Sanon vaan yhden asian, jonka joku oli itse asiassa jo huomannutkin mainita. KATSOKAA niita rotumaaritelmia ja katsokaa koirien kuvia vuosikymmenien takaa. Hieno esimerkki pitkakarvainen collie, josta nykyaan pyritaan tekemaan mahdollisimman runsasturkkinen. Mayrakoira, joka ei ole ollut sen nakoinen kuin nyt, basset, joka ei KOSKAAN ollut tarkoitus olla niin loysanahkainen ja vinokoipinen.
JALOSTUS on usein rotumaaritelman raamatullista lukemista. Se, mika joskus oli pienta, tehdaan yha pienemmaksi, vankkarakenteinen on nykyaan valtava ja usein myos turhan lihava, runsashapsuinen turkki ei tarkoita kauttaaltaan paksua ja raskasta turkkia jnejnejne...
Kilpailu aiheuttaa taman, samoin se, ettei enaa kyeta nakemaan mihin raja on vedettava. Suomessa asiat ovat koiramaailmassa viela kohtalaisen hyvin, mutta tuontien, vientien ja kansainvalisen kilpailun myota sama tulee tapahtumaan siellakin.
Olen nahnyt sheltin, joka oli niin paksuturkkinen etta kavely hankaloitui. Sama vika sen sisarella. Isa huippulaadukas siitoskoira, kuvassa koira oli yhta paksua porroista turkkia.
Nama asiat johtavat vaistamatta ongelmiin terveydessa, jossakin vaiheessa. Ei mopsi ole ainakaan noiden vanhojen koirakirjojen kuvien mukaan koskaan ollut niin lyttynaamainen kuin nyt, eika bulldog niin isopainen kuin tanapaivana. Joku tuolla mainitsi juuri naista vanhoista koirakirjoista, niita ihan oikeasti kannattaa katsella ja todeta tuo muutos itse.
Tietenkin pitaa jalostaa ja pyrkia kehittamaan koiraa, mutta rajaa ei oikein osata vetaa mhinkaan. Tulkinta on vapaata. Kuinka kukakin nakee esimerkiksi juuri taman "runsashapsuisen", onko se salukin hanta, kultaisennoutajan hanta, pitkakarvaisen mayriksen hanta..?
JALOSTUS on usein rotumaaritelman raamatullista lukemista. Se, mika joskus oli pienta, tehdaan yha pienemmaksi, vankkarakenteinen on nykyaan valtava ja usein myos turhan lihava, runsashapsuinen turkki ei tarkoita kauttaaltaan paksua ja raskasta turkkia jnejnejne...
Kilpailu aiheuttaa taman, samoin se, ettei enaa kyeta nakemaan mihin raja on vedettava. Suomessa asiat ovat koiramaailmassa viela kohtalaisen hyvin, mutta tuontien, vientien ja kansainvalisen kilpailun myota sama tulee tapahtumaan siellakin.
Olen nahnyt sheltin, joka oli niin paksuturkkinen etta kavely hankaloitui. Sama vika sen sisarella. Isa huippulaadukas siitoskoira, kuvassa koira oli yhta paksua porroista turkkia.
Nama asiat johtavat vaistamatta ongelmiin terveydessa, jossakin vaiheessa. Ei mopsi ole ainakaan noiden vanhojen koirakirjojen kuvien mukaan koskaan ollut niin lyttynaamainen kuin nyt, eika bulldog niin isopainen kuin tanapaivana. Joku tuolla mainitsi juuri naista vanhoista koirakirjoista, niita ihan oikeasti kannattaa katsella ja todeta tuo muutos itse.
Tietenkin pitaa jalostaa ja pyrkia kehittamaan koiraa, mutta rajaa ei oikein osata vetaa mhinkaan. Tulkinta on vapaata. Kuinka kukakin nakee esimerkiksi juuri taman "runsashapsuisen", onko se salukin hanta, kultaisennoutajan hanta, pitkakarvaisen mayriksen hanta..?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Suomessa käytetään Ä-kirjainta?tosi rasittavaa luettavaa..
Niin, tyyppi asuu ulkomailla, joten.. työnnä sinä ne äät ja ööt sinne mihin ei arska paista
suomea kirjoitettaessa ä:tä ja ö:tä. Etkö sitä tienny?
Niinpä.
Eiköhän suurin syy ole se,että koirista on pyritty valitettavasti monissa roduissa tekemään mahdollisimman näyttävän näköisiä.Suuret massiiviset entistä massiivisemmaksi,päärodut entistä näyttäväpäisemmäksi ja pienissä kääpiöissä jopa jalostusnartut on eri kuin näyttelytähdet tai näyttelykoirat yleensä,koska jalostusnartut isomman(mielestäni myös terveemmän koonsa vuoksi) ei pärjää näyttelyissä,kuin haetaan näyttävää miniatyyria.
Tuomarit on valitettavasti paljon vartioita,niin monet kasvattajat jalostavat sen laisia koiria,jotka näyttelystä eniten meriittejä keräävät,vaikka siinä tulee jo selviä ylilyöntejä.
Ja omasta puolestani kommentoin tuota Motin ohjelmaa,kun en ole sitä vielä tehnyt,että kyllä siinä oli niin paljon totta ja ajattelemisen aihetta,vaikka jo pitäisi olla monelle tuttua.Tosin vähän utopistakin ajattelua.
Ja Snellman on melkoisen rohkea ihminen käydessään rohkeasti tuulimyllyjä vastaan...
Itse uskon siihen,että ensiksi olisi kunnolla rotujen ongelmat tunnustettava (siis niissä missä niitä selvästi on) ja sitten niihin puututtava.Paljon voitaisiin monessa rodussa tehdä parantamiseksi.Eikä tosiaan edes tarvitse puhua mistään rotumääritelmän tai rodun tyypin menetyksestä...
Mutta kun niin monessa rodussa se pääjalostuspiste on yhä vain pitkälti ulkonäössä,turhan monella,valitettavasti...
pk collien jalostukseen, kyllä siinä jalostetaan paljon muuta kuin turkkia.
Meilläkin on kaksi erittäin runsasturkkista narttua, johtuen ihan siitä että, ne on leikattu kohtuongelmien vuoksi.
Joskus ennen muinoin tuijotettiin vain collien turkkiin mutta siitä on jo onneksi päästy vuosikausia sitten.
Ulkomailla näkyy mitä karvaisemman näköisiä collieita. Mutta voin sanoa että, harjaamalla ja tupeeraamalla saa usein aikaan mitä erikoisemman näköisiä colllieita. Toki löytyy niitä ns karvahirviöitäkin. Mutta vähenevissä määrin.
Suomalainen collie on maailman huippua molemmissa karvanlaaduissa. Siitä pitää antaa arvoa suomalaisille kasvattajille :)