Halusin purkaa sydäntäni ja kirjoittaa tänne yhdestä asiasta. Olen 24-vuotias naisenalku ja olen ollut yhdessä reilun vuoden poikaystäväni kanssa. Hän on muutamia vuosia minua vanhempi.
Minua on alkanut vaivaamaan hänen alkoholinkäyttönsä. Itse olen perheestä, jossa alkoholia käytettiin harvoin ja silloinkin sivistynesti. Itse olen viettänut railakasta nuoruutta vuosia sitten. Silloin siihen kuului kerran viikossa juhlimista kavereiden kanssa ja alkoholia. Nyt olen kuitenkin rauhoittunut noista vuosista mielestäni paljon. Tietenkin juon muutamia ciidereitä ja kerran kuukaudessa enemmän jossakin baarissa.
En oikein tiedä missä menee ymmärtämisen raja. Poikaystäväni "tissuttelee" pitkin viikkoa muutamilla kaljoilla. Joka kerta, kun hän lähtee pelaamaan kavereidensa kanssa millon mitäkin, asiaan kuuluu mennä kaljalle sen jälkeen. Ei tämä nyt minua haittaa. Tietenkin pitää mennä kavereitten kanssa ja miehet yleensä menevätkin oluelle ja naiset kahville ns. Yleensä viikonloppuna hän menee baariin. Hän saattaa myös mennä viikolla yksin istumaan jonnekkin lähiöbubiin. Sitä en ymmärrä, että miksi yksin. Viikonloppuihin sitten kuuluu karaokea.
Minua on jotenkin alkanut jurppia tämä asia. Tuntuu, että alkoholi kuuluu joka asiaan, mitä teemme. Kesäisin pitää istua terasseilla ja juoda ja talvella baareissa.
Minusta olisi mukava viettää aikaa enemmän yhdessä tekemällä jotakin. Mutta mihkään ei voi mennä kun kaikki rahat menevät juomiseen.
Olisi mukava juoda viiniäkin silloin tällöin romanttisesti pullo, mutta ei, sitäkin pitää vetää kaksin käsin kolme litraa putkeen.
Muuten hän on oikein mukava ja ihana ihminen. Hän pitää minusta todella ja ilmaisee sen joka päivä.
Haluaisin olla hänen kanssaan, mutta en tiedä olemmeko sittenkin liian erilaisia ja voiko meillä olla yhteistä tulevaisuutta vai niuhotanko nyt ihan turhasta?
Pelkään, että tulevaisuudessa istun kotona ja hoidan tulevia lapsiamme yksin, kun rakas mieheni huitoo menemään missä milloinkin.
Emme vielä edes virallisesti asu yhdessä, mutta tästä on ollut puhetta kuitenkin.
En halua olla niitä ihmisiä, jotka uhraavat koko elämänsä toisen juomisen takia. En tiedä onko se itsekästä mutta niin se vain on minun kohdallani.
Haaveilen vain tasapainoisesta arjesta, joka ei järky joka päivä uuteen suuntaan alkoholin takia.
Olen puhunut asiasta, mutta ei se mitään muuta.
Nyt olen alkanut kadehtia kavereideni parisuhteita, joissa mies tulee kotiin silloin kun sanoo ja joissa käydään elokuvissa ja mennään ajoissa kotiin eikä roikuta koko iltaa ja yötä jossakin savuisessa baarissa.
Mitä sanotte, olenko liian itsekäs? Ja anteeksi, että tästä tuli niin pitkä kirjoitus.
Minua on alkanut vaivaamaan hänen alkoholinkäyttönsä. Itse olen perheestä, jossa alkoholia käytettiin harvoin ja silloinkin sivistynesti. Itse olen viettänut railakasta nuoruutta vuosia sitten. Silloin siihen kuului kerran viikossa juhlimista kavereiden kanssa ja alkoholia. Nyt olen kuitenkin rauhoittunut noista vuosista mielestäni paljon. Tietenkin juon muutamia ciidereitä ja kerran kuukaudessa enemmän jossakin baarissa.
En oikein tiedä missä menee ymmärtämisen raja. Poikaystäväni "tissuttelee" pitkin viikkoa muutamilla kaljoilla. Joka kerta, kun hän lähtee pelaamaan kavereidensa kanssa millon mitäkin, asiaan kuuluu mennä kaljalle sen jälkeen. Ei tämä nyt minua haittaa. Tietenkin pitää mennä kavereitten kanssa ja miehet yleensä menevätkin oluelle ja naiset kahville ns. Yleensä viikonloppuna hän menee baariin. Hän saattaa myös mennä viikolla yksin istumaan jonnekkin lähiöbubiin. Sitä en ymmärrä, että miksi yksin. Viikonloppuihin sitten kuuluu karaokea.
Minua on jotenkin alkanut jurppia tämä asia. Tuntuu, että alkoholi kuuluu joka asiaan, mitä teemme. Kesäisin pitää istua terasseilla ja juoda ja talvella baareissa.
Minusta olisi mukava viettää aikaa enemmän yhdessä tekemällä jotakin. Mutta mihkään ei voi mennä kun kaikki rahat menevät juomiseen.
Olisi mukava juoda viiniäkin silloin tällöin romanttisesti pullo, mutta ei, sitäkin pitää vetää kaksin käsin kolme litraa putkeen.
Muuten hän on oikein mukava ja ihana ihminen. Hän pitää minusta todella ja ilmaisee sen joka päivä.
Haluaisin olla hänen kanssaan, mutta en tiedä olemmeko sittenkin liian erilaisia ja voiko meillä olla yhteistä tulevaisuutta vai niuhotanko nyt ihan turhasta?
Pelkään, että tulevaisuudessa istun kotona ja hoidan tulevia lapsiamme yksin, kun rakas mieheni huitoo menemään missä milloinkin.
Emme vielä edes virallisesti asu yhdessä, mutta tästä on ollut puhetta kuitenkin.
En halua olla niitä ihmisiä, jotka uhraavat koko elämänsä toisen juomisen takia. En tiedä onko se itsekästä mutta niin se vain on minun kohdallani.
Haaveilen vain tasapainoisesta arjesta, joka ei järky joka päivä uuteen suuntaan alkoholin takia.
Olen puhunut asiasta, mutta ei se mitään muuta.
Nyt olen alkanut kadehtia kavereideni parisuhteita, joissa mies tulee kotiin silloin kun sanoo ja joissa käydään elokuvissa ja mennään ajoissa kotiin eikä roikuta koko iltaa ja yötä jossakin savuisessa baarissa.
Mitä sanotte, olenko liian itsekäs? Ja anteeksi, että tästä tuli niin pitkä kirjoitus.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Poikaystäväsi on menossa kovaa kyytiä tai luultavasti hän on mennyt jo sen rajan yli josta ei niin vain palata.
-Kysy häneltä: Voitko olla kuukauden juomatta?
Tulet saamaan jos jonkinmoisia selityksiä ja hän ei ole kuukautta juomatta vaikka lupaisikin.
hän olisi kuukauden selvänä.En usko,että pystyy,haluaa.Siinä on tasan 2 vaihtoehtoa Olet juopon katkera morsian aina odottamassa miestäsi,tai lähdet toiseen suuntaan,ja aloitat oman elämäsi.
ajatella, suunnitella ja elää. AL ANON on vertaistukea tarjoava yhteisö ihmisille, jotka kärsivät läheisensä alkoholinkäytöstä.
Samaa mieltä noiden edellisten kanssa. Paitsi että on tietysti se raitistumisen mahdollisuus.
Tapailin erästä miestä, joka käytti alkoholia aika reippaasti. en osannut ajatella, että se mikään ongelma hänelle on. onpahan vaan ihan erilainen alkoholinkäyttötapa kuin itselläni. Tosiaan mietin, voisinko sellaista hyväksyä. Ajattelin olevani kovinkin tiukkapipoinen, kun edes mietin moista. _Yhden pahan morkkiksen jälkeen alkoi pitää taukoa. Nyt on sitten muutaman kuukauden ollut juomatta (paria kertaa lukun ottamatta). Itse hän epäilee olevansa alkoholisti. Enkä edes tiedä, aikooko hän jatkaa juomttomalla linjalla. Olemme vielä ystäviä, mutta minkään suhteen kehittely ei oikein tunnu nyt ajankohtaiselta.
Mutta ainoa ihminen, joka voi sun elämäsi rajat määrittää, olet sinä itse. Sinulla on oikeus sellaseen elämään, kuin itse haluat. Oman elämän suhteen täytyy olla itsekäs, kun ei niitä lapsiakaan sielä ole.
Tähän on helppo vastata. Raja menee noin 2-3 oluessa per päivä. Jos miehesi juo esim. rentoutuakseen pari olutta päivässä, se ei vielä haittaa. Se, jos juominen on humalahakuista, silloin juominen on ongelma. Tämän, että onko juominen ongelma, voit päätellä siitä, että muuttuuko miehesi persoonallisuus kun hän juo. Eli tuleeko hän selvästi humalaan, hälläväliä tuulelle, aggressiiviseksi tms.
Toisaalta, jos on ns. huono viinapää, jo parista oluesta voi jo humaltua, ja silloin alko on ongelma. Pääasia on siinä, että miehesi on nuorena oppinut humalahakuisen juomisen (kuten sinäkin), joten todennäköisesti alko on nyt ongelma hänelle.
"Pelkään, että tulevaisuudessa istun kotona ja hoidan tulevia lapsiamme yksin, kun rakas mieheni huitoo menemään missä milloinkin."
Todennäköisesti näin tulee käymään. Mutta älä vain ala syyttämään miehiä tästä. Jedem das seine. Olisit aikoinaan ottanut kunnon miehen. Saat katsoa myös itseäsi peiliin tässä asiassa, että sulla on tuollainen mies.
Tämä oli vaan minun oma mielipide.
lapsenkin hoitaa yksin,äijä huitelee missä sattuu,ja alkaa toivoa,ettei takaisin tulisikaan,Tulee katkeraksi yksinäiseksi naiseksi,jonka elämä meni kännisen söhellyksiä katsellessa
ja juoppokarusellista luettavaa. olisko mitään apua ?
http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/karuselli.htm
Alkoholi tappaa, usein hitaasti.
Katkeruus kiduttaa, kiduttaa, kiduttaa ja lopulta vammauttaa.
Älä jää uppoavaan laivaan.
Pelasta itsesi, juoppoa et voi!
Valitse viisaasti: uusi tie!
Ansaitset parempaa..
Onnea matkaan!