Joo elikkä tällänen ficci, jonka nyt tein ku ei ollut parenpaakaan tekemistä :) kirjoittakaa kommentinne mitä piditte (mikäli jaksatte lukea tän...)
Luku 1.
in our headlights, staring, bleak, beer cans, deer's eyes
on the asphalt underneath, our crushed plans and my lies
lonely street signs, powerlines, they keep on flashing, flashing by
and we keep driving into the night
it's a late goodbye, such a late goodbye
and we keep driving into the night
it's a late goodbye
your breath hot upon my cheek, and we crossed, that line
you made me strong when I was feeling weak, and we crossed, that one time
screaming stop signs, staring wild eyes, keep on flashing, flashing by
and we keep driving into the night
it's a late goodbye, such a late goodbye
and we keep driving into the night
it's a late goodbye
(Poets of the fall – Late goodbye)
Harry istui King’s Cross’n asemalla katsellen, kun ihmisiä katosi laiturien yhdeksän ja kymmenen välistä. Kukaan muu asemalla olijoista ei näyttänyt kiinnittävän minkäänlaista huomiota heihin. Harrysta tuntui kuin olisi kulunut miljoonia vuosia siitä kun hän itse oli ensimmäisen kerran astunut laiturille 9 ¾. Tosiasiassa siitä oli kulunut vasta kymmenen vuotta, siihen kymmeneen vuoteen kuitenkin oli mahtunut todella paljon. Niin monia taisteluita, niin paljon kuolemaa, surua ja murhetta, että välillä tuntui kuin niihin olisi hukkunut. Toivo oli välillä kadoksissa, eikä hukkuvilla tuntunut olevan tietä takaisin pinnalle.
Vihoviimeinen taistelu, taistelu joka käytiin Harryn ja Voldemortin välillä, palautti toivon ihmisten mieliin. Ennustus toteutui ja Voldemort koki tappionsa ja Harry jäi eloon. Harry ei kuitenkaan tuntenut itseään eloisaksi vaan päinvastoin. Hänen sisin tuntui kuolleen, hän ei tuntenut oikeastaan mitään, ei iloa, ei surua, ei onnellisuutta, ei toivoa, ei kerta kaikkiaan mitään. Hän vai eli päivästä toisen ilman mitään syytä.
Harry huokasi ja kaivoi taskustaan tupakan ja sytytti sen.
”Kappas, eikös se ole kaikkien rakastama maailmanpelastaja Potter, joka siinä istuu” kuului tuttu ivallinen ääni hänen takaan.
”Mitä haluat Malfoy?” Harry kysyi jatkaen tupakkansa polttamista.
”Eikö pyhä Potter tiedä, että tupakka tappaa?” Malfoy kysyi nauraen.
”Tiedänpä hyvinkin, ehkä siksi juuri poltankin” Harry sanoin nousten samalla ylös ja tumpaten tupakkansa.
Ehkäpä juuri siksi, Harry mietti mielessään. Hän vain oli mennyt yhtenä päivänä kauppaan ja ostanut tupakka-askin ja alkanut polttamaan. Ehkä valinnan oli tehnyt hänen alitajuntansa, joka tiesi ettei hän oikeastaan enää halunnut elää. Tai ehkä kyse ei ollut välttämättä halusta elää vaan syystä, hänellä ei ollut enää mitään syytä elää. Hän oli yksinäinen. Ihmisiä kyllä pyöri maailmanpelastaja Potterin ympärillä, mutta ei Harryn. Hänellä ei ollut ketään, Ron ja Hermionekin olivat muuttaneet Bulgariaan Hermionen saatua töitä sieltä.
Harry astui ulos sateeseen ja suuntasi kohti vuotavaa noidankattilaa niin kuin joka ilta. Koko kesä oli ollut hyvin sateinen. Kaduilla oli jo ennestään suuria vesilätäköitä. Maa oli niin märkää, ettei se enää pystynyt imemään yhtään vettä itseensä. Taivas ei kuitenkaan välittänyt vaan pysyi harmaana ja tiputteli sadepisaroita lisää maahan. Ihmisten mielet olivat yhtä harmaita kuin taivas, heidän poukkoillessa märillä kaduilla. Harrylle se oli sama, satoi tai paistoi, ei sillä ollut minkäänlaista vaikutusta hänen elämäänsä. Oikeastaan sade oli hyvä, eipähän ainakaan tarvinnut katsella ihmisten yli iloisia ilmeitä, minkä aurinko olisi saanut aikaan.
Harry saapui hämärään baariin ja meni baaritiskille.
”Yksi tuliviski tuplana ja kermakalja.”
”Ai hei Harry, ei näytä sateen olevan vieläkään loppunut” Tom totesi täyttäessään laseja.
Harry mutisi jotain vastaukseksi ja maksoi juomansa. Hän suuntasi istumaan vakiopaikalleen, baarin perimmäiseen pöytään ja kaivoi tupakka-askinsa taskusta. Muutamat silmäparit kohdistivat Harryyn uteliaita katseita, mutta Harryn vihaiset mulkaisut saivat heidät kääntämään päitään. Harry inhosi niitä sääliviä ja myötätuntoisia katseita. Ihmiset luulivat tietävänsä miltä Harrysta tuntui, mutta miten se oli mahdollista, kun ei hän itsekkään tiennyt sitä, Harry ajatteli vihaisena ja jatkoi juomista. Se, että hän istui illat ja usein myös päivätkin juomassa, oli hänen oma valintansa.
”Hah näyttää se meidän maailmanpelastaja olevan todellakin vähän rappiolla…” kuului ääni jostain kauempaa.
”…vai johtuuko se vaan siitä, ettei ole enää maailmaa, joka tarvitsisi pelastajaa” ääni jatkoi ivallisesti.
Harry avasi silmänsä ja nosti päänsä hitaasti pöydältä.
”Malfoy, olisihan se pitänyt arvata. Mitä sinä nyt tällä kertaa haluat?” Harry kysyi väsyneesti.
”En mitään, kunhan tulin kaljalle” Draco vastasi ja istuutui Harryn eteen.
”Antoiko joku sinulle luvan istuakin siihen?”
”Mihin minä lupaa tarvitsen? Käsittääkseni tämä on vapaa maa, eikä täällä baarissa ole kenenkään omia paikkoja vaan istua saa sinne missä on tilaa.”
Harry ei jaksanut katsoa Dracon naamaa ilman juotavaa vaan huikkasi Tomille, että toisi tuliviskin ja kermakaljan.
”Sinulle näyttää ainakin juoma maistuvan, olet siis vaihtanut maailmanpelastaja hommat juomiseen.”
Harry katsoi Dracon virnuilevaa naamaa ja tunsi todella ärsyyntyvänsä.
”Pää kiinni Malfoy, sinulle ei kuulu pätkääkään mitä minä teen elämälläni ja sitä paitsi eikös sinun kuuluisi olla Azkabanissa kuolonsyöjä kavereittesi kanssa?”
”Sikäli kun sinullekaan kuuluu minun tekemiseni, niin ei kuuluisi. Minun tuomioni on jo kärsitty ja minä olen vapaa mies.”
Harry katsahti Dracoon päin ja näki hänen harmaissa silmissä jotain, mitä ei ollut ennen nähnyt. Niistä puuttui kokonaan se ivallinen pilke, joka niissä yleensä oli. Mitä Dracolle oli tapahtunut näiden vuosien aikana? Viimeksi, kun Harry oli Dracon nähnyt, tämä oli ollut Voldemortin puolella. Miksei hän ole vankilassa kuten kaikki muut kuolonsyöjät?
”Mitä sinä tuijotat?”
”Öö… en mitään” Harry tunsi punastuvansa ja siirsi nopeasti katseensa kermakaljaan.
Draco katsoi Harrya kummeksuen. Hän ei voinut käsittää miten Harry oli joutunut tuohon kuntoon. Harry, joka oli kukistanut Voldemortin, joka oli kaikkien ihailema sankari, joi itseään hyvää vauhtia sammuksiin. Näytti kuin Harry olisi kadottanut kaiken elämänhalunsa, hänen silmänsäkin näyttivät tyhjiltä aivan kuin mitään ei olisi ollut niiden takana. Osittain hän sääli Harrya, vaikka tiesi, ettei Harry sitä todellakaan kaivannut. Tämä oli kuitenkin menettänyt kaiken toisten takia. Harryn kohtalo oli päätetty hänen puolestaan ja se oli lopulta johdattanut tämän istumaan kaikki illat yksin. Ei sellaista kohtaloa voinut olla säälimättä.
Muutaman tunnin päästä Tom tuli sanomaan, että sulkisi paikan. Draco herätteli Harrya, joka oli nukahtanut jo aikoja sitten, ja raahasi tämän ulos.
”Selviätkö tästä kotiisi?”
”Joo joo” Harry mongersi.
”Varmasti? En minä kuitenkaan halua sinua kadulle jättää nukkumaan.”
”Joo joo, painu siitä jo kotiisi, mitä sinä välität? Kyllä minä selviän tästä…”
Draco lähti kävelemään kotiin päin, kunnes kääntyi vielä katsomaan taakseen. Harry oli lyyhistynyt kadulle makaamaan. Ei helvetti, Draco ajatteli ja palasi takaisin Harryn luo…
Luku 1.
in our headlights, staring, bleak, beer cans, deer's eyes
on the asphalt underneath, our crushed plans and my lies
lonely street signs, powerlines, they keep on flashing, flashing by
and we keep driving into the night
it's a late goodbye, such a late goodbye
and we keep driving into the night
it's a late goodbye
your breath hot upon my cheek, and we crossed, that line
you made me strong when I was feeling weak, and we crossed, that one time
screaming stop signs, staring wild eyes, keep on flashing, flashing by
and we keep driving into the night
it's a late goodbye, such a late goodbye
and we keep driving into the night
it's a late goodbye
(Poets of the fall – Late goodbye)
Harry istui King’s Cross’n asemalla katsellen, kun ihmisiä katosi laiturien yhdeksän ja kymmenen välistä. Kukaan muu asemalla olijoista ei näyttänyt kiinnittävän minkäänlaista huomiota heihin. Harrysta tuntui kuin olisi kulunut miljoonia vuosia siitä kun hän itse oli ensimmäisen kerran astunut laiturille 9 ¾. Tosiasiassa siitä oli kulunut vasta kymmenen vuotta, siihen kymmeneen vuoteen kuitenkin oli mahtunut todella paljon. Niin monia taisteluita, niin paljon kuolemaa, surua ja murhetta, että välillä tuntui kuin niihin olisi hukkunut. Toivo oli välillä kadoksissa, eikä hukkuvilla tuntunut olevan tietä takaisin pinnalle.
Vihoviimeinen taistelu, taistelu joka käytiin Harryn ja Voldemortin välillä, palautti toivon ihmisten mieliin. Ennustus toteutui ja Voldemort koki tappionsa ja Harry jäi eloon. Harry ei kuitenkaan tuntenut itseään eloisaksi vaan päinvastoin. Hänen sisin tuntui kuolleen, hän ei tuntenut oikeastaan mitään, ei iloa, ei surua, ei onnellisuutta, ei toivoa, ei kerta kaikkiaan mitään. Hän vai eli päivästä toisen ilman mitään syytä.
Harry huokasi ja kaivoi taskustaan tupakan ja sytytti sen.
”Kappas, eikös se ole kaikkien rakastama maailmanpelastaja Potter, joka siinä istuu” kuului tuttu ivallinen ääni hänen takaan.
”Mitä haluat Malfoy?” Harry kysyi jatkaen tupakkansa polttamista.
”Eikö pyhä Potter tiedä, että tupakka tappaa?” Malfoy kysyi nauraen.
”Tiedänpä hyvinkin, ehkä siksi juuri poltankin” Harry sanoin nousten samalla ylös ja tumpaten tupakkansa.
Ehkäpä juuri siksi, Harry mietti mielessään. Hän vain oli mennyt yhtenä päivänä kauppaan ja ostanut tupakka-askin ja alkanut polttamaan. Ehkä valinnan oli tehnyt hänen alitajuntansa, joka tiesi ettei hän oikeastaan enää halunnut elää. Tai ehkä kyse ei ollut välttämättä halusta elää vaan syystä, hänellä ei ollut enää mitään syytä elää. Hän oli yksinäinen. Ihmisiä kyllä pyöri maailmanpelastaja Potterin ympärillä, mutta ei Harryn. Hänellä ei ollut ketään, Ron ja Hermionekin olivat muuttaneet Bulgariaan Hermionen saatua töitä sieltä.
Harry astui ulos sateeseen ja suuntasi kohti vuotavaa noidankattilaa niin kuin joka ilta. Koko kesä oli ollut hyvin sateinen. Kaduilla oli jo ennestään suuria vesilätäköitä. Maa oli niin märkää, ettei se enää pystynyt imemään yhtään vettä itseensä. Taivas ei kuitenkaan välittänyt vaan pysyi harmaana ja tiputteli sadepisaroita lisää maahan. Ihmisten mielet olivat yhtä harmaita kuin taivas, heidän poukkoillessa märillä kaduilla. Harrylle se oli sama, satoi tai paistoi, ei sillä ollut minkäänlaista vaikutusta hänen elämäänsä. Oikeastaan sade oli hyvä, eipähän ainakaan tarvinnut katsella ihmisten yli iloisia ilmeitä, minkä aurinko olisi saanut aikaan.
Harry saapui hämärään baariin ja meni baaritiskille.
”Yksi tuliviski tuplana ja kermakalja.”
”Ai hei Harry, ei näytä sateen olevan vieläkään loppunut” Tom totesi täyttäessään laseja.
Harry mutisi jotain vastaukseksi ja maksoi juomansa. Hän suuntasi istumaan vakiopaikalleen, baarin perimmäiseen pöytään ja kaivoi tupakka-askinsa taskusta. Muutamat silmäparit kohdistivat Harryyn uteliaita katseita, mutta Harryn vihaiset mulkaisut saivat heidät kääntämään päitään. Harry inhosi niitä sääliviä ja myötätuntoisia katseita. Ihmiset luulivat tietävänsä miltä Harrysta tuntui, mutta miten se oli mahdollista, kun ei hän itsekkään tiennyt sitä, Harry ajatteli vihaisena ja jatkoi juomista. Se, että hän istui illat ja usein myös päivätkin juomassa, oli hänen oma valintansa.
”Hah näyttää se meidän maailmanpelastaja olevan todellakin vähän rappiolla…” kuului ääni jostain kauempaa.
”…vai johtuuko se vaan siitä, ettei ole enää maailmaa, joka tarvitsisi pelastajaa” ääni jatkoi ivallisesti.
Harry avasi silmänsä ja nosti päänsä hitaasti pöydältä.
”Malfoy, olisihan se pitänyt arvata. Mitä sinä nyt tällä kertaa haluat?” Harry kysyi väsyneesti.
”En mitään, kunhan tulin kaljalle” Draco vastasi ja istuutui Harryn eteen.
”Antoiko joku sinulle luvan istuakin siihen?”
”Mihin minä lupaa tarvitsen? Käsittääkseni tämä on vapaa maa, eikä täällä baarissa ole kenenkään omia paikkoja vaan istua saa sinne missä on tilaa.”
Harry ei jaksanut katsoa Dracon naamaa ilman juotavaa vaan huikkasi Tomille, että toisi tuliviskin ja kermakaljan.
”Sinulle näyttää ainakin juoma maistuvan, olet siis vaihtanut maailmanpelastaja hommat juomiseen.”
Harry katsoi Dracon virnuilevaa naamaa ja tunsi todella ärsyyntyvänsä.
”Pää kiinni Malfoy, sinulle ei kuulu pätkääkään mitä minä teen elämälläni ja sitä paitsi eikös sinun kuuluisi olla Azkabanissa kuolonsyöjä kavereittesi kanssa?”
”Sikäli kun sinullekaan kuuluu minun tekemiseni, niin ei kuuluisi. Minun tuomioni on jo kärsitty ja minä olen vapaa mies.”
Harry katsahti Dracoon päin ja näki hänen harmaissa silmissä jotain, mitä ei ollut ennen nähnyt. Niistä puuttui kokonaan se ivallinen pilke, joka niissä yleensä oli. Mitä Dracolle oli tapahtunut näiden vuosien aikana? Viimeksi, kun Harry oli Dracon nähnyt, tämä oli ollut Voldemortin puolella. Miksei hän ole vankilassa kuten kaikki muut kuolonsyöjät?
”Mitä sinä tuijotat?”
”Öö… en mitään” Harry tunsi punastuvansa ja siirsi nopeasti katseensa kermakaljaan.
Draco katsoi Harrya kummeksuen. Hän ei voinut käsittää miten Harry oli joutunut tuohon kuntoon. Harry, joka oli kukistanut Voldemortin, joka oli kaikkien ihailema sankari, joi itseään hyvää vauhtia sammuksiin. Näytti kuin Harry olisi kadottanut kaiken elämänhalunsa, hänen silmänsäkin näyttivät tyhjiltä aivan kuin mitään ei olisi ollut niiden takana. Osittain hän sääli Harrya, vaikka tiesi, ettei Harry sitä todellakaan kaivannut. Tämä oli kuitenkin menettänyt kaiken toisten takia. Harryn kohtalo oli päätetty hänen puolestaan ja se oli lopulta johdattanut tämän istumaan kaikki illat yksin. Ei sellaista kohtaloa voinut olla säälimättä.
Muutaman tunnin päästä Tom tuli sanomaan, että sulkisi paikan. Draco herätteli Harrya, joka oli nukahtanut jo aikoja sitten, ja raahasi tämän ulos.
”Selviätkö tästä kotiisi?”
”Joo joo” Harry mongersi.
”Varmasti? En minä kuitenkaan halua sinua kadulle jättää nukkumaan.”
”Joo joo, painu siitä jo kotiisi, mitä sinä välität? Kyllä minä selviän tästä…”
Draco lähti kävelemään kotiin päin, kunnes kääntyi vielä katsomaan taakseen. Harry oli lyyhistynyt kadulle makaamaan. Ei helvetti, Draco ajatteli ja palasi takaisin Harryn luo…
Vastaukset 17
Vanhimmat
No ehkä ei kumminkaan:D
Ei tämä minusta huono ole! Toivottavasti lähetät ficcisi myös esim. Finiin http://s11.invisionfree.com/FinFanFun/index.php?
Sieltä saat todennäköisesti asiantuntevampaa palautetta ja taatusti ainakin laajemman lukijakunnan ficillesi. Muutaman pienen kirjoitusvirheen huomasin, mutta pääsääntöisesti kuitenkin ihan hyvää tekstiä. Kyllä minä lukisin tälle jatkoakin! :)
Joo se kyllä löytyy myös FinFanFunista kielletystä metsästä... Eli jos jatkoa jostain syystä haluaa lukea, sitä ilmestyy sinne :)
Kyllä toi hyvä on mutta en vaan osaa kuvitella noita hahmoja harry Potter hahmoina:D
hyvä ficci, mutta en osaa kuvitella potter hahmoina.
...ne on erilaiset hahmot, mutta ottaen huomioon että aikaakin on kulunut ja ihmiset muuttuvat. Hahmojen taustat kyllä selkiintyvät, kunhan jaksan lisää kirjoittaa :)
...paljon ficcejä, kyllä ne Potter-hahmoiksi muuttuvat, usko pois! :)
Kun itse aloitin ficcien lukemisen, ajatus Harrysta & Dracosta, Siriuksesta & Remuksesta, Hermionesta & Kalkaroksesta ja monesta muusta ficcien vakiparituksesta tuntui todella oudolta. Ficcien maailma on kuitenkin täysin omanlaisensa. Ne käyttävät hyväkseen Rowlingin luomaa maailmaa, mutta vain idean tasolla. Ficeissä on kysymys fantasioista. Niiden lukemaan opetteleminen on vähän sama kuin opettelisi ajamaan polkupyörällä. Kun sen kerran oppii, sitten se sujuu hyvin!
Kiitos linkistä, CoRvin, käyn Finissä ja luen!
Alku oli tosi lupaava.
kerrankin jotain suht uutta...pystyin hyvin kuvittelemaan noi Potter-tyypeiks...
Jatkahan kuule ihmeessä tätä ja äkkiä...
Hyvä ficci vaikka en itse ficeistä kauheasti pidäkkään. jatka kirjoittamista ja pääset pitkälle, sillä teksti oli hyvää ja sujuvaa.
ihan hyvä minusta... en vain tullu ajatelleeks, et harry joutuis tollaseen tilaan aikuisena... :DDDDD
taisin just tykästyä tarinaas.. :) ja muuten ihan varmana luen jatkoa. koittakaapa estää. nih. :) hyvä oli.. kirjota lisää ja paljon. :)
Niin eli jatkoa on ilmestynyt Finiin (linkki loppussa).
Ja tiedoksi ennen kuin menette lukemaan sitä :)
Kyseessä on H/D slash, Rating: R, mutta kolmannessa osassa NC-17! Mutta ainakin olen varoittanut, turha syyttää mua sen jälkeen mistään traumoista :P
Mutta tässä tämä linkki,(kolmas osa ilmestyy suoraan Finiin myös):
http://z11.invisionfree.com/FinFanFun/index.php?showtopic=8691
Jatka ihmeessä.
Kävin lukemassa jatkon Finistä. Minusta tarina on kiinnostava, mutta sitä vähän ihmettelen, jos meinaat saada sen päätökseen seuraavassa osassa. Kaksi edellistä osaa ovat kuitenkin melko lyhyitä ja ongelmia tuntuu olevan sen verran paljon, että miten tilanne voi muuttua seuraavan osan loppuun mennessä niin paljon, että lupaamasi paritus onnistuu... No, odottelen mielenkiinnolla, ja aion kyllä lukea lopunkin! Yritäpä siis laatia se pian valmiiksi!
(Draksu on ihana! Mutta mitä hän näkee Harryssa, sitä minä olen tässä parituksessa aina ihmetellyt!)
Niin vähän meinasin saada päätökseen, tosin kolmos osasta tulee tuplasti pidempi kuin nuo. Mutta jotenkin en vain viitsi katkaista sitä tulis taas lyhyt osa ja jotenkin vaajaa.... Paritus kyllä tapahtuu usko pois :D mutta se vaan ei ole se pääasia tässä ficissä, et kirjoittelisin vaan heidän ihanasta yhteiselämästä :P
Kuten sielä finissäkin olen maininnut niin tarina on kyllä vähän huono tavallaan. Nyt tulis hirveesti ideoita ideoita ja sellasia mut julkaistu mitä julkaistu...
... kolmas osa valmistuu! :DDD haluun tietää mitä tulee tapahtumaan!!!!!! :)
Inspiraatio iski ja kolmas osa valmistui jo nyt :)
elikkä samasta osotteesta, mutta omalla vastuullanne!!!
http://z11.invisionfree.com/FinFanFun/index.php?showtopic=8691