Tai no ystävä ja ystävä, mikä nyt lie. Alussa (n.vuosi sitten) mä olin ilonen hänen seurassaan ja heitettiin koulussa läppää kaikenlaisista asioista, ohikulkevista ihmisistä, opettajista, kaikesta! Kait hän sitten sai musta sellasen käsityksen, että olen "ikihuumorintajuinen" ihminen. Toki mä olen edelleen huumorintajuinen, mutta en iloinen. Kun mä en enää heitä läppää entiseen malliin, niin minä "olen tylsä" ja "ystäväni" vaihtaa seuraa. Ja jään yksin. Tuntuu ,että olen hänelle vain läpänheittokone :]Elämä vaan tuntuu kaatuvan niskaan, kaikki tuntuu inhoavan mua, mä en jaksa enää olla se pelle mikä ennen, ja mihin mun "ystävä" tutustui. Hän vaan ei näytä ymmärtävän sitä. Minä olen tylsä ja pitää vaihtaa seuraa. Mulla vaan ei ole mitään ilon aihetta. Meidän "ystävyys" ei koskaan ole ollut muuta kuin sitä läpän heittelyä. Ei me olla koskaan juteltu mistään vakavasti. Kaikki masentaa mua, epäilen että olen masentunut, tämä ei todellakaan ole mitään "murkun tunneheittelyjä", kun ei voi olla iloinen enää mistään, enkä halua/jaksa enää olla enkä välittää. Mutta mä en voi jutella siitä kenellekään. Vanhempien kans en ole niin hyvissä väleissä, eikä ne ottas mua tosissaan. Tälle mun "ystävälle" mä en voi myöskään puhua. En mä tiedä miten se suhtautus. Se vaan vähättelee kaikkea. Mä en oo koskaan voinu jutella kellekään. Mua ei oikeestaan kiinnostas olla koko ihmisen kans missään tekemisissä... Mitä päiväkirjaankaan hyödyttää märistä, kun siltä ei saa vastauksia. Onko jollain saman tyylisiä kokemuksia? Mun varmaan kannattas puhua (yrittää) jotain tämän mun "ystin" kanssa, mutta mitä te ehdottaisitte? En haluaisi sitten niitä negatiivisia kommentteja, mulle ladellaan niitä muutenkin aivan tarpeeksi :( Kiitos.
Minun "ystävästäni"
Rebel yell
4543
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla ja mun "ystävälläni" meni niin kauan hyvin kun oli hauskaa ja että mä kuuntelin kun sillä oli huolia. Mutta ootas jos mä uskalsin aukasta suuni ja "valittaa" jostain asiasta, siis ihan vaan kertoa esim.ongelmistani poikaystäväni kanssa niin johan alkoi tulla kommenttia tyliin "no ompa iso ongelma, aattelisit nyt vähän mua...." tai "joo,joo,sä se jaksat aina valittaa..." tai sitten se ei yksinkertaisesti vaan noteerannu. Tollasia "ystäviä" ei tarvitse kukaan. Itse olen monet kerrat miettiny että mitä tälle asialle vois tehdä, enkä ole keksiny mitään.
Ensinnäkin sä olet varmasti mukava ihminen ja tunnetasoltasi rikas. Sulla on myös oikeus olla olematta tuollaisen kaverin kanssa jos sinusta tuntuu jotenkin pahalta. Mullakin on ollut tuollainen so called pestis joka sitten jostain syystä myös ei enää niin hyväksynyt kun en ollutkaan se sama "ihan miten vaan" kaveri. Maailmassa on paljon tuollaisia ihmisiä jotka tuijottavat vain omaan napaansa. Toisaalta hänellä itsellään voipi olla henkilökohtaisia ongelmia, joten ehkäpä kaverisi ei pysty olemaan sun seurassa jos hänellä itsellään on paha olla. Asiaan on monia näkökulmia, aina ei vaan jaksa miettiä niitä kauhen pitkälle. Mutta kyllä minun mielestä sun pitäis vain mennä puhumaan kaverillrsi tästä asiasta, voihan se olla et sillä on myös ollu samoja tuntemuksia. Mut jos se kattookin vain sua kieroon niin silloin vois jättää hänet oman onnensa nojaan, kyllä sinä varmasti saat hyviä kavereita, ainakin vaikutat tosi ystävältä. Muistat aina vain sen että kaikki selviää puhumalla!!! Enkä usko että sä olet tylsä, saattaa myös olla et te ette vaan "ole toistenne tyyppejä" ihan kirjaimellisesti. Sulla on myös oikeus olla masentunut. Mä olen paraikaa masentunu ja tiedän et ainoa keino siihen on et menee puhumaan jollekin psykologille, tai sairaanhoitajalle, jos tuntuu ettet pysty kellekääm muulle puhumaan. Kun kerran otat yhteyttä ja puhut psykologille avoimin mielin, uskon että sinusta tuntuu jo paljon helpommalta. Kaikkea hyvää sinulle ja voimista!! Pidän Peukkuja sinulle pystyssä (ehken ihan koko aikaa) !!!
Ja niin kuin laulussakin sanotaan: jokainen ihminen on laulun arvoinen, jokainen elämä on tärkeää!!!!
Täytyy yrittää jutella kaverini kanssa tästä asiasta... jotenkin yrittää kertoa mun masennuksesta hänelle, ehkäpä hän sitten ymmärtäisi paremmin. Kiitos sinulle... Ja sinulle toisellekin joka vastasi :)
Minä näen näin, että sinulle on tullut uusia tarpeita keskustella ja jakaa elämää. Ystäväsi on tottunut tuntemaan sinut läpänheittäjänä. Hänen mielestään sinä olet muuttunut. Tarpeille ei tule vastinetta yhtä paljon kuin aiemmin.
Mielestäni tässä on nyt uuden kaverin tarve. Ihmissuhteet elävät. Uusia suhteita tulee ja vanhoja lakastuu. Sellaista on elämä. Älä hylkää vanhoja ystäviä itse, saatat tarvita kipeästi niitä! Luonnolliset ystävyyssuhteiden lakastumiset ei satuta.