Meillä on vuoden ikäinen karkeakarvainen mäykky uros joka on alkanut tekemään käsittämättömiä juttuja. Omien vanhempieni luona sitä on kielletty menemästä sohville (kotona saa olla sohvalla). Mielestämme olimme hyvin jämerästi aina kieltäneet "mummolassa" sohville menon, ja tuntui menneen perille. Kunnes olin pari päivää siellä kyläilemässä koiran kanssa ja äitini tulee ilmoittamaan että koira on käynyt kusemassa olohuoneen sohvalle. Herranjestas, sisäsiisti koira ja kusee sohvalle! Juuri sinne mihin sillä ei ole ollut mitään asiaa. Poika osaa kyllä pyytää ulos jos on hätä. Kovaa huutoahan siitä seurasi ja koira tuntui ymmärtäneen mitä tuli tehtyä.
Pentuna se sai nukkua sängyssä. Kesästä alkaen ostettiin sille oma pehmokoppa jossa se suostui alkaa nukkumaan yöt, kun alkoi 120cm leveä sänky käydä miehen ja koiran kanssa ahtaaksi. Nyt ostettiin kunnon iso jenkkisänky ja tilaa riittää, mutta koiralla edelleen pääsykielto sänkyyn. Tänään sitten lähdin aamulla neuvolaan (vauva syntyy tässä kuussa), ja makuuhuoneen ovi jäi laittamatta kiinni (yritetään rajata tilaa koiran ollessa yksin). Kun tulin kotiin, oli lakanalla mahtava kusiläikkä, ja imeytynyt patjaan saakka! Voi järkytys miten suututti. Koira tiesi tehneensä väärin ja pysytteli kaukana, kun siivosin jälkiä. Aamupissalle se oli päässyt kahteen otteeseen ennen kun lähdin neuvolaan.
Onko se tosiaan niin ovela, että "kostaa", kun ei saa tahtoaan läpi? Se haluaisi kovasti sänkyyn mamman ja papan viereen, mutta se on kiellettyä. Ollaan mietitty että vaistoaako se vauvan tulon, vai onko vain perus murrosikä? Muuten se on mitä ihanin sylikoira, ja metsällä toimii hienosti. Tuntuu että se osotttaa mieltään vaan hirveän herkästi.
Apua.
Pentuna se sai nukkua sängyssä. Kesästä alkaen ostettiin sille oma pehmokoppa jossa se suostui alkaa nukkumaan yöt, kun alkoi 120cm leveä sänky käydä miehen ja koiran kanssa ahtaaksi. Nyt ostettiin kunnon iso jenkkisänky ja tilaa riittää, mutta koiralla edelleen pääsykielto sänkyyn. Tänään sitten lähdin aamulla neuvolaan (vauva syntyy tässä kuussa), ja makuuhuoneen ovi jäi laittamatta kiinni (yritetään rajata tilaa koiran ollessa yksin). Kun tulin kotiin, oli lakanalla mahtava kusiläikkä, ja imeytynyt patjaan saakka! Voi järkytys miten suututti. Koira tiesi tehneensä väärin ja pysytteli kaukana, kun siivosin jälkiä. Aamupissalle se oli päässyt kahteen otteeseen ennen kun lähdin neuvolaan.
Onko se tosiaan niin ovela, että "kostaa", kun ei saa tahtoaan läpi? Se haluaisi kovasti sänkyyn mamman ja papan viereen, mutta se on kiellettyä. Ollaan mietitty että vaistoaako se vauvan tulon, vai onko vain perus murrosikä? Muuten se on mitä ihanin sylikoira, ja metsällä toimii hienosti. Tuntuu että se osotttaa mieltään vaan hirveän herkästi.
Apua.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ihan merkkailua saattaa olla, reviirin laajentamista.
Mummin sohva kaipasi sen mielestä uroksen hajua, ja sillähän se hoituu, kun siihen kusasee. Sama koskee teidän uutta sänkyä.
On meilläkin merkattu uudet mööpelit, ja tietysti just siihen pehmusteeseen. Uudet sohvatyynytkin sai kuset niskaansa.
Kurjaa, mutta ainakin mäyrisuroksille ihan luonnollista.
Mutta ei toista kertaa ole tehty samaan paikkaan, en tiedä miksi.. Ei koskaan saatu kiinni itse teossa, joten vaikea oli sitten myöhemmin asiasta torua.
Mutta kyllä koira liukeni paikalta, kun huomattiin
mitä oli tehnyt, koltiainen!
uroskoira ole koskaan merkkaillut kotona sisällä. On kyllä ollut pienestä asti tosi kovasti tyttöjen perään ja astunut kaikkea, mikä liikkuu. Edes silloin, kun meidän nartulla on juoksut, niin poju ei merkkaile sisälle. Narttu kylläkin tekee uhmapissoja, kun sitä kielletään tai jos se loukkaantuu jostain asiasta.
merkkaile. Sitä niin monet urokset kuitenkin tekee.
Kyllä se vaan on niin että mäykky on se vauva, ja sillä siisti. Meillä lyhytkarvainen sekä karkeakarvainen kääpiömäyräkoira piti kotia, ennenkuin lapset syntyivät. JA SEN JÄLKEENKIN:!! Eli meillä oli silloin neljä vauvaa!KKk kuoli viime vuonna ja lkk on 9v. Eskarilainen on välillä mustis mäykystä, kun olihan se minun ensimmäinen vaava, (kämmenen kokoinen)!