SE TULI TAAS!

Tässä nyt istun ja vähän jo helpottaa,kiitos Aproxin..
Olen sairastanut flunssaa yli viikon ja ollut tässä kotona sairaslomalla.Lääkekuuri on päällä,tauti helpottamassa. Olen tupakoitsija(alle 10 päivässä) ja nyt flunssassakin on tullut tuota nikotiinin tarvetta vähän tyydytettyä.Minulla on tupakkaan viha/rakkaussuhde,tiedän että pitäisi lopettaa,en ole nuori enää jne...
No,joka tapuksessa,kävin tuolla pakkasessa muutaman savun vetämässä(huonolla omallatunnolla)ja kuinka kävi..Pääsin sisälle kun SE alkoi:Sydän alkoi hakata tuhatta ja sataa,tärisin,näkö hämärtyi..olin yksin kotona ja ajattelin että tähän nyt menen.Joskus olen raivokkaasti hampaita harjaamalla saanut kohtauksen laantumaan(tämä on joku itse kehittämäni konsti,ajatukset asiasta pois),nyt se ei tehonnut..sen sijaan heti kun nielaisin Alproxin,aloin rauhoittua.Join myös jääkylmää vettä ja painoin kaulan sivua siitä kohdasta jossa hirveä tykytys tuntui.
Olen aika hyvin pärjännyt tähän saakka,n.vuosi sitten sai lääkityksen,Cipralex 10mg.Nyt mietin onkohan annostukseni liian pieni,olen kyllä saanut lääkäriltä luvan nostaa annosta hiukan,en kuitenkaan halunnut vielä.Nyt taas mietin,MITÄ tämä oikein on??!Olen sairastellut nyt viikon täällä kotona seinien sisällä,työasioihin on ehkä tulossa muutoksia,olen yli 50,tupakanpoltosta käyn koko ajan vääntöä itseni kanssa,ja huoliahan ihmisellä riittää.Tämä on jotenkin hirvittävää,vielä 10 minuuttia sitten ajattelin että kuolen nyt, ja nyt Alproxin vaikuttaessa tunnen jotain helpotuksen tapaista surua ja lisäksi masennusta, mutta olen jo rauhallisempi.Pahinta on että EN TIEDÄ mikä minulle tuli,VAIN pniikkihäiriökö,vai...jotain vakavampaa!Keuhkot,sydän,nekö prakaavat vai pääkö vain! Minä luulin jo päässeeni tästä,vaikkakin alitajunnassa ole aavistellut,ja Alproxit ovat takin taskussa koko ajan kulkeneet.Kerrottakoon vielä että paniikkihäiriö minulla on ollut jo vuosikausia,mutta vain erinäisissä sosiaalisissa tilanteissa.teatterit ,kokoukset jne..kuolemaa en silloin pelännyt,nyt pelkään..
Sitä mietin myös ,että ehdollistanko tuon tupakan ihan psyykkisesti kohtausta aiheuttamaan, viime vuonna sain tosi pahan kohtauksen tupakan jälkeen,ja jouduin sairaalaanSydämessä ei todettu vikaa,rymihäiriöitä kylläkin vaarattomina.Hyvät kollegat,onko teidän mielestänne tuo 10mg liian pieni annostus,ja onko teillä ehkä toiminut paremmin joku muu lääkitys?Kertokaa ja kirjoitelkaa,tunnen nyt olevani pulassa ja ahdistunut.Tupakalle en enää mene(ainakaan tänä päivänä)
4751
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Mulla on myös lääkityksenä tuo Cipralex, alkuun annostus oli 10mg, mutta kohtauksia tuli entiseen malliin, annostusta nostettiin alkuun 15mg ja nyt otan 20mg aamuisin, se tuntuu olevan kohdallani aika oikean kokoinen annostus. Mutta nämä lääkitysjututhan ovat kovin yksilöllisiä, mutta näin minulla.

Jaksamista tähän päivään ja tulevaan !

Äänestä

Olen kärsinyt paniikkihäiriöstä n. 15v. asti,
vasta lasten syntymien jälkeen yli 30v oli pakko
turvautua lääkityksiin. Aproxin ja Cipralex on
mulle ihan outoja lääkkeitä. Käytän klotriptyliä, propralia ja rivatrilia. Aika hyvin ovat tehonneet
ja mitään sivuvaikutuksia en ole huomannut.
Luulen, että tuo saamasi paniikki kohtaus oli ahdistusta tuosta Sun sairaudesta, kun ei pääse/voi mennä ihmisten ilmoille. Nyt kun on ollut nää kovat pakkaset, niin minuakin ahdistaa
kun ei tuolla ulkona juurikaan voi olla. Kyllä
nämä paniikki kohtaukset aiheuttaa myös masennusta, turhautumista ja tietenkin elämänlaadun huononemista, kun pitää aina rajoittaa tekemisiään ja menemisiään.
Itse en juurikaan piittaa noista fyysisistä oireista. Oletan ettei niiden takana mitään oikeata sairautta ole. Kuoleman koen helpottavana
asiana eli paljolti kait sekin sitten vaikuttaa, miten asennoituu elämään? Kun ei ole voinut täysillä elää ja toteuttaa erinäisiä asioita, jotka "normaali"-ihmiselle luonnistuu, niin kyllä
siitä turhautuu ja turtuu. Itselläni ei ole minkäänlaisia hoitosuhteita, mutta ei myöskään
lähipiirin omaisten tms. ihmisten suomaa turvaa eli mitä enemmän yksin saanut kamppailla näiden
paniikkien, ahdistusten ja masennusten kanssa, sitä jaksaa edes mitään tehdä oman tilanteensa
parantamiseksi. Toivottavasti Sinulla on edes hyvä
tukiverkosto ympärillä ja hoitosuhde ammatti auttajiin? Tällaista epävarmaa kamppailuhan tää elämä paniikki-oireisilla on, mutta itse otan vaan päivän kerrallaan.

Äänestä
  • Niin, tuossahan tuo kysymys jo tulikin... eli oletko yksineläjä? Entä käytkö töissä?

    Itse olen yli 40-kymppinen agorafobia, paniikkihäiriö lievä masennus dignoosilla varustettu nainen. Ei ole helppoa, mutta onneksi on mies vierellä, joka ainakin yrittää ymmärtää ja kouluikäinen poika, joka taas koettelee oikein urakalla. Tällä hetkellä en ole töissä vaan jo vuoden työttömänä ja mökkiin pahasti jumittunut. Asutaan vielä pienellä paikkakunnalla jossa ei juurikaan ole harrastusmahdollisuuksia, vertaistukea tai ammattiauttajia.

    Joskus tuntuu tosi raskaalta, mutta elämä on opettanut ottamaan vastaan sen mitä on annettu. Eniten kaipaisin juuri vertaistukea vaikkapa lähtemään lenkille, kun sekin on niin vaikeaa vaikka ilmat sallisivat, kun on tuo agorafobiakin:-)

    Mutta yritetään jaksella...

    Äänestä

Juu,ei hätää.Kuten huomasit SE alkoi justiinsa röökinpolton jälkeen.Nikotiini vaikuttaa keskushermostoon just siten että alkaa tapahtua.Yleensä paniikkihäiriöisen kannattais lopettaa /vähentää röökääminen ja kahvinjuonti.kaikki kofeiini/nikotiini-pitoiset pistää paniikkihäiriön liikkeelle helposti.
Se on helppo huomata.Mene kessulle kahvikupin kanssa.Ja tulee hirvee olo alta 10 minuutin.Tai vedä se kahvi ilman kessua.Auttoiko?Jollei ,jätä se kahvikin pois.Pienennä kahviannosta pikkuhiljaa,jollet voi heti lopettaa.
Jotkut flunssalääkketkin voi laulakaista kohtauksen (sisältävät kofeiinia)Reilusti) ja vältä energiajuomia myös ,samasta syystä

Äänestä

Kommentoi aloitusta


APUA YSTÄVÄT! kirjoitti:

Tässä nyt istun ja vähän jo helpottaa,kiitos Aproxin..
Olen sairastanut flunssaa yli viikon ja ollut tässä kotona sairaslomalla.Lääkekuuri on päällä,tauti helpottamassa. Olen tupakoitsija(alle 10 päivässä) ja nyt flunssassakin on tullut tuota nikotiinin tarvetta vähän tyydytettyä.Minulla on tupakkaan viha/rakkaussuhde,tiedän että pitäisi lopettaa,en ole nuori enää jne...
No,joka tapuksessa,kävin tuolla pakkasessa muutaman savun vetämässä(huonolla omallatunnolla)ja kuinka kävi..Pääsin sisälle kun SE alkoi:Sydän alkoi hakata tuhatta ja sataa,tärisin,näkö hämärtyi..olin yksin kotona ja ajattelin että tähän nyt menen.Joskus olen raivokkaasti hampaita harjaamalla saanut kohtauksen laantumaan(tämä on joku itse kehittämäni konsti,ajatukset asiasta pois),nyt se ei tehonnut..sen sijaan heti kun nielaisin Alproxin,aloin rauhoittua.Join myös jääkylmää vettä ja painoin kaulan sivua siitä kohdasta jossa hirveä tykytys tuntui.
Olen aika hyvin pärjännyt tähän saakka,n.vuosi sitten sai lääkityksen,Cipralex 10mg.Nyt mietin onkohan annostukseni liian pieni,olen kyllä saanut lääkäriltä luvan nostaa annosta hiukan,en kuitenkaan halunnut vielä.Nyt taas mietin,MITÄ tämä oikein on??!Olen sairastellut nyt viikon täällä kotona seinien sisällä,työasioihin on ehkä tulossa muutoksia,olen yli 50,tupakanpoltosta käyn koko ajan vääntöä itseni kanssa,ja huoliahan ihmisellä riittää.Tämä on jotenkin hirvittävää,vielä 10 minuuttia sitten ajattelin että kuolen nyt, ja nyt Alproxin vaikuttaessa tunnen jotain helpotuksen tapaista surua ja lisäksi masennusta, mutta olen jo rauhallisempi.Pahinta on että EN TIEDÄ mikä minulle tuli,VAIN pniikkihäiriökö,vai...jotain vakavampaa!Keuhkot,sydän,nekö prakaavat vai pääkö vain! Minä luulin jo päässeeni tästä,vaikkakin alitajunnassa ole aavistellut,ja Alproxit ovat takin taskussa koko ajan kulkeneet.Kerrottakoon vielä että paniikkihäiriö minulla on ollut jo vuosikausia,mutta vain erinäisissä sosiaalisissa tilanteissa.teatterit ,kokoukset jne..kuolemaa en silloin pelännyt,nyt pelkään..
Sitä mietin myös ,että ehdollistanko tuon tupakan ihan psyykkisesti kohtausta aiheuttamaan, viime vuonna sain tosi pahan kohtauksen tupakan jälkeen,ja jouduin sairaalaanSydämessä ei todettu vikaa,rymihäiriöitä kylläkin vaarattomina.Hyvät kollegat,onko teidän mielestänne tuo 10mg liian pieni annostus,ja onko teillä ehkä toiminut paremmin joku muu lääkitys?Kertokaa ja kirjoitelkaa,tunnen nyt olevani pulassa ja ahdistunut.Tupakalle en enää mene(ainakaan tänä päivänä)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu