Aurinkoista päivää kaikille.Päätinpä minäkin rekisteröityä, kun täällä aika aktiivisesti pyörin.
Elikkä meillä on tälläinen kohta 6kk:nen pikkuherra, joka mielestäni omaa aika tempperamenttisen luonteen. PALJON virikkeitä kaipaava myöskin.
En tiedä kuuluuko ikävaiheeseen, mutta tuntuu että vauva ei nykyään viihdy oikein missään. Lattialle kun laittaa, alkaa kitinä ja juurioppimansa kiljuminen alta 5 minuutissa. Kävelytuolissa sekä sitterissä jaksaa olla ehkä 10min ja sitten kitinä/kiljunta alkaa-ja sen jlk huuto. Sylistä haluaa lattialle ja lattialta syliin. Leluja on hänellä kaikenkokoisia ja muotoisia-ei auta onko niitä 1 vai 20, kitisee kuitenkin. Vauva pääsee kääntymään mahalle ja toistepäin, pääsee ympyrää ja peruuttamaan-eteenpäin ei pääse ja se varmaankin sitten kismittää:)Ja auta armias muuten jos poistuu huoneesta.. Tätä kiljumiskitinää on kestänyt 2 viikkoa.
Muutenkin poju näyttää luonnettaan erinäisillä tavoilla.Esimerkiksi pukeminen ei ole yhtään kivaa, Jos nostat häntä sängyllä esimerkiksi keskemmälle sänkyä, tulee huutoa, jos hän ei esim. pukemisen aikana saa kääntyä mahalleen-suuttuu, jos yrität "huutokohtauksen" aikana laittaa tuttia-suuttuu kahta kauheammin. Hyvin tarkka poju on päiväunistaan, jos pääsee liian väsyneeksi päivällä niin saa kyllä kuulla ja lujaa,myös vierastamista on. Jos hänellä on nälkä niin ruuan pitää olla HETI suussa-hyvä kun ruuan ehtii lämmittämään. Jos oikein suuttuu ja huutaa niin aika vaikea rauhoiteltava on. Jos ei siis ylipäätänsä saa tahtoansa HETI läpi suuttuu ja huutaa.
Kuitenkin on tähän väliin hirveän hymyileväinen/nauravainen ja tietysti äidin mielestä maailman ihanin vauva.
Aika sekavasti kirjoitettu, eikä varmaan kaikkia tilanteita mieleen tullutkaan. Mutta olisi kiva tietää muiden tempperamentikkojen äitien kokemuksia:) Tältä äidiltä virikkeet loppuvat käsiin!!
Elikkä meillä on tälläinen kohta 6kk:nen pikkuherra, joka mielestäni omaa aika tempperamenttisen luonteen. PALJON virikkeitä kaipaava myöskin.
En tiedä kuuluuko ikävaiheeseen, mutta tuntuu että vauva ei nykyään viihdy oikein missään. Lattialle kun laittaa, alkaa kitinä ja juurioppimansa kiljuminen alta 5 minuutissa. Kävelytuolissa sekä sitterissä jaksaa olla ehkä 10min ja sitten kitinä/kiljunta alkaa-ja sen jlk huuto. Sylistä haluaa lattialle ja lattialta syliin. Leluja on hänellä kaikenkokoisia ja muotoisia-ei auta onko niitä 1 vai 20, kitisee kuitenkin. Vauva pääsee kääntymään mahalle ja toistepäin, pääsee ympyrää ja peruuttamaan-eteenpäin ei pääse ja se varmaankin sitten kismittää:)Ja auta armias muuten jos poistuu huoneesta.. Tätä kiljumiskitinää on kestänyt 2 viikkoa.
Muutenkin poju näyttää luonnettaan erinäisillä tavoilla.Esimerkiksi pukeminen ei ole yhtään kivaa, Jos nostat häntä sängyllä esimerkiksi keskemmälle sänkyä, tulee huutoa, jos hän ei esim. pukemisen aikana saa kääntyä mahalleen-suuttuu, jos yrität "huutokohtauksen" aikana laittaa tuttia-suuttuu kahta kauheammin. Hyvin tarkka poju on päiväunistaan, jos pääsee liian väsyneeksi päivällä niin saa kyllä kuulla ja lujaa,myös vierastamista on. Jos hänellä on nälkä niin ruuan pitää olla HETI suussa-hyvä kun ruuan ehtii lämmittämään. Jos oikein suuttuu ja huutaa niin aika vaikea rauhoiteltava on. Jos ei siis ylipäätänsä saa tahtoansa HETI läpi suuttuu ja huutaa.
Kuitenkin on tähän väliin hirveän hymyileväinen/nauravainen ja tietysti äidin mielestä maailman ihanin vauva.
Aika sekavasti kirjoitettu, eikä varmaan kaikkia tilanteita mieleen tullutkaan. Mutta olisi kiva tietää muiden tempperamentikkojen äitien kokemuksia:) Tältä äidiltä virikkeet loppuvat käsiin!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
kuulostaa kovin tutulta, ihan kuin kuvailisit meidän typykkää. Ikää tosin on jo melkein 8 kk, muuten ihan sama juttu.
Virikkeitä pitäisi olla koko ajan. Äidiltä loppuu kyllä mielikuvitus kesken. Koiraa ja kissoja jaksaa katsoa jopa 10 min, lelut jaksaa kiinnostaa muutaman minuutin. Muskarissa opitut laulut ja leikit pitää yleensä hetken tyytyväisenä, musiikki ja tanssiminen äidin kanssa on kanssa pop.
Muuten on kyllä tämäkin tosi iloinen, nauravainen tyttö, tempperamenttia vaan riittää. :)
kuulostaa nimittäin niin meidän pojulta. Ei ollut paljon yli puolen vuoden, kun alkoi oikeen toden teolla karjuun ja komenteleen äitiä. Vähän isompana otettiin matsi kaupassa, kun ei olis enää yhtään istunut rattaissa ja syönytkin vain äidin sylissä selällään. Marketti raikasi, kun päätin että nyt on pantava rajat tai ei tule kohta toimeen sen kans. Huusi ku eläin, mutta pysyi rattaissa ja aika pian lopetti sit yritykset pomotella, kun otettiin kotonakin se linja, että syöttötuolissa pysyy ja piste.
Muuten meilläkin oikea aurinkopoika, mutta just sellainen tasainen kätisijä, jos ei koko ajan joku järjestä actionia. Ja raskii huutaa, kun ei mene mieliksi. Isänsä pelkääkin poikaa, mielistelee, ettei poika itke... ja lapsi käyttää surutta hyväkseen. Äiti on vähän kovempi pala, kun on itsepäinen sekin.
Vaativiahan nämä on, mutta toisaalta olen kuullut, että vastaavasti sit taaperoiässä ovat oikein reippaita ja omatoimisia. Meillä todellinen käänne tapahtui tos 7,5-kuisena, kun oppi ryömimään ja pääsi itse tonkiin paikkoja. Sit alkoi viihtyä niin hyvin itsekseen, että sai mamma mennä perässä, kun poika lähti toiseen huoneeseen etsiin parempia viihdykkeitä -tonkiin millon mitäkin kaappia.
heippa. meillä siis 9 kk poika, joka myöskin todellinen tempperamenttipakkaus :) viihtyy nykyisin kyllä jo touhuilemassa, mutta pitää sitäkin enemmän olla perään kattomassa, ku kiipee joka paikkaan seisomaan jne. Edelleenkin kaiken pitää tapahtua just, eikä melkein, jos meinaa, että poika pysyy tyynenä..mutta olemme ottaneet linjan, että välillä pitää malttaa odottaakin vaikka sitten huudon kanssa. Kyllä tämä tästä..luulen että tämä poika ainakin pärjää isona kovassa maailmassa :)
Kaikki ihmiset ovat temperamenttisia, mutta sinun ja minun vauvasi omaavat ilmeisesti nopeasti lämpiävän ja vilkkaan temperamentin. Temperamentteja on monenlaisia, ja se on täysin synnynnäinen ominaisuus.
Eräs psykologituttuni sanoi, ettei pienen vauvan temperamentista voi päätellä vielä mitään. Itse olin jo raskausaikana vakuuttunut, että taitaa aika aktiivinen tyyppi olla tulossa. Synnärillä huomasin, että tyttö reagoi välittömästi asioihin, ja pukeminen oli tuolloin jo hankalaa.
Tällä hetkellä tyttö on oikein mukava ja iloinen lapsi, joka on motorisesti aktiivinen. Huonona puolena on se, että hän tuskastuu nopeasti. Pukemisesta ja muusta perushoidosta täytyy selviytyä nopeasti, ettei meillä hermostuta. Tämän lisäksi tyttö on tarvinnut aina vaihtelua (syliasentoja on vaihdettava usein ym.) Nyt kun hän on oppinut kääntymään masulleen, heti paikalla alkaa armoton huuto, jos häntä ei olla kääntämässä takaisin selälleen.
Odotan innolla seuraavia ikäkausia...
Ja vauvana oli melko samanlainen kuin teidänkin miekkonen. Virikettä piti keksiä koko ajan, ei viihtynyt missään yhtään, varsinkaan yksinään, vain äidin sylissä kantaminen sopi herralle. Konttaamaan oppiminen vähän helpotti tilannetta, kun sitten vihdoin pääsi ihan itsekin maailmaa ihmettelemään!
Nyt miekkonen on sitten tosiaan HYVIN aktiivinen taapero, äidillä pitäisi olla silmät selässäkin, koska heti on joutumassa kiipeliin tai tekemässä tuhoja, jos yhtään päästää silmistään. Roikkuu verhoissa, kääntelee hellan levyjä, tyhjentää kaikki talon kaapit, kiipeää olohuoneen pöydälle, kiskoo vaipan pois, työntää leipää videoihin ja tekee kaikkea mahdollista tai oikeastaan mahdotontakin mitä vaan voi kuvitella...
Mutta tosi iloinen, itsenäinen ja reipas kaveri tämä miekkonen on! Jää mielellään vieraammankin hoitajan kanssa, osaa tehdä jo tosi paljon juttuja itse, esim. pesee hampaita, vie vaipan roskiin, ja osaa toimia yksinkertaisten ohjeiden mukaan. Kitinä ja kiljuminen loppuivat oikeastaan siihen, kun itse pääsi kunnolla liikkeelle, ja nyt viihdytään kyllä hyvin yksinkin, jos vaan äiti johonkin uskaltaa hetkeksi jättää...
Heh, en näköjään sitten osannutkaan rekisteröityä tänne..
Ihanaa, että muitakin tempperamentikkojen äitejä löytyy. Olen aina väliin ajatellut, että vauvalla olisi sitten joku vaiva, mutta jo useampaan kertaan olen päätynyt tähän tuliseen tempperamenttiin.. Vauva on kuitenkin hyvin hymyileväinen&nauravainen.
Kovin helposti myös väsyy ja kun tosiaan väsyy niin nukkumaan pitää päästä nyt ja heti. Nyt on alkanut tekemään sellaista, että kun yrittää laittaa tuttia, ruokalappua tms. niin työntää käsillä vastaan täyttä höyryä ja oikein viskaisee raivoissaan tutin pois (jos on siis jollain konstilla sen sinne suuhun saanut).Ei kyllä rauhoitukkaan ilman tuttia. Myös ruokalapun laitto tuottaa laittajalle todellisia ongelmia:)
Nyt kovilla pakkasilla on ollut tosi kiva yrittää laittaa tota jukuripäätä nukkumaan sisälle.Ei tahdo millään nukahtaa ja herää puolen h:n päästä ihan väsyneenä..Onneksi äitikin on suhteellisen itsepäinen,mistähän lie poika luonteensa perinyt:D