Meidän kuusivuotiaalla spanielilla todettiin kaksi vuotta sitten toisen sairauden lääkinnän seurauksena munuaisvika. Ollaan syötetty Hill's K/D:n kuivaruokaa ja sillä saatu arvot pysymään kurissa. Käytetty alussa kuukauden välein kontrollissa ja korkeimmat arvot ennen tätä on olleet krea 184 ja urea 22. Ne on aina saatu puhtaalla munuaisruokinnalla, ei herkkuja, ei luita, ei mitään ylimääräistä, kuukauden aikana alenemaan normaaliin. Mutta nyt sitten viikko sitten meiltä otettiin ne arvot, ja krea oli 868, urea oli 45,4. Röntgeneissä ei näkynyt nestettä missään ja koirakin arvoihin nähden pirteä. Ainoa mikä oli että ei ollut pariin viikkoon kunnolla syönyt, juurikaan mitään ja oli vähän anemian puolelle mennyt. Nesteytettiin ja saatiin lääkkeitä ja viikonlopun yli kun mentiin oli koira väsynyt. Todellakin tuollaiset arvot väsyttää. Mutta ihme se, että se ei oksentele. Tällä viikolla on koira syönyt hyvin ja juonut hyvin, pissannut ja kakannut, pakkasista huolimatta. Mutta onhan se semmonen uninen. Eilen munuaisarvot oli krea 749 ja urea 50. Toinen laskee toinen nousee???? Mutta että onko kellään vastaanvanlaisia kokemuksia joista olisi vielä selvitty? Niinkauan kun on elämää on toivoa, eikös ne sano niin, mutta alkaa vaan omat voimat olla toivomisen suhteen aika lopussa.
Korkeat munuaisarvot! Vieläkö on
Toivoa?
1017144
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
arvot on :(((
Minä en pystyisi tuota enää seuraamaan. Koiralla urea 50 on TODELLA korkea!
Päästäisin koiran tuskistaan ennen kuin munuaiset kokonaan lakkaavat toimimasta, todella tuskallinen kuolema :(
Taitaisi olla ainoa ratkaisu tälle koiruudelle :(
Meidän rakas spanieli pääsi lauantaina 10.2. koirien taivaaseen kirmaamaan kivuitta.. Olo on surullinen, käsittämättömän tyhjä olo on sisällä. Ja tunne että tulikohan tehtyä ihan kaikki voitava ja että tulikohan tehtyä oikea ratkaisu, mutta kai ne on ihan normaaleja ajatuksia..
hirveästi ja uskon että teit kaikkesi. Niinhän se on että nyt toisen kivut loppuivat ja sehän on pääasia vaikkei paljoa surussa auta. :(
Ihan samanlaisia ajatuksia minullakin oli marraskuussa kun omani jouduin päästämään pois ja lääkärinkin kanssa siitä sitten puhuin uurnaa hakiessa mutta turhia ajatuksia ne oli.
Voimia paljon! Ymmärrän tuskasi .
Kiitos, voimia tarvitaan.. koti on niin tyhjä ja mieli on niin kovin surullinen :'(
Voimia paljon. Meidän perheellä pian sama edessä, munuaisarvot koholla ja lievä anemia. Vielä on meidän karvaturri eloisa mutta aika alkaa hiljalleen olla päättymässä ja meidän rakas pääsee tähdeksi taivaalle loistamaan.
Otan erittäin paljon osaa. Saanko kysyä minkäikäinen rakas teillä on? Kuinka korkealla arvot on? Meillä eläinlääkärikin neljää päivää ennen surullista päivää sanoi että hän ei voi uskoa että koira on noin pirteä. Vielä rauhoituspiikin vaikutuksen alaisena äitin rakas nuoli mun kasvoja.. ihan niin kauan kun tajuissa oli.. lohdutti kai että älkää huoliko.. Ja aamulla pissilenkillä, pienellä, teki kaikki vanhat ihanat omat leikkijutut... Ikävä on niin valtava että ei voi sanoin kuvata. Ensimmäinen viikko meni jotenkin ihmeellisen hyvin, nyt on iskenyt totaalinen ikävä.. Huokaus..
Meilläkin 9-vuotias sheltti jouduttiin saattamaan taivaaseen munuaisten romahtamisen vuoksi.
Krea oli 700 ja Urea 40. Kun diagnoosi tuli (vietiin koira eläinlääkäriin vähäisen pissamäärän vuoksi) oli
koira vielä tosi pirteä.
Voimat vähenivät vähitellen kuitenkin. Käytiin läpi kaikki munuaisruokamerkit, että ruoka olisi maistunut. Ei juonutkaan itse, vaan ruiskulla vettä annettiin. Viisi viikkoa tällaista ja sitten tuli romahdus, eikä auttanut muu kuin päästää toinen lähtemään.
Meilläkin on kotona tyhjää ja kova ikävä rakasta perheenjäsentä. Samat ajatukset on minullakin, että olisiko vielä voinut jotain tehdä. Käytiin kuitenkin viidellä eläinlääkärillä ja näin on, että munuaisten toimintakyky vääjäämättä huononee. Meillä koira oli ilmeisesti sopeutunut tähän vajaatoimintaan ja kesti siksi niin pitkään ennen kuin romahti.
Hiukan harmittaa näin jälkikäteen, että miksei eläinlääkärit mainitse mitään esim. verikontrolleista terveystarkastuksen yhteydessä koirilla, jotka ovat yli viisi vuotiaita, jos munuaisten vajaatoiminta on näinkin yleistä, kuin se näyttää olevan. Jos seuraavan koira otan, niin käytän kontrollissa parin vuoden välein. Tähän sairauteen kun pystyy vaikuttamaan ruokavaliolla, jos sen havaitsee ajoissa. Sillä elinvuosia voipi saada lisää vuodesta kolmeen.
Voimia kaikille lemmikkinsä menettäneille.
terveisin: vieläkin Surusilmä
Otan osaa suruun. Onko tapahtuneesta kauan?
Ensi tiistaina tulee kaksi kuukautta kun rakas poistui meidän kotoa ja olo ei ole ollut vielä kertaakaan niin paha kuin tällä hetkellä. Kolme päivää vaan itkenyt ja tuntuu että jos suruun kuolee itse niin nyt ollaan lähellä.
Meillä ei mennyt aikaa siitä kun ensimmäisen kerran todettiin kohonneet munuaisarvot kuin 1,5 vuotta kun sitten jouduttiin tähän. Ruokavaliolla mentiin aika hyvin, ja olemme kyllä onnellisia että saatiin se 1,5 vuottakin lisäaikaa, olisin sitä mieluusti ottanut enemmänkin, mutta.. Kyllä meillä eläinlääkäri kertoi silloin jo faktat sairaudesta, ja tiesimme että se on päällä oleva sairaus, mutta kun niin hyvin saatiin ruokavaliolla kurissa se pidettyä niin se tavallaan "unohtui".
Kaikista ikävintä oli tässä asiassa se kun eläinlääkäri jonne rakkaamme vietiin kun se päätös luopumisesta sitten tehtiin, niin eläinlääkäri ei ollut varsin varma itsestään. Antoi meille, siinä tilanteessa kun oltiin jo jäähyväisiä vuorokausi jätetty, niin takaportin että voi hän määrätä nesteenpoistolääkettä isommalla annoksella että jos se keuhkoissa oleva neste lähtisi pois jne... Eikä muutenkaan ollut oikein varma mistään.. sanoikin että hän hoitaa yleensä karjaeläimiä.. Miehellä oli koira sylissä ja minä olin jo siinä ja siinä että nyt otetaan koira ja lääkkeet ja mennään vielä kotiin... Mutta sitten me se päätös yhdessä tehtiin, että jos oltaisi kotiin lähdetty niin meidän tuurilla juuri viikonloppuna olisi käännös pahempaan suuntaan käynyt ja ei olisi ollut HETI apua saatavilla, ja sitä ei olisi itselleen anteeksi ikinä antanut. Mutta se ajatus kalvaa mieltä vielä... mitäs jos... mitäs jos se lääke olisikin auttanut jne....
mun koiralla vipellä oli ollu huono olo ja vein sen iskän kaa eläilääkärille
tänää tuli tulokset eli sen munuais arvot on 900 eli hullun paljon liikaa
millä ne sais laskee?? en haluu et se lopetetaa se on vasta marraskuussa 5 vuotta..