. Osahan siellä on aivan tarpeetonta ja jopa asiatonta. Kuten tässä tavallisessa elämässä tahtoo olla, kun ei pääse täysin omiin oloihinsa omiensa keskuuteen. Ja sielläkin on ihmisen pahuus ja turmelus mukana...
Toinen vl-siunauksellinen asia voi olla tuo ehkäisemättömyysvaatimus. Sehän aiheuttaa sen, että 'siioni kasvaa sisältäpäin'. Se on ihailun aihe monissa saarnoissakin. Kun 70-luvulla saatiin vl-porukka pysymään kasassa, niin lisääntyminen jatkaa tuota seurakunnan aseman vahvistamista ja määrällistä kasvua.
Mutta onko nuo välttämättä oikeasti siunauksellisia? En väitä vastaan, en ole tuomari enkä ennustajakaan. Mutta itse näen siinä muutakin kuin pelkän siunauksen. Sen taustalla on sellaista pahaa, että se himmentää tuota kimallusta. Jos sen unohtaa, voi paukutella henkseleitä vapaasti.
Muistan kuulleeni myös monien pahojen ja erikoisten asioiden olleen siunauksellisia. Esikoislestadiolaiset voisivat varmaan yhtyä moniin veeällien ihastuksen aiheisiin. Eihän heilläkään ole televisiota, ehkä vielä vähemmän maallisia turhuuksia ja viihdevälineitä kuin vl:llä. Se on nähty varmaan hyväna asiana. Samoin muutkin melko askeettistä elämää viettävät uskovaiset tai eiuskovaiset näkevät tapansa siunauksellisuuden.
Mistä kaikesta pahasta maallisesta ovat luostarin munkit ja nunnat säästyneet? Siihen ei vl-kehutkaan pysty? Luulen, että ovat tyytyväisiä elämäänsä kieltäymystensä vuoksikin?
Tuli mieleeni vielä se piilossa pidetty tyttö siellä jossakin ulkomailla. Hänen sanottiin säästyneen monilta nuoruuden pahoilta kokeiluilta ja kokemuksilta. Vaikka hänet oli väkisin otettu, väkisin pidetty siellä missä hän oli nuo vuodet! Siitäkin löytyi jotain hyvää????
Minusta tuo perustelu ei riitä peittämään niitä vahinkoja, mitä tuolla vl-opilla ja elämällä on aiheutettu, koska se on ollut pakkoa ja väkisin vaadittua. Siksi en ole samaa mieltä aloittajan viestin kanssa.
"...Hoitokokouksissa ihmisiä oli puhuteltu Jumalan sanalla ja oli koitettu pitää ihmiset elävässä uskossa, sillä oli vaarana, että he synnissä elävänä hukkaisivat elävän uskon..."
Vastauksia:
1. Ensinnäkin puhuttelut eivät olleet alkuunkaan Jumalan sanan mukaisia. Pikemminkin sanottiin, ettei Raamatuita tarvita.
2. Eipä kyllä monestikaan ollut kyse sellaisista TODELLISISTA synneistä, mistä puhuteltiin (syytettiin, tuomittiin ja nolattiin). Asioita vääristeltiin ja maalattiin jos millä väreillä.
3. Jumalan valtakunta on siellä, missä Jumalan sana oikein asarnataan, jotenkin sinne päin sanoo Raamattu. Ry:llä sitä ei enää ollut.
Loppuun kysymys: Kertoisitko sen kirjan nimen, mistä olit tietosi lukenut, kiitos!