Mistä uskotte isovanhemopien hillittömän auttamisenhalun johtuvan ?
Sen tiedän, että sitä ei olikein mielellään hyväksytä, mutta haluaisin tietää mistä se teidän mielestänne johtuu, että äitinne, isänne, ukkinne, anoppinne ja appenne ovat niin halukkaita antamaan sitä apua ?
Sen tiedän, että sitä ei olikein mielellään hyväksytä, mutta haluaisin tietää mistä se teidän mielestänne johtuu, että äitinne, isänne, ukkinne, anoppinne ja appenne ovat niin halukkaita antamaan sitä apua ?
Vastaukset 20
Vanhimmat
ja on huolissaan milloin mistäkin....
joo-o, mä taidan olla jo vanha, ko mä kässään ton.
Aikanaan, kun omat lapseni olivat pieniä, en saanut apua mistään. Omat vanhempani asuivat monensadan kilometrin päässä. Kesälomilla he kyllä hoitivat lapsiamme, kun nämä olivat vähän suurempia.
Tuolloin, kun lapset olivat pieniä, päätin, että kun omat lapseni joskus saavat lapsia, minä autan niinpaljon kuin voin. Hoidan lapsia, että vanhemmat pääsevät joskus yhdessä ulos, tai äiti saa vaikka levätä kotonaan, jos on väsynyt. Pienikin apu on joskus suuri apu.
Tällä periaatteella olen toiminut. En tuputa apuani, autan, kun siihen on tarvetta.
Aloitin tämän hoitamalla heidän koiraansa, kun koira oli 'vauva'. Meillä onkin koiran kanssa nyt hyvin spesiaali suhde, ollaan kuukaisia kesät mökillä. Olen itse atoopikko, omaa koiraa en koskaan uskaltanut hankkia, mutta sain 'lapsenlapsen', enkä onneksi saa allergiaoireita.
Koira pitää kunnostani hyvää huolta, talvisinkin vien lenkille, helpottaa lapsiperheen elämää.
Lapsenlapsia saan hoitaa, luottavat minuun. Pyydän kirjalliset hoito-ohjeet kaiken varalle.
Hyvin on sujunut.
Nuorin on vasta kuukauden ikäinen, aivan ihana.
Olen vähän 'hurahtanut' siihen vauvaan :-)
virheet joita tekivät omille lapsillee.
he haluavat vain sen roolin jossa voi vain rakastaa ilman mitään muita velvoitteita lapsessa.
Moni hoitaa omaa syyllisyyttään siitä että ovat epäonnistuneet vanhempina. Onneksi ei kuitenkaan kaikki.......
Eikös tämä ole isovanhempien palsta, meillähän on omista motiiveistamme sangen selkeä tieto - jokaisella omansa:))
Minä autan silkasta rakkaudesta ja itsekkäästä auttamisen ilosta, samalla saan luoda läheisen suhteen noihin ihaniin pikku-tiitiäisiin!
On ihan eri asia auttaa kuin tunkeutua sorkkimaan nuorten elämää. Tämän näkymättömän rajan vetämisen vaikeutta tuntuu koko palsta pursuavan. Asiat voi tehdä hyvin miljoonalla eri tavalla, ei kukaan koe apuna besserwisseriä, joka mitätöi muiden osaamisen ja vetää maton alta puuttumalla joka asiaan.
Myönnän auliisti verenpaineen joskus kohonneen yrittäessäni pidätellä niitä ns. hyviä neuvoja kaksivuotiaan lapsenlapsen hypellessä hereillä puolenyön aikaan, täysin vastoin omia kasvatuskäsityksiäni. Mutta päätösvalta ja vastuu on vanhemmilla, mummu saa toki kertoa oman näkemyksensä kohteliaasti ja irvistelemättä. Yleensä saan ystävällisen vastauksen, joskus jopa päädytään olemaan samaa mieltä ja mietitään yhdessä konsteja - nykyään kolmevuotias menee nukkumaan kymmeneltä:)))
Ja on se niin ihana nukkuessaankin.....
Eipä muuta. =)
Ai sellaistakin on liikkeellä? Onnea voittajille!
Kyllä sitä on paljonkin liikkeellä, vieläpä molemminpuolista. Entä sinä itse autatko anoppiasi sikäli kuin sinulla sellainen on, vai odotatko vain apua itsellesi.
Elämä kun on molemminpuoleista kanssakäymistä.
mummovaihto. Auttavat mummot niille jotka sellaisen haluaa tai tarvitsee, auttamattomat mummot niille jotka eivät apua halua tai tarvitse.
mummon, joka tykkäisi ja haluaisi leikkiä mun lasteni kanssa pari kertaa viikossa. Ei siksi, että mä tarvitsen, vaan siksi, että lapset tarvitsevat. Onneksi meillä on naapurissa varamummo, joka hoitaa tätä mummon virkaa meidän lapsille silloin tällöin.
Leiki itse oman lapsesi kanssa. Sinä olet äiti. Ei mummien kuulu leikkiä. Mummit vaan katselevat kun lapset leikkivät.
Tottakai mummukin leikkii - et kai ole tosissasi!
reuma tai sitten olet oikeasti nuori etkä mummo :)
Mummia.
Ja kaikki olisivat tyytyväisiä! Olisiko se mahdollista...
...jos tietäisin hänen apua tarvitsevan! Varmasti! Emme vaan tiedä toistemme elämästä paljoakaan. Tilanteet ovat joskus niin kiemuraisia. Ja kiemurat ovat alkaneet jo ennen kuin minä tuli mieheni sukuun, joten en ole voinut kauheastí asiaan vaikuttaa, sillä olen halunnut kulkea mieheni rinnalla.
järjestää mummonvaihtoviikkoja. Oikeesti Helsingissä toimiikin pienperheyhdistyksen pitämä mummola, josta saa melkeinpä valita mummon, tai halutessaan äidit ja lapset voivat siellä oleskella mummoseurassa ja mummot lapsiseurassa, luin lehdestä. (Tänä päivänä vaan on oltava kaikkialla varuillaan, joka mummokaan ei enää ole kunnon mummo, milläs sen sitten tarkistat jos olet lapsen äiti ja annat lapsesi kylään muualle, itse pelkäisin ped......aa.)
Sinä paljastit itse oman ongelmasi. Et pysty luottamaan ihmisiin ja se häiritsee sinun ihmis suhtetasi. Mistä tuollainen epäluulo johtuu, sitä voisit mennä keskustelemaan asiantuntijan kanssa. Lapsesi kärsii tuosta sinun epävarmuudestasi.
Nyt jo valitetaan HILLITTÖMÄSTÄ auttamisesta.
On mielenkiintoista seurata, mistä kaikesta isovanhempia voidaan syyllistää.
Nuoret äidit luulevat olevansa prinsessoja. Heitä kuuluu heti auttaa ja vain siten kun he käskevät, ei mitään oma-alotteista ylhästen prinsessojen kohdalla tule kuuloonkaan. Jos prinsessa on sieltä korkeasta ylhäisyydestään antanut käskyn, vain silloin pitää auttaa. Ja täsmällisiä käskyjä noudattaen ja suurta alamaisuutta ja syvää ihailua ja kiitollisuutta todistaen teetkin sen sitten nopeasti.
Tässä ketjussa on vain yksi ihminen kysyjän lisäksi, joka on tajunnut tuon asian.
Vain rakkaudesta he sitä tekevät !
Ei ihme, että niin paljon eripuraa syntyy jos ihmiset eivät ymmärrä mitä tarkoittaa lähimmäisenrakkaus ja välittäminen.