Tässä vasta joku kyseli, onko syntiä, että hän vanhoillislestadiolaisena arvelee muidenkin kuin oman herätysliikkeensä jäsenten pääsevän taivaaseen.
Toinen kirjoittaja pelkäsi, että hänelle synnit saarnaa anteeksi ns. mätä kala eli herätysliikkeen sisällä oleileva henkilö, joka on hengellisesti kuollut.
Kommentoin näille kirjoittajille asiaa, mutta en saanut vastauksia. Siis, uudestaan:
Jos tosiaan mätä kala saarnaa synnit anteeksi vanhoillislestadiolaiselle, asia ei useiden neuvojien mukaan haitaa, koska ratkaisevaa on sydämen usko nimenomaisesti juuri lohdutuksen vastaanottajan sydämessä.
Itsekin olen toki sitä mieltä, että näin on, MUTTA:
vanhoillislestadiolaiet eivät oman logiikkansa vastaisesti hyväksy esimerkiksi evankelis-luterilaisen papin synninpäästöä. He perustelevat, ettei tällä ole Pyhää Henkeä (kuten ei kuulemma kuolleella kalallakaan). Em. papilta synninpäästön saanut syntinen ei kuitenkaan vanhoillislestadiolaisen logiikan mukaan saakaan uskoa syntejään anteeksi mädän kalan -tapauksen mukaisesti, vaikka hän olisi kuinka vastaanottavainen sydämeltään.
Evankelis-luterilaiset kirkkouskovaiset kuuntelevat kirkossa jos jonkinsorttisen herätysliikkeen jäsenen saarnaa, myös vanhoillis-lestadiolasiten pappien synninpäästöä.
Mikä siis on tilanne, jos vastaanottajilla on samanlainen tarve uskoa, ja synnit saarnaa anteeksi joko mätä kala tai vanhoillislestadiolainen, sydämenuskovainen pappi kirkossa?
Käykö niin että paikoitellen tuo kirkkouskovainen saakin kuulla "puhtaammin" synnit anteeksi kuin tuo mädän kalan uhri? Kukaan onkaan uskovainen vanhoillislestadiolaisen logiikan mukaan?
Tämä on spekulointia, joka minusta osoittaa, kuinka huteralla pohjalla ollaan, kun lasketaan synninpäästö ihmisen varaan. Muistellaanpa vaikka tapauksia, joissa ns. väärään henkeen joutunut ihminen saarnaa synninpäästöä kuolinvuoteella. Tuskin joutui mummo helvettiin saarnaajan vian vuoksi.
Usko on aina henkilökohtainen ja kohdistuu Kristukseen, ei ihmisiin. Tämä ei poista sitä, etteikö ihminen olisi Jumalan työtoveri. Evankeliumin ilosanoma on levinnyt maailmalle uskovaisten välityksellä - tosin vanhoillislestadiolaisilla ei ole tässä kohdassa varaa paukutella henkseleitään.
Nykyään voimme onneksi joka sunnuntai kirkossakin kuulla evankeliumia puhtaasti saarnattavan. Siellä voimme omilla korvillamme omistaa myös synninpäästön puhdistavan voiman.
Toinen kirjoittaja pelkäsi, että hänelle synnit saarnaa anteeksi ns. mätä kala eli herätysliikkeen sisällä oleileva henkilö, joka on hengellisesti kuollut.
Kommentoin näille kirjoittajille asiaa, mutta en saanut vastauksia. Siis, uudestaan:
Jos tosiaan mätä kala saarnaa synnit anteeksi vanhoillislestadiolaiselle, asia ei useiden neuvojien mukaan haitaa, koska ratkaisevaa on sydämen usko nimenomaisesti juuri lohdutuksen vastaanottajan sydämessä.
Itsekin olen toki sitä mieltä, että näin on, MUTTA:
vanhoillislestadiolaiet eivät oman logiikkansa vastaisesti hyväksy esimerkiksi evankelis-luterilaisen papin synninpäästöä. He perustelevat, ettei tällä ole Pyhää Henkeä (kuten ei kuulemma kuolleella kalallakaan). Em. papilta synninpäästön saanut syntinen ei kuitenkaan vanhoillislestadiolaisen logiikan mukaan saakaan uskoa syntejään anteeksi mädän kalan -tapauksen mukaisesti, vaikka hän olisi kuinka vastaanottavainen sydämeltään.
Evankelis-luterilaiset kirkkouskovaiset kuuntelevat kirkossa jos jonkinsorttisen herätysliikkeen jäsenen saarnaa, myös vanhoillis-lestadiolasiten pappien synninpäästöä.
Mikä siis on tilanne, jos vastaanottajilla on samanlainen tarve uskoa, ja synnit saarnaa anteeksi joko mätä kala tai vanhoillislestadiolainen, sydämenuskovainen pappi kirkossa?
Käykö niin että paikoitellen tuo kirkkouskovainen saakin kuulla "puhtaammin" synnit anteeksi kuin tuo mädän kalan uhri? Kukaan onkaan uskovainen vanhoillislestadiolaisen logiikan mukaan?
Tämä on spekulointia, joka minusta osoittaa, kuinka huteralla pohjalla ollaan, kun lasketaan synninpäästö ihmisen varaan. Muistellaanpa vaikka tapauksia, joissa ns. väärään henkeen joutunut ihminen saarnaa synninpäästöä kuolinvuoteella. Tuskin joutui mummo helvettiin saarnaajan vian vuoksi.
Usko on aina henkilökohtainen ja kohdistuu Kristukseen, ei ihmisiin. Tämä ei poista sitä, etteikö ihminen olisi Jumalan työtoveri. Evankeliumin ilosanoma on levinnyt maailmalle uskovaisten välityksellä - tosin vanhoillislestadiolaisilla ei ole tässä kohdassa varaa paukutella henkseleitään.
Nykyään voimme onneksi joka sunnuntai kirkossakin kuulla evankeliumia puhtaasti saarnattavan. Siellä voimme omilla korvillamme omistaa myös synninpäästön puhdistavan voiman.
Vastaukset 3
Vanhimmat
savustamaan saati paistamaan mädänneitä kaloja, voi hyvin todennäköisesti saada pöpöjä!
Heino kirjoitti äskettäin aiheesta, kun hän itse mätäkalana antoi synninpäästöjä.
Kysymys kuului: Kun Heinon todettiin olleen jo kymmeniävuosia saatanasta , niin miten hänen antamansa synninpäästöt?
Aivoriihi oli tullut tulokseen, että Heinossa vaihtelivat saatana ja pyhähenki, pyhähenki vaikutti silloin kun hän julisti synnit anteeksi, mutta saatana piti muuten Heinoa hallussaan.
Kuka ymmärsi?
opillinen pointti. Erikoista, ettei se kiinnosta ketään. Haloo vanhoillislestadiolaiset!