Moi taasen!
Viime työvuoro olikin melkoinen itsetutkiskelun
paikka viime viikolla saamien komenttien johdosta!
KIITOS vielä niistä!=)
Olen joskus lukenut ,että ts/tv ihmisillä esiintyy
alkoholismia/työnarkomaniaa suhteellisen paljon???
Jälkimmäinen minulla kaikella varmuudella onkin!
Onko teillä ollut oireita ko. suuntaan?
Noin niinkuin oikein mietin asiaa,vedän kaavan mukaisesti pään täyteen aina työviikon päätteeksi,saatan mennä jo päivällä nukkumaan ja herään illalla hirveään morkkikseen ja krapulaan...Tätä kirjoittaessa päätä särkee vaihteeksi kuin joku lekalla hakkaisi takaraivoon...
Aina samat fiilikset alkoholikuurin jälkeen,kysyy itseltään oliko aivan pakko,taas meni päivä aivan hukkaan...Kun olisi jotain hyödyllistäkin voinut tehdä!
Ajatukset ovat aina siinä suunnassa,että olisin senkin hetken voinut käyttää fiksusti selvinpäin
tyttönä,eikä vetää äijämäisesti päätä täyteen
Alkoholismia en tunnusta varsinaisesti,mutta jos oireita katsoo kaikki tunnusmerkit on kait ilmassa.
Viime työvuoro olikin melkoinen itsetutkiskelun
paikka viime viikolla saamien komenttien johdosta!
KIITOS vielä niistä!=)
Olen joskus lukenut ,että ts/tv ihmisillä esiintyy
alkoholismia/työnarkomaniaa suhteellisen paljon???
Jälkimmäinen minulla kaikella varmuudella onkin!
Onko teillä ollut oireita ko. suuntaan?
Noin niinkuin oikein mietin asiaa,vedän kaavan mukaisesti pään täyteen aina työviikon päätteeksi,saatan mennä jo päivällä nukkumaan ja herään illalla hirveään morkkikseen ja krapulaan...Tätä kirjoittaessa päätä särkee vaihteeksi kuin joku lekalla hakkaisi takaraivoon...
Aina samat fiilikset alkoholikuurin jälkeen,kysyy itseltään oliko aivan pakko,taas meni päivä aivan hukkaan...Kun olisi jotain hyödyllistäkin voinut tehdä!
Ajatukset ovat aina siinä suunnassa,että olisin senkin hetken voinut käyttää fiksusti selvinpäin
tyttönä,eikä vetää äijämäisesti päätä täyteen
Alkoholismia en tunnusta varsinaisesti,mutta jos oireita katsoo kaikki tunnusmerkit on kait ilmassa.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Teeässillä on perinteisesti neljä tapaa paeta tuntemuksiaan:
1) Alkoholi ja huumeet
2) Machismo
3) Annetaan aivoille muuta ajateltavaa
4) Avioliitto ja perhe
Näistä nelonen on kaikkein tuhoisin - se tuhoaa kahden ihmisen elämän.
Omat tapani olivat 2 ja 3. Machismoon kuuluivat tietysti armeijan käyminen, kamppailulajit, extreme-harrastus jne. Tuo "annetaan aivoille muuta ajateltavaa" kattaa työnarkomanian, harrastukset, nörttimäisyyden, uskontoon hurahtamisen jne - kaiken, millä voi tukahduttaa tuntemuksensa. Kaikesta päätellen sinun tapasi ovat 1 ja 3 - tuhoisa yhdistelmä, jos minulta kysytään.
Minulla on ollut 1, 2, ja 3.
1) Alkoholi: tästä oli jo kehittymässä vakava ongelma vuonna 2004, kunnes sattumalta sain työpaikan. Olin ajautumassa rapajuopoksi aseman kulmalle. Nykyään en juo lähes ollenkaan, johon on osasyynä myös alkoholin sopimattomuus lääkitykseeni.
2) Minä olen öykkäröinyt ja sikaillut joskus oikein kunnolla, mutta tein vain itsestäni pellen liialla uskottavuuden tavoittelulla. Koheltaminen sai siis riittää. Myös koulutusala ja harrastukset on valittu tämän perusteella. Armeijaan tosin oli tavallaan pakko mennä, koska isäni on entinen kapiainen.
3) Tämä on kaikki mitä minulla on. Toisinaan joudun tekemään kovasti työtä hallitakseni ajatuksiani. Lisäksi ajatukset on saatava pois myös kuolemasta ja maailmanlopusta, jne. Paniikkihäiriö opettaa kummasti ajatusten ohjailua. Tilanteeni on se, että en voi koskaan vain olla tekemättä mitään, sillä silloin alkaa heti ahdistaa.
4) tätä minulla ei ole koskaan ollut, eikä tule. Minua ei huoli kukaan.
niin kyllä se on hyvä ihmiselle vaikka olisi transsukupuolinen. Mistä vitusta sinä eukko osaat sanoa minkälaisissa suhteissa ihmiset tässä maassa ovat?
Minä menin naimisiin yksilön kanssa, joka oli minua itseäni kipeämpi, näin minä en satuttanut häntä.
Aivan kuin valitsemani uskonnon kanssa, ne olivat nopeasti tuhoon johtavia polkuja.
Tässä maassa tässä transporukassa on ainakin kolme entistä jehovan todistajaa ja yksi nykyinen puhumattakaan muista uskonlahkoista. Ottaen huomioon Jehovan todistajien ja muiden tuhoisten lahkojen harvinaisuuden, se on erittäin monta.
Minulla nuo oli (järjestyksessä lueteltuna) 4 ja 3. Ensin luisuin avioliittoon ja perustin perheen kun muutakaan vaihtoehtoa ei ollut. Todellakin pilasin kahden ihmisen elämän (toivottavasti en lapsieni, ainakaan oireita ei ole ilmennyt). Sitten siirryin tuohon että annoin aivoille muuta ajateltavaa. Onneksi olin sellaisessa työssä että työnarkomania ei ollut mahdollista. Kun 8 tuntia tuli täyteen, oli lähdettävä pois töistä ja toinen jatkoi siitä. Mutta kaikkea harraste- ym. toimintaa kylläkin tuli tehtyä. Syytin vain sitä etten osannut sanoa ei, kun pyydettiin johonkin hommaan. Kakkoskohtaa ei minulla oikeastaan ilmennyt koskaan, paitsi nyt siinä että yritin näyttää ja toimia kuin mies ettei muut arvaisi taustaani. Alkoholismiin en sentään luisunut. Mutta viinaa tuli otettua suunnilleen keskimääräisessä mallissa. Ehkäpä keskimäärin kerran kuussa kunnon lärvit ja muulloin pullo-pari kaljaa silloin tällöin ja se näkyi painossakin. Kuukausiannokset jäivät ehkä nipinnapin alkoholismin rajan alle. Nyt alkoholin nauttiminen on hyvin minimissään, vaikka sillä ei olisi mitään esteitä, ei vain enää maistu. Naisena hormonit vaikuttavat ainakin minuun siten ettei tule enää mukavaan huppeliin, vaan pää menee kiusallisesti sekaisin.
Tuo alkoholismi on eräs hankala tekijä, sillä se on periaatteessa tutkimusten esteenä. Elämä pitää saada ensin raiteilleen ja päästä alkoholismista eroon, ennen kuin transtutkimukset voidaan tehdä. No moniko kertoo totuuden mukaisesti ryyppyputkistaan tutkimuksissa. Mutta kyllä tuo tutkimushenkilökunta on tarkkana. Jos tutkimukset venähtävät epämääräiseen tulevaisuuteen havaitun alkoholismin tai henkisen epätaspainon takia, niin tutkittava polttaa hihansa. Tällaisia tapauksia on omassakin tuttavapiirissäni ja kyseiset ihmiset eivät ymmärrä itse mikä hommassa oikein tökkii.
katkera akka. Teille on vissiin aivan kauheaa että joku voi onnistua saamaan puolisoltaan tukea tässä prosessissa. Ihan kuin parisuhde olisi jotain kiellettyä ja vaikeaa transsukupuoliselle. Ei transsukupuolisuus toki autakaan parisuhdetta, mutta ei mikään edellytä että parisuhde tähän päättyisi.
Mutta todella katkeria akkoja täällä on vino pino. Katsokaa peiliin.
jollekulle prosessi on ollut läpihuutojuttu, ei tarkoita sitä, että se oletusarvoisesti olisi sitä kaikille.
Kannattaa tehdä aina se worst case -skenaario ja mitoittaa odotukset sen mukaisesti, niin ei pety ja kaikki poikkeamat odotusarvosta ovat iloisia ylläreitä.
Näin pääsääntöisesti parisuhde ennen prosessia merkitsee karmeaa katastrofia molemmille osapuolille. Poikkeuksiakin toki on, mutta niiden varaan ei kannata laskea.
Yhtä hyvin syöpä on tuollainen kauhea katastrofi. Kannattaa erota heti kun on tullut syöpädiagnoosi. Eihän sitä tiedä vaikka omaisuudet menisi hoitoihin. Ja tuosta puolisosta tulee hoidoissa aivan erilainen.
Tuolla asenteella toimitatte itsenne Dachaun uuniin. Ette sen verran usko itseenne että parisuhteessa voi löytyä tie transsukupuolisuuden katastrofin yli.
Yhtä hyvin voisin sano attä kaikki liitot pysyvät pystyssä kunnes kusipäät ne munaavat.
Minulla taisi olla vielä pahempi tilanne. Halusin säilyttää parisuhteeni, mutta exä ei halunnut puhuttavakaan koko transasiasta. En halunnut rikkoa perhettä, joten kärvistelin väärässä sukupuolssa ihan liian kauan. Henkisesti se taisi olla vielä raskaampaa kuin ero, mutta säilytinpä suhteet lapsiini. Vasta kun avioero sitten tuli, pystyin aloittamaan prosessin.
Tosiasia nyt vaan on se, että ylivoimaisesti suurin osa parisuhteista päättyy siihen, että toinen lähtee korjausprosessiin.
Ex-puolisot ehkä huomaavat, ettei kumpikaan halua parisuhdetta naisen kanssa.
Ettei olisi vaan ihan revitty hatusta. Mistä hanurista te oikein saatte kaikkien transtutkimuksissa olevien parisuhteet selville?
koska asiasta ei päästy keskustelemaan
Minä en ole yhtään katkera avioliittoni päättymisestä!
Se päättyi siihen ettei minua houkuttanut seksi puolisoni kanssa ja minun puolisoani taas kiinnosti seksi vähän kenen tahansa kanssa.
Hän tykkäsi myös kuittailla homofobisia juttuja.
Hän ajatteli, ettei hän kelpaa minulle ja että minä juoksen vieraissa kun kerta minä halusin viettää vapaa-aikaani ilman häntä.
No minä sanoin sitten lopussa miten asia on. Ei minulla ole ketään muuta. Ei kysymys ole siitä että hän olisi huono. Kysymys oli ihan täysin minun transasiastani. No hän oli, että miksi et kertonut. Minä sanoin, että "sinä olet sen verran homofoobikko, ettet pystyisi elämään naisen kanssa muutenkaan". Hän myönsi sen.
Sitten hän sanoi, että mitäpä minä sanoisin jos hän rupeaisi elämään miehenä. Minä sanoin, että kyllä se sopisi hänelle, kun hän on niin maskuliininen muutenkin!
Ja tuo oli keskustelun loppu. Ja minä arvostan häntä, sillä monen kanssa on vaikeampaa. Ja perhe sai tietää kanssa. Appi sanoi puolisolleni tämän kaiken kuultuaan, että virheen teet kun eroat.
Mä sitten tykkään kalifornialaisista kun niille se, että on TS ei ole mikään juttu, jos ihminen on muuten OK, vaikka porukka olisi mitä fundiksia niin kuin minun appivanhemmat ja puolisoni olivat.
On juuri tuota. Mutta siitä voi päästä yli. Olen pahoillani ettet päässyt.
kun "vastapuoli" kieltäytyy täysin hyväksymästä eikä suostu keskustelemaan millään tavoin. Todellakin ulospäin perhe-elämä näytti tavalliselta, vaikka varsinkin loppuvaiheessa olikin käytännössä kahden naisen yhteiseloa.
Tuntuu olevan noista kaksi kerrallaan käytössä. Eritoten 2&4 tai 1&2. Itselle tosin ei alkoholi sovi ja kaikki muut tuntui liian epäluontevilta, joten omalla kohdalla kaikki keskittyi kohtaan 3. Tosin luovana ihmisenä se tarkoitti sitä, että sain ennen tutkimuksiin lähtöä hirvästi tuotantoa aikaan, nykyisin hädin tuskin mitään.
Ja vielä prosessin jälkeen suht järjissäni. Ihme kylläkin.
mulla o taipumusta mihinkään noista vaihtoehdoista.
olisit tiitti etkä transsukupuolinen?
Niin varmaankin ainakin jos tuo 1. saa vallan!
Kolmosesta ei niinkään ole haittaa kunhan se pysyy edes jonkinlailla terveissä piirteissä,eli muistaa levätäkin jossain kohtaa!!!Nelonenkin minulta löytyy,mutta en tiedä miten tuon nyt sitten ottaisi!
Johonkin suuntaan täytyisi varmaan ratkaisuja tehdä,koska lapsi on kohta 3,5 vuotias,joten kyllä hän kohta puoliin varmaankin alkaa ymmärtämään jotain naisten ja miesten eri käyttäytymismalleista.
Tutkimuksiin tosiaan meinaa tyttöystäväni patistaa,mutta eroamisesta ei kyllä siinä yhteydessä olla mainittu halaistua sanaakaan.
Muuten kyllä,mutta ne syyt on aina löytynyt jostain muualta kuin minun tyttömäisyydestä.
Taitavat löytyä sieltä toiselta äärilaidalta.
Myönnän olevani hankala ihminen kun stressitekijät
saavat vallan,silloin en haluaisi olla kenenkään kanssa missään tekemisissä,vain ihan omissa oloissaan...Ja myös taitaa tuo hetkellisen alkoholin kanssa luttaamisen kautta tulla tuo äijämäisyys tai oikeastaan perisuomalainen junttius hetkeksi pintaan.
Hah, mullapa on ollut nuo kaikki. Äijäilin, menin naimisiin, tein uraa ja lapsia, dokasin rankasti sitten erosin, ja taas uusi kierros alusta... Pääni kesti yllättävän pitkään tuota menoa, raja tuli kuitenkin vastaan...
Olet tuon parisuhteen osalta paremmalla puolella, jos tyttöystäväsi todellakin patistaa tutkimuksiin. Mutta eihän sekään takaa mitään. Tilanne voikin muuttua kun sukupuolesi muuttuu toiseksi, tästä on esimerkkejä. Lasten kannalta ratkaisu on todennäköisesti syytä tehdä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Pienet lapset hyväksyvät paremmin vanhemman ulkoisen sukupuolen muuttumisen kun eivät itsekään oikein ymmärrä sukupuolien eroa.
Juu ei se takaa mitään,varsinkin kun tunnen kyseisen ihmisen ailahtelevaisuuden!Mielipiteet muuttuvat hyvinkin tiheään!Tämä on oikeastaan ainut juttu mistä hän ei ole takkiaan kääntänyt koskaan!Itselle tulee sellainen olo että eletään aikaa tyyntä myrskyn edellä...Sitten kun se myrsky nousee,se onkin jotain ennen näkemätöntä!!!
Hän on kyllä aikaisemminkin ottanut minun juttuni aseekseen,kun ollaan erosta puhuttu...Uhkasi kertoa kaikille ystävilleni,sukulaisille ja töihin mikä minä oikeasti olen...Mikä ei sinänsä ole uhkaus,vain totuuden paljastaminen!Mutta parempi olisi kun ko. ihmiset kuulisivat sen minun suusta!
Niin ongelmahan on se,uskon "oman" lapseni kyllä hyväksyvän minut sellaisena kuin olen,mutta hänen kaverinsa ja niiden vanhempien reaktiot voi olla jotain aivan muuta!Sillähän ei ole mitään muuta väliä kuin ymmärtämättömyys kohdistuu tähän alle 4 vuotiaaseen pikku ihmiseen,millä ei ole mitään tekemistä asian kanssa!Se on väärin...
"Hän on kyllä aikaisemminkin ottanut minun juttuni aseekseen,kun ollaan erosta puhuttu...Uhkasi kertoa kaikille ystävilleni,sukulaisille ja töihin mikä minä oikeasti olen..."
Ehkäpä etulyönti olisi tuossa tilanteessa paras. Kertoa itse ennen kuin toinen ehtii. Minulla ei ollut tuollaista uhkatilannetta. Exä piti tätä niin hävettävänä ettei koskaan puhunut siitä muille. Itse kerroin sukulaisille silloin kun lähdin tutkimuksiin ja duunissa vähän myöhemmin kun alkoi näkyä jotain päällepäin.
Jos siis teet päätöksen tutkimuksiin lähdöstä, kannattaa "puhdistaa pöytä" ja kertoa. Pelkäsin miten muut suhtautuu, mutta minulla ainakin suhtautuminen oli myönteistä.
tiedän mistä puhun. Aikanaan yksi kunniallinen perheen isä käytti useita kertoja minua seksuaalisesti hyväkseen. Eli siksi minusta tuli ensin homo ja nyt sukupuoleton.Siksi nou kamppailu ja itsepuolustuslajit.
Vedä itsesi jojoon ja teet meille kaikille palveluksen. Mitä pikemmin tapat itsesi, sen parempi.
Toisen nimimerkin varastaminen on kaikkein halveksittavin teko, mitä tällä palstalla voi tehdä.
niin ei tarvitse valittaa. Niin minäkin tein, kun alkoi tulla törkeää tekstiä samalla nicillä. Eihän se vakkari nimimerkkikään mikään hyvä ole, siksi välillä pitää kirjoitella anonyymistikin kuten muutkin.
...taitaa olla niitä tyyppejä. jotka panevat veroilmoitukseen kohdalle "ammatti" että "mulkku".
Jeps,
1,2,3 on itelläni. Juon aika paljon alkoholia niin että humallun ja siitä on ollut ongelmia. Opiskelen yliopistossa erittäin vaikeaa aihealuetta, nykysin uppoudun nörttiyteen eli käytän kaiken vapaa-ajan nettipokeriin. Machoilu tulee esille että osan vetää sellasta äijän roolia että oksat pois.
Nettipokeri, yliopisto/työnarkomania, alkoholi, äijän rooli(kaiken naisellisuuden välttäminen). Näillä saa ajatukset pois tunteista, että oon nainen.. :/
"Taidan ottaa jääkaapista HK:n sinisen ja pullon kolmos olutta"
Viina ei minulle maistu ja työtä teen mielelläni, koska pidän työstäni ja palkan tuomasta elintasosta.
Moi!
Itselleni kävi juuri päinvastoin. Olen tyttöroolissani melkein absolutisti, tilkka viiniä ruoan kanssa korkeintaan. Jotenkin koen silloin sellaista riemua, etten halua aistejani alkoholilla turruttaa.
Miehenä olen kohtuukäyttäjä. En siis humallu, koska käyttö rajoittuu pariin olueeseen tai pariin viinilasilliseen.
"Säästyneet" rahat käytän mieluummin uusiin vaatteisiin, koska niistä koen saavani hyötyä pitemmällä aikavälillä kuin käyttämällä rahat juomiin.
Ite en ole työnarkomaani, tuntuu, että koko elämä on hyllyllä kun ei "vääränä" halua aloittaa mitään isompaa. Ikää karttuu mutta puperteetti-ikä tuntuu jatkuvan koska omaa koloa johon sopisi ei löydy tällä tavoin.
Humalassa on kivaa ja olo helpottuu... morkkis unohtuu yllättävän pian.
"Ajatukset ovat aina siinä suunnassa,että olisin senkin hetken voinut käyttää fiksusti selvinpäin
tyttönä,eikä vetää äijämäisesti päätä täyteen"
Piparin kaverit ovat aika nuoria kun oma ikäluokka on jo elämänsä saanut vakaalle uralle. Kyllä tuo naisten juominen on nykyään aika äijämäistä, ei mitään "järkevää tyttömäistä". Musta tuntuu, että niin miehet kuin naisetkin vetävät nykyisin äijämäisesti viinaa. Naisten alkoholin käyttö on nyt paljon rankempaa kuin vaikkapa 15 vuotta sitten, voisi sanoa, että nuoret miehet juovat kohtuullisemmin kuin nuoret naiset. Holtitontahan tää elo on ja elämä hukkaan valuvaa.
Yrittäkääppä saada autoa aamulla käyntiin ilman ryyppyä! Eipä onnistu kovin helposti, mutta kuljettaja ei voi käynnistää itseään ryypyttämällä, epistä. Kuka se sitten on juoppo?
Jos auton päästöt mitattaisiin heti aamulla käynnistyksen jälkeen, niin toden näköisesti auto olisi jätettävä kotiin, mutta matka saa vain jatkua.
Mutta...jos kuljettaja käynnistää itseään aamulla ryypyllä tai on valmistautunut illalla "pakkasnesteellä" aamun pakkaseen, niin kiltti poliisisetä aamulla mitattuaan hengityksen päästölukemat keskeyttää liikennöimisen oitis.
Mielestäni samoja periaatteita olisi noudatettava sekä kuljettajaan että autoon...jos päästöt ylittyvät, niin ei ku sakkoa ja ajon keskeytys määräajaksi.
Hah, menisköhän läpi :)