Tulipa taas kouraiseva muistutus maailman ja ihmisen pahuudesta. Oli jo aikakin, olen taas ollut liian monta päivää tyytyväinen oman olemiseni siedettävyyteen. Äsken kuitenkin luin keskustelua Suomi24 etusivulta eläinrääkkäyksestä (suosituimmissa keskusteluissa, en valitettavasti osaa linkittää).
Juttu koskee jotain imatralaista ukkoa joka pitää koiraansa ulkona vuorokauden ympäri. Näillä pakkasilla! Ilman mitään suojaa, vesikuppikin umpijäässä! Yritetäänpä hetkinen kuvitella miltä tuntuisi seistä ensi yö ulkona lyhyessä liekanarussa, liian vähissä vaatteissa. Ihminen ei ehkä selviäisi yhdestäkään yöstä, mutta koiraparka kituu noissakin oloissa hengissä monta vuorokautta!
Ja täällä keskustelupalstoilla vaan raivotaan että poliisi tai eläinsuojelu ei tee mitään, eli ei mahdeta mitään! Olisi korkea aika ottaa oikeus omiin käsiin. Moitin tietysti yhtä lailla itseäni kuin imatralaisia, tuskin olisin yhtään uskaliaampi. Se taas aiheuttaa minussa itseinhoa, voimatonta raivoa jne... Tekisi mieli itkeä, en vain jostain syystä pysty. Mutta tämä on sivuseikka, tuo onneton koira on tietysti suurin kärsijä. Ja se isäntä, saasta ihmisen hahmossa, toivottavasti päätyy kuoltuaan puruleluksi Koirien Taivaaseen.
Sivuhuomautus: En toki oikeasti toivo, jokainen elävä olento on myötätunnon arvoinen, en vain pysty tiristämään itsestäni myötätuntoa tällaisissa tapauksissa.
Ja nyt koko viestin tarkoitus: Mitä syytä meillä on ajatella MITÄÄN hyvää maailmasta, jossa YHDELLEKIN elävälle olennolle tapahtuu jotain tällaista? Kaikki tiedämme ettei tämä tarina ole edes mikään ääriesimerkki kuolemaa karummista kohtaloista, ikävä kyllä. Vastaavaa ja paljon pahempaa tapahtuu kaiken aikaa. Ihmisille, eläimille, Suomessa, maailmalla. Mitä syytä meillä on yrittää ajatella positiivisesti? Masennus on tervettä. Itse ainakin yritän parantua minua silloin tällöin vaivaavasta valoisuudesta.
Juttu koskee jotain imatralaista ukkoa joka pitää koiraansa ulkona vuorokauden ympäri. Näillä pakkasilla! Ilman mitään suojaa, vesikuppikin umpijäässä! Yritetäänpä hetkinen kuvitella miltä tuntuisi seistä ensi yö ulkona lyhyessä liekanarussa, liian vähissä vaatteissa. Ihminen ei ehkä selviäisi yhdestäkään yöstä, mutta koiraparka kituu noissakin oloissa hengissä monta vuorokautta!
Ja täällä keskustelupalstoilla vaan raivotaan että poliisi tai eläinsuojelu ei tee mitään, eli ei mahdeta mitään! Olisi korkea aika ottaa oikeus omiin käsiin. Moitin tietysti yhtä lailla itseäni kuin imatralaisia, tuskin olisin yhtään uskaliaampi. Se taas aiheuttaa minussa itseinhoa, voimatonta raivoa jne... Tekisi mieli itkeä, en vain jostain syystä pysty. Mutta tämä on sivuseikka, tuo onneton koira on tietysti suurin kärsijä. Ja se isäntä, saasta ihmisen hahmossa, toivottavasti päätyy kuoltuaan puruleluksi Koirien Taivaaseen.
Sivuhuomautus: En toki oikeasti toivo, jokainen elävä olento on myötätunnon arvoinen, en vain pysty tiristämään itsestäni myötätuntoa tällaisissa tapauksissa.
Ja nyt koko viestin tarkoitus: Mitä syytä meillä on ajatella MITÄÄN hyvää maailmasta, jossa YHDELLEKIN elävälle olennolle tapahtuu jotain tällaista? Kaikki tiedämme ettei tämä tarina ole edes mikään ääriesimerkki kuolemaa karummista kohtaloista, ikävä kyllä. Vastaavaa ja paljon pahempaa tapahtuu kaiken aikaa. Ihmisille, eläimille, Suomessa, maailmalla. Mitä syytä meillä on yrittää ajatella positiivisesti? Masennus on tervettä. Itse ainakin yritän parantua minua silloin tällöin vaivaavasta valoisuudesta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
joutuvat olemaan sijaiskärsijöinä. Se ei tietenkään tee eläinrääkkäystä yhtään sen sallitummaksi tai mitenkään anteeksi annettavaksi.
Lähinnä tarkoitan sitä että, koska tuollaista käytöstä on vaikea ymmärtää, voisi olla omalle mielelle hyväksi miettiä asiaa myös syy ja seuraus mielessä.
Et tietenkään voi estää tai hillitä eläinrääkkäystä mietenkään, vaikka tietäisit eläinrääkkäyksen syiden mekanismista jotain.
Voit kuitenkin vaikuttaa paremmin eläineten hyvinvointiin kun pidät oman pääsi kunnossa. Tämä on aina ensimmäinen asia.
Aivan liian usein herkkämielinen ihminen järkyttyy näistä rääkäyksistä niin paljon, että menettää jopa toimintakykynsä tai ryhtyy joihinkin ääritekoihin jotka eivät sitten kuitenkaan toimi kenenkään eduksi.
Tarkkailemalla oman asuinseudun kotieläintenhoidon tilaa on paljastettu
monia eläinrääkkäystapauksia.