Jotenkin tässä on viimeaikoina ollut niin väsyny kaikkeen.. lukioo siis käyn ja kirjoitukset on just nyt keväällä edessä. Viimeaikoina koulu on menny niin että läksyjä en ole jaksanut tehdä juuri kertaakaan ja kaikki esitelmät/kirjoitustehtävät vaativat ylimääräisiä ponnisteluja. Lukion alussa sain vielä ysejä kaseja ja jopa kymppejä.. mutta todistuksen viimeiset numerot ovat synkkää luettavaa. Vitosia ja kutosia, mutta joissakin aineissa olen silti onnistunut pysymään seiskan yläpuolella. Vituttaa itseänikin kun en koskaan saa mitään aikaan, ajattelen vain että "No sitten ens jaksossa panostan kouluun ja teen läksyjä", mutta mitäs siinä aina käykään.
Eniten tässä huolestuttaa se että kirjoitukset on ihan pian eikä kertakaikkiaan jaksaisi yhtään panostaa. Toivon vain että menisivät edes kohtalaisesti, sillä hyvin ei varmana tule tällä motivaatiolla menemään. Mitä teen paskalla yo-todistuksella, en yhtään mitään. Mutta minkä taas mahdan sille että tällä hetkellä minusta ei ole mihinkään? En yhtään mitään! Kaiken lisäksi on vielä epäselvää mitä haluan tehdä tulevaisuudessa, tiedän muutaman paikan minne haen lukion jälkeen, mutta olen varma että en niihin pääse. No tavallaanhan minulla on vielä aikaa miettiä sitten kun pidän välivuoden, 2008 alus armeijaan ja vasta 2009 keväällä mahdollisuus ehkä hakea jonnekin. Jospa pääsisi pelkän pääsykokeen kautta, ehkä sillon olis enemmän motivaatiookin lukea...
Ennen sitä jakso vielä panostaa ja oli tähtäin korkealla, mutta toista se on nytten. Olen kurkkuani myöten kyllästynyt tähän kaikkeen. Vituttaa/vitutti ne harmaat ankeat koulupäivät jotka ei erotu mitenkään toisistaan.. aamut olivat aina yhtä vaikeita, millään ei meinannu saada itseään heräämään ja ensimmäiset tunnit aina puoliunessa. Muutenkin välillä todella ärtynyt aamulla. Alkoi vähitellen kyllästyttää se sama koulumatka jota olin kävellyt varmana 1000 kertaa (kouluun, sieltä pois ja hyppytunneilla). Vaihtelu on kai se jota eniten nyt kaipaan.
En yksinkertaisesti jaksa tehdä mitään päivisin, siirrän kaiken vain eteenpäin. Valvon myöhään, istun koneella ja aamusin nukun 12 jos ei koulua. Sitten ärsyynnyn kun ihmiset huomauttelevat mulle tästä tai jostain muusta. Jos vaikka joku yrittää esittää viisaampaa jossain asiassa vittuilevaan sävyyn niin takuulla ottaa päähän. Ei vain jaksa niitä ylimielisiä kun muutenkin ottaa päähän oma saamattomuuteni!
En oikein tiedä mitä tässä pitäisi tehdä.. kirjoitinpa pitkän tekstin taas kun en muuta tee kuin mieti omaa surkeata elämäntilannettani. Kiiots jos jaksoitte lukea ja etenkin jos vielä jakaa kokemuksia tai antaa hyviä neuvoja. Mitäpä niitäkään muita on kuin että "Yritä vain, tee töitä asioiden eteen!", mutta kun...
EI JAKSA.
Eniten tässä huolestuttaa se että kirjoitukset on ihan pian eikä kertakaikkiaan jaksaisi yhtään panostaa. Toivon vain että menisivät edes kohtalaisesti, sillä hyvin ei varmana tule tällä motivaatiolla menemään. Mitä teen paskalla yo-todistuksella, en yhtään mitään. Mutta minkä taas mahdan sille että tällä hetkellä minusta ei ole mihinkään? En yhtään mitään! Kaiken lisäksi on vielä epäselvää mitä haluan tehdä tulevaisuudessa, tiedän muutaman paikan minne haen lukion jälkeen, mutta olen varma että en niihin pääse. No tavallaanhan minulla on vielä aikaa miettiä sitten kun pidän välivuoden, 2008 alus armeijaan ja vasta 2009 keväällä mahdollisuus ehkä hakea jonnekin. Jospa pääsisi pelkän pääsykokeen kautta, ehkä sillon olis enemmän motivaatiookin lukea...
Ennen sitä jakso vielä panostaa ja oli tähtäin korkealla, mutta toista se on nytten. Olen kurkkuani myöten kyllästynyt tähän kaikkeen. Vituttaa/vitutti ne harmaat ankeat koulupäivät jotka ei erotu mitenkään toisistaan.. aamut olivat aina yhtä vaikeita, millään ei meinannu saada itseään heräämään ja ensimmäiset tunnit aina puoliunessa. Muutenkin välillä todella ärtynyt aamulla. Alkoi vähitellen kyllästyttää se sama koulumatka jota olin kävellyt varmana 1000 kertaa (kouluun, sieltä pois ja hyppytunneilla). Vaihtelu on kai se jota eniten nyt kaipaan.
En yksinkertaisesti jaksa tehdä mitään päivisin, siirrän kaiken vain eteenpäin. Valvon myöhään, istun koneella ja aamusin nukun 12 jos ei koulua. Sitten ärsyynnyn kun ihmiset huomauttelevat mulle tästä tai jostain muusta. Jos vaikka joku yrittää esittää viisaampaa jossain asiassa vittuilevaan sävyyn niin takuulla ottaa päähän. Ei vain jaksa niitä ylimielisiä kun muutenkin ottaa päähän oma saamattomuuteni!
En oikein tiedä mitä tässä pitäisi tehdä.. kirjoitinpa pitkän tekstin taas kun en muuta tee kuin mieti omaa surkeata elämäntilannettani. Kiiots jos jaksoitte lukea ja etenkin jos vielä jakaa kokemuksia tai antaa hyviä neuvoja. Mitäpä niitäkään muita on kuin että "Yritä vain, tee töitä asioiden eteen!", mutta kun...
EI JAKSA.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ihan kuin omaa tarinaani olisin lukenut...
kuulostaisi vähän siltä, että kannattaisi käydä ammattilaiselta kysymässä, voitko olla masentunut. luulen että olet, tai vähintäänkin kenties stressaantunut. tuollaista minulla oli masennuksen alkuvaiheessa. toisaalta, voihan olla että lukion viimeisen koitoksen lähestyessä monellekin tulee tuollainen olo. mutta tuskin se pahaa tekisi, että koulupsykologin vastaanotolle menisit. minulle siitä ainakin oli suuri apu.
ja itse asiassa sille kyllä voi tehdä jotakin että et jaksa. se vain vie aikaa. siinä se psykologi voisi olla avuksi. on muuten olemassa myös ammatinvalintapsykologeja, esim. työvoimatoimistossa. sinun pitäisi jotenkin selvittää mistä tämä motivaation loppuminen johtuu. se on ainoa keino alkaa purkaa tätä. jotenkin sinun on päästävä tuosta oman elämäsi märehtimisestä pois.
aloita pienistä asioista, älä vaadi itseltäsi heti kaikkea mahdollista. jos saat yhdenkin koulutehtävän tehtyä, niin hyvä. pikkuhiljaa voit innostua tekemään enemmän. muista palkita itsesi jollakin tavalla aina kun onnistut!
ei ne kirjotukset nyt oikeastaan niin ylivoimaisia ole, vaikka siltä varmasti tuntuukin abivuotena. itse olin aivan paniikissa, mutta hyvin ne meni vaikka en lukenut oikeastaan yhtään. jo niillä kursseilta jääneillä tiedoilla pääsee aika pitkälle. en nyt kannusta siihen että jätät lukematta, mutta jos kursseilla olet pärjännyt hyvin, niin kertaaminen ei ole ylivoimainen homma pienessäkään ajassa.
kirjoitit vielä että kaipaat kai vaihtelua... voihan se niinkin olla. lähde vaikka ulos lenkille. ei mitään vääntöä, vaan ihan vaan mielen virkistämiseksi. vaikka piristyminen ei kiinnostaisi, voi ulkoilusta saada energiaa ja saat paremmin untakin. kouluhommien ei kannata antaa verottaa kohtuuttomasti mieltä virkistäviä harrastuksia, vaikka se joskus vaikeaa onkin sovittaa näitä kahta yhteen.
itse pääsin jotenkin ihmeen kautta yliopistoon opiskelemaan, oikeen itseänikin hämmästyttää että miten ne nyt tällaisen typerän luuserin sinne otti. näköjään asioilla on tapana järjestyä. tosin nyt menee mullakin opiskelut päin puuta, minullakin motivaatio-ongelmia. jos keksit tähän jonkun ihmelääkkeen, ilmoita... :P
minulla motivaatio-ongelmat taitavat johtua siitä, että en taida tietää mitä haluan. ja kai huonolla itsetunnolla ja itsemurha-ajatuksilla on myös vaikutusta...