hui! lisää pysyvyyttä sijoituksiin... sossun tulee tavata lapsi... siis ei sanaakaan että yrittäisiin pyrkiä lainmukaisesti saamaan perhe kuntoon ja lapsi takaisin normaalielämään ja sos. toimi valvonnan piiriin. laspen oikeudet? roskikseen vaan. sijarien oikeudet? niinpäniin vahvistusta kaipaavat että saadaan rauhoitetua elämä... kenen etu? ei ainakaan lapsen mutta ketäpä muutakaan lastensuojelujärjestöt puolustaisivat kuin omia työntekijöitään, lapsista viis. lastenkoditkin ovat tunnetusti kivoja työpaikkoja mutta lapsille helvettiä.
pesäpuun lausunto
lastensuojelulakiin!
8580
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
sossulan äänenkannattaja. Edustavat hyvin tyypillisesti asenneta jolla "lapsen edulla" lyödään vanhempia päähän. Kaikki viisaus ja pätevyys näyttäisi heidän tarinoissaan elävän sossulassa ja vastaavissa tahoissa. Oikeastaan Pesapuu ry on selvä etujärjestö, se ajaa edustamalleen ryhmälle eli lastensuojeluinstansseille vahvaa asemaa ja pitkäaikaisia sijoituksia. Ikävää, että tämä kätketään "lapsen edun" retoriikkaan. Lapsen etu on asua omassa kodissa! Huonompikin oma koti on aina se oma koti ja oma isä ja äiti ovat oma isä ja äiti, eivät mitään palkattuja virkailijoita!
Pistetään vähän sähköpostia menemään ja kerrotaan mitä mieltä olemme perheen särkemisestä ja varhaisen puuttumisen "huolihuostaanotoista"
(tiedot julkisesta lähteestä www.pesapuu.fi)
Toiminnanjohtaja
Raili Bäck-Kiianmaa
[email protected]
puh. 014-332 2510
gsm 0400 803 125
Kehittämispäällikkö
Johanna Barkman
[email protected]
puh. 014-332 2550
gsm 040 514 4855
Kehittämispäällikkö
Pirjo Hakkarainen
[email protected]
puh. 014-332 2520
gsm 040 5085 601
Kehittämispäällikkö
Christine Välivaara
[email protected]
puh. 014-332 2530
gsm 040 775 5700
Kehittämispäällikkö
Anna-Liisa Koisti-Auer
[email protected]
puh. 09-671 567
gsm 040 508 5616
Kehittämispäällikkö
Sari-Anne Ervast
[email protected]
puh. 09-671 567
gsm 040 7053876
http://www.pesapuu.fi/lausunto_lakiehdotus.pdf
tekstin. Kävin juuri lukemassa sen Pesäpuun vetoomuksen ja siinä kyllä puhuttiin koko ajan lapsen edusta. Eli pitää varmistaa, mikä se lapsen etu on. Ts. siinä vaaditaan tutkimaan, ennen kuin hutkitaan. Avohuollon tukitoimia siinä myös korostettiin. Yhteistyötä vanhempien kanssa ja lapsen kuulemista.
Joissakin tilanteissa on lapsen edun mukaista, että on selkeät pelisäännöt, silloin kun lapsi joutuu olemaan "irrallisena" vanhempien yrittäessä vesittää huostaanoton vaatimalla jatkuvasti purkua ja kokeilemalla ties mitä. Nyt puhun nimenomaan niistä tapauksista joissa huost.otto on ollut ainut vaihtoehto, eikä vanhempien tilanne ole muuttunut miksikään, mutta uhoavat vaan ja pitävät lasta pelonsekaisessa jännityksessä. Sellainen pitäisi saada jotenkin aisoihin ja se on nimenomaan lapsen etu.
Meilläkin yksi äiti otti sitten viimein humalapäissään yhteyttä tyttäreensä n. kuuden vuoden tauon jälkeen ja rupesi heti puhumaan lapselleen muutosta hänen luokseen. Vaikka tyttö on jo iso 15 v ja järjellä ajateltuna tiesi, ettei se nyt niin vaan käy, niin silti tuli multa ihan paniikissa kysymään, että voisiko olla mahdollista, että äiti onnistuisi suunnitelmassaan. Se painoi lasta vielä pitkään ja halusi varmistaa moneen kertaan, ettei vaan joudu äidille. Sellaisten tilanteiden poissulkemiseksi pitää olla selkeät systeemit. Sijaisvanhemmilla on jokaisella niin monen laisia kokemuksia, joiden pohjalta noita ehdotuksia oli tehty, joissa he tietävät ja ovat nähneet kuinka lapsen etua ja tunteita laitetaan ihan alta lipan, vanhempien oikeuksien kustannuksella. Totuus on kuitenkin se, että valtaosa aiheellisesti huost.otettujen lasten vanhemmista ei todellakaan osaa ajatella lastensa tunteita. Siksi kai lapset on myös jouduttu heiltä pois ottamaan.
Ei kannata joka kohtaa peilata omaan tilanteeseensa ja vetää niistä herneitä nenään. Teidän täytyy ymmärtää, että joissakin tilanteissa on välttämätöntä, että on selkeät tiukat säännöt, vaikka itse ette niitä tarvitsekaan ja osaatte ajatella lastenne tunteita niin kuin pitää, mutta kun kaikki ei, niin..
täällä lukkevien ymmärtävän.
Sijareilla tuntuu olevan paljon nimenomaan päihdeperheiden lapsia ja myös erityislapsia. Jos vanhempi on sairastunut päihteisiin, ei hän voi ymmärtää tilannetta realistisesti ennen kuin raitistuu. Sen sijaan erityislasten sijoitukset ovat väärin, jos syynä on ainoastaan vanhempien väsyminen heidän hoitamisessaan, eikä muuta apua ole yhteiskunnalla ollut tarjota. Sijareiden kirjoituksesta saa sen käsityksen, että kaikki lasten poikkeava käytös laitetaan huonojen kotiolojen piikkiin, vaikka tiedän tapauksia, jolloin erityislapsi on sijoitettu perheeseen hyvästä kodista.
Lisäksi perhesijoituksissa pyritään monesti pitkiin sijoituksiin, mikä päihdetapausten kohdalla on ymmärrettävää, jos vanhempia ei raitistuminen kiinnosta. Silloin taas yhteiskunta tekee väärin, jos vanhemmille ei riittävää kuntoutusta edes tarjota. Mutta nuo edellä kuvatus erityislasten pitkät perhesijoitukset hyvistä kodeista ovat täysin tuomittavia, jos omillakin vanhemmilla lapsen kuntoutuksen ja muun avun turvin olisi halua ja kykyä lapsensa hoitamiseen.
Jos siis mikä tahansa taho ajaa lasten pitkäaikaissijoituksia väärin perustein ja yleistäen sen kaikkiin huostaanottoihin, esitän kyllä suureen ääneen vastalauseeni. Ja muutenkin lasten oikeusturva aiheettomia huostaanottoja vastaan pitäisi saada ensin taatuksi, ennen kuin pitkiä sijoituksia ajetaan missään mielessä. Jos niitä niin mahdoton hinku on saada, ne pitäisi ehdottomasti rajata koskemaan vain tapauksia, joissa vanhempien vuosia jatkuneella päihteiden käytöllä ei näytä olevan loppua tai silloin, jos huoltaja sairastaa kroonistunutta psyykken sairautta.
Eikä noitakaan pitäisi hutkia sossujen mutu-tuntumalla, vaan asioista pitäisi olla toteen näytettyä tietoa. Siis huostaanottoasiat käräjäoikeuksiin! Koskahan se on mahdollista? 50:n vuoden kuluttuako? Silloin nykyinen huostaanoton kokenut sukupolvi on päätöksiä tekemässä - ne heistä, jotka ovat kaikista viranomaisten rikoksista terveinä selvinneet.
sellainenkin momentti että eihän lastensuojelua saa vakuutettua raitistumisestaan. Sitäpaitsi kaikissa lausunnoissa annetaan ymmärtää että vanhemmat ovat vain ja ainoastaan päihdeongelmansa summa- muunlaista menneisyyttä ei noteerata, vaikka olisit kuinka koulutettu ja työssäkäyvä. Sen jälkeen kun lapsi on huostaanotettu on mahdotonta- taloudellisestikaan- kuntouttaa itseään, eivätkä siihen kelpaa edes lastensuojelun hyväksymät keinot! Viimeisimmässä lausunnossa- kun ei enää muuta keksitty- luki että äiti tuoksui alkoholilta palaverissa. Täysin keksitty väite. Lisäksi varsin suorasanaisesti paheksutaan, kun isä ja äiti ovat muuttaneet suurempaan asuntoon. Eihän meillä voi olla mitään muuta yhteistä kuin päihdeongelma! Kyllä tässä on jakkua venytelty, on niin kauhean murheellista kun virkamiehillä on oikeasti kusta päässä. Kyllähän minä mielelläni lapset antaisin hyvään kotiin, parasta lapsille, mutta järki ja sydän ovat ihan toista mieltä. Meillä on kaiki mahdollisuudet mutta virkamiehen täytyy saada tahtonsa läpi. Eikä niitä lapsia kukaan vanhempi tahallaan niissä laitoksissa istuta, kyllä vanhemmilla jotka järjestelmällisesti valittavat sijoituspäätöksistä varmasti on halu- ja ennen kaikkea kykyä- ajaa oman lapsensa etua. Niinkuin te täällä niin hienosti aina asian ilmaisette. Kyllä päihdevanhemmat jotka ovat päättäneet päihteet valita tilanne on varmasti helpotus- olen paljon heitä tavannut. Itse olisin kyllä halunnut perheenä hoitoon, mutta se ei ikävä kyllä missään vaiheessa käynyt. On se vaan hyvä että valtio päätti ostaa niitä ilmatankkauskoneita!
kirjoituksen, jossa äiti kertoi, miten huoltopalaveritkin ovat vain sitä, että 5 ihmistä haukkuu miten huono hän on. Jäin miettimään, ketä ne 5 henkilöä ovat.
2 sossua
2 sijaria
ja sossujohtaja vai kuka?
Äiti jatkoi, että hänen kommenteilleen ei juuri sijaa anneta, eikä ainakaan kirjata niitä harvoja, mitä hänen annetaan puhua.
Sossuja raivokkaasti puolustavien kannattaisi tarkistaa laista, mikä huoltopalavereiden tarkoitus on...
Perättömillä väitteillä syyttäminen on rikos, mutta eihän lapsilla ja vanhemmilla näissä asioissa oikeutta olekaan.
miten ihmeessä täällä voidaan puhua sivistyksestä, virkamiesten korkeasta moraalista, ihmisoikeuksista, oikeudenmukaisuudesta ja oikeudenmukaisesta ja tasa-arvoisesta kohtelusta.
Tätä palstaa lukiessa tulee kyllä karu kuva suomalaisen lastensuojeluviranomaisen käyttäytymisestä.
Mielessä käy kuva joukosta raksyttäviä kylän juoruämmiä jotka repivät heidän hampaisiinsa joutuneen ihmisraukan henkisesti hajalle ja kappaleiksi, säälimättä.
ja henkilöt olivat kaksi sossua kaksi lastenkodin hoitajaa, sisareni ja lapsipsykiatri. Kertoivat vuoronperään miten hirveän"huolissaan "ovat minusta, ja jaksamisestani. Sisareltani kysyttäessä hän rupesi nauramaan ja sanoi ettei ole lainkaan huolisssaan. Itse kerroin että voin paremmin leikkauksen jälkeen. Mitä tästä pitäisi ajatella, huostako jatkuu kun niin moni "asiantuntija"on huolissaan äidistä? Jos olisivat aidosti huolissaanm antaisivat lapseni takaisin ja lopettaisivat tämän minun ja lapseni kidutuksen.