LUKU 5 -
Kaaban temppeli ja musta kivi
ONKO ISLAMISSA EPÄJUMALANPALVELUSTA?
Edellä puhuttiin siitä, miten erään Koraanin kohdan (53:19,20) perässä oli perimätiedon mukaan alunperin viittaus kolmeen arabialaiseen jumalattareen - Allat, al-Uzza ja Manat - sekä teksti: "Nämä ovat yleviä olentoja ja niiden esirukousta voi toivoa." Muhammed sai ilmoituksen näistä jumalattarista juuri siinä vaiheessa, kun taipumattomat mekkalaiset eivät hyväksyneet hänen uusia oppejaan eivätkä halunneet lähteä seuraamaan häntä. Hän sai niistä ilmoituksen ja näin taipui epäjumalanpalvonnan hyväksymiseen, vaikka ilmoitus sitten myöhemmin tosin peruttiin.
Toisaalta, kun on kyseessä epäjumalanpalvelus, saatamme hyvin kysyä, onko siitä nykyisessä islamissa edelleen jäänteitä jäljellä? Sillä on merkillepantavaa, että islamin viides pylväs, pyhiinvaellus Mekkaan, sisältää useita sellaisia piirteitä, jotka olivat ominaisia jo arabien uskonnonharjoitukselle ja epäjumalanpalvonnalle ennen islamin ja Muhammedin aikaa. Tällaisia piirteitä, joista muutamia aiomme erikseen katsoa, olivat mm. listassa esiintyvät asiat:
- Pyhiinvaelluksen kohde on Mekka
- Temppelin kiertäminen useaan kertaan
- Mustan kiven suutelu tai koskettaminen
- Mekan epäjumalanpalvelijat kutsuivat itseään myös Hanifeiksi
- Eläinten uhraaminen
- Arafatin vuorelle kävely
- Safan ja Marwan kukkuloilla käynti
Mekka pyhiinvaelluksen kohteena. Ensinnäkin Mekka pyhiinvaelluksen kohteena on perua entisestä. Se on perua menneestä, koska muinoin epäjumalanpalvelijoilla ja arabeilla oli myös tapana tehdä pyhiinvaellusmatkoja samaan Arabian niemimaan kaupunkiin sekä osallistua Kaaban temppelissä suoritettaviin kulttimenoihin ja temppelissä olevien 360 epäjumalan palvontaan. Yhteistä nykyiseen pyhiinvaellukseen on mm. se, että heidän pyhiinvaelluksensa kohde oli sama, että heitä kutsuttiin yhtä lailla hanifeiksi ja että hekin suorittivat lähes täsmälleen samat pyhiinvaelluksen osat kuin mitä tänä päivänä on. Heidän toimintansa sisälsi siis selviä yhteyksiä nykyiseen toimintaan.
Sama kehitys menneisyydessä jatkui aina siihen asti kunnes Muhammed, joka itsekin oli toiminut pyhäkön vartijana silloin, kun siellä vielä oli 360 epäjumalaa, päätti sulkea kaupungin kaikilta muilta paitsi islamin uskon kannattajilta. Se tapahtui v. 630, mutta yhä tämän jälkeen Muhammed säilytti kaikki vanhan uskonnon ja epäjumalanpalveluksen rituaalit - eli toiminnot, jotka ovat säilyneet aina näihin päiviin asti.
Kaaban kiertäminen. Kun ensimmäinen yhteys vanhaan epäjumalanpalvelukseen oli pyhiinvaelluksen suorittaminen Mekkaan, voidaan toisena yhtymäkohtana mainita Kaaban temppelin kiertäminen. Sillä kun nykyään monet muslimit kiertävät Kaaban ympäri seitsemän kertaa, oli tämä osana myös muinaista epäjumalanpalvelusta ja pyhiinvaellusta, koska ihmiset silloinkin kiersivät temppelin ympäri, osoittivat sille kunnioitusta sekä suutelivat sen yhdessä reunassa olevaa mustaa kiveä. Nämä ovat siis kaikki asioita, joiden voimme huomata muistuttavan hyvin paljon nykyistä Mekkaan suoritettavaa pyhiinvaellusta.
Lisäksi historian tietona on säilynyt, että samat ihmiset saattoivat muuallakin kiertää muita temppeleitä ja kiviä aivan kuten Kaaban temppeliä. Tähän erikoiseen tapaan ovat viitanneet ainakin kreikkalaiset historioitsijat, mutta myös seuraava lainaus osoittaa, miten sama tapa oli yleinen muinaisessa epäjumalanpalveluksessa:
Quraishilaiset ottivat jumalakseen Kaaban temppelin sisällä kaivon partaalla seisovan jumalan nimeltä Hubal. He palvoivat myös Isafia ja Na'ilaa Zamzamin vieressä, paikassa, jossa he uhrasivat...
Arabit ottivat itselleen Kaaban ohella myös taghuteja; nämä olivat temppeleitä, joita he kunnioittivat kuten Kaabaa ja niillä oli omat ovenvartijansa ja hoitajansa. Arabit antoivat niille uhrilahjoja kuten Kaaballekin ja kiersivät niiden ympäri niin kuin he kiersivät Kaaban ympäri. He myös teurastivat eläimiä niiden luona... (7)
Mustan kiven suutelu. Jos etsimme lisää yhtymäkohtia entisen epäjumalanpalveluksen ja nykyisen Mekkaan suoritettavan pyhiinvaelluksen välillä, on yksi tällainen asia varmastikin Kaaban temppelissä oleva musta kivi, jota suudellaan ja kosketellaan. Sillä myös arabeilla oli muinoin tapana suudella tätä kiveä sekä palvoa sitä kiven jumalana (joten on melko kummallista, että muslimit nyt suutelevat kiveä, jota ennen käytettiin epäjumalanpalvelukseen!) jo kauan ennen Muhammedin päiviä. Musta kivi olikin muinaisen temppelin kunnioitetuin esine ja polyteistisen palvonnan keskeisin kohde. Beduiinit palvoivat sitä ja muitakin kiviä jo kauan ennen Muhammedin ja islamin aikaa:
Ennen islamia arabit palvoivat lukuisia jumalia, ja heidän uskontonsa lienee muistuttanut varhaisempien seemiläisten kansojen uskontoja... Tärkeimpiä aktiivisesti palvottuja jumaluuksia olivat jumalattaret Allat, al-Uzza ja Manat, joita luultavasti pidettiin Allahin tyttärinä, vaikkakaan esi-islamilainen jumalmaailma ei ollut järjestäytynyt selkeäksi panteoniksi.
... Yleisesti palvottujen jumalien lisäksi kullakin heimolla tuntuu olleen omia jumaluuksiaan. Mekan paikallisena jumalana on mahdollisesti ollut huonosti tunnettu (lunaari)jumala Hubal, jota perimätiedon mukaan palvottiin Kaaban temppelissä ennen Islamin syntyä.
Varsinaisten jumalien lisäksi palvottiin pyhiä kiviä, lähteitä ja puita. Kivien palvonta on ollut hyvin tyypillistä esi-islamilaisille beduiineille, ja kreikkalaisetkin lähteet tietävät mainita siitä. Kivet saattoivat olla luonnon muodostamia tai karkeasti hahmoteltuja, ja beduiinit palvoivat sekä kiinteitä että mukana kuljetettavia kiviä. Myös Kaaban mustaa kiveä palvottiin jo esi-islamilaisella kaudella. (8)
Niinikään seuraava lainaus puhuu samasta asiasta eli mustan kiven palvonnasta. Siinä osoitetaan myös se arabeilla varhain vallinnut uskomus, että musta kivi oli kuun jumala Hubalin taivaasta pudottama. Tämän käsityksen Muhammed itse myöhemmin muutti, koska hän uskoi kiven olleen enkeli Gabrielin paratiisista lähettämä alunperin valkoinen kivi, joka kuitenkin ihmisten syntien takia muuttui mustaksi. Onko sitten Muhammedin esittämä vaihtoehto oikea vai onko kyseessä vain tavallinen avaruudesta pudonnut meteoriittikivi, niin sitä on varmasti näin jälkeenpäin mahdoton todistaa:
Toisin kuin persialaiset, jotka Zoroasterin opettamina palvoivat aurinkoa Korkeimman Olennon asuinpaikkana ja yhdistivät hyvän valoon sekä tuleen ja pahan pimeyteen, noitten päivien arabi yleensä palvoi kuuta. Persialaiselle, joka asui korkeitten vuorten maassa, auringon kuumuus saattoi olla tervetullut, mutta autioitten tasankojen arabille aurinko oli tappaja, ja kuu toi kastetta ja pimeyttä päivän kiduttavan kuumuuden ja sokaisevan valon jälkeen. Pakanallisen legengan mukaan uskottiin, että kuun jumala Hobal oli taivaasta pudottanut Mekassa olevan Kaaban mustan meteorikiven, jota pidettiin pyhänä kauan ennen islamia, ja jota pyhiinvaeltajat ja matkailijat palvoivat, katsoen kuun olevan jumal-olento." (9)
Jari Iivanaisen kotisivu.
(copy)
Kaaban temppeli ja musta kivi
ONKO ISLAMISSA EPÄJUMALANPALVELUSTA?
Edellä puhuttiin siitä, miten erään Koraanin kohdan (53:19,20) perässä oli perimätiedon mukaan alunperin viittaus kolmeen arabialaiseen jumalattareen - Allat, al-Uzza ja Manat - sekä teksti: "Nämä ovat yleviä olentoja ja niiden esirukousta voi toivoa." Muhammed sai ilmoituksen näistä jumalattarista juuri siinä vaiheessa, kun taipumattomat mekkalaiset eivät hyväksyneet hänen uusia oppejaan eivätkä halunneet lähteä seuraamaan häntä. Hän sai niistä ilmoituksen ja näin taipui epäjumalanpalvonnan hyväksymiseen, vaikka ilmoitus sitten myöhemmin tosin peruttiin.
Toisaalta, kun on kyseessä epäjumalanpalvelus, saatamme hyvin kysyä, onko siitä nykyisessä islamissa edelleen jäänteitä jäljellä? Sillä on merkillepantavaa, että islamin viides pylväs, pyhiinvaellus Mekkaan, sisältää useita sellaisia piirteitä, jotka olivat ominaisia jo arabien uskonnonharjoitukselle ja epäjumalanpalvonnalle ennen islamin ja Muhammedin aikaa. Tällaisia piirteitä, joista muutamia aiomme erikseen katsoa, olivat mm. listassa esiintyvät asiat:
- Pyhiinvaelluksen kohde on Mekka
- Temppelin kiertäminen useaan kertaan
- Mustan kiven suutelu tai koskettaminen
- Mekan epäjumalanpalvelijat kutsuivat itseään myös Hanifeiksi
- Eläinten uhraaminen
- Arafatin vuorelle kävely
- Safan ja Marwan kukkuloilla käynti
Mekka pyhiinvaelluksen kohteena. Ensinnäkin Mekka pyhiinvaelluksen kohteena on perua entisestä. Se on perua menneestä, koska muinoin epäjumalanpalvelijoilla ja arabeilla oli myös tapana tehdä pyhiinvaellusmatkoja samaan Arabian niemimaan kaupunkiin sekä osallistua Kaaban temppelissä suoritettaviin kulttimenoihin ja temppelissä olevien 360 epäjumalan palvontaan. Yhteistä nykyiseen pyhiinvaellukseen on mm. se, että heidän pyhiinvaelluksensa kohde oli sama, että heitä kutsuttiin yhtä lailla hanifeiksi ja että hekin suorittivat lähes täsmälleen samat pyhiinvaelluksen osat kuin mitä tänä päivänä on. Heidän toimintansa sisälsi siis selviä yhteyksiä nykyiseen toimintaan.
Sama kehitys menneisyydessä jatkui aina siihen asti kunnes Muhammed, joka itsekin oli toiminut pyhäkön vartijana silloin, kun siellä vielä oli 360 epäjumalaa, päätti sulkea kaupungin kaikilta muilta paitsi islamin uskon kannattajilta. Se tapahtui v. 630, mutta yhä tämän jälkeen Muhammed säilytti kaikki vanhan uskonnon ja epäjumalanpalveluksen rituaalit - eli toiminnot, jotka ovat säilyneet aina näihin päiviin asti.
Kaaban kiertäminen. Kun ensimmäinen yhteys vanhaan epäjumalanpalvelukseen oli pyhiinvaelluksen suorittaminen Mekkaan, voidaan toisena yhtymäkohtana mainita Kaaban temppelin kiertäminen. Sillä kun nykyään monet muslimit kiertävät Kaaban ympäri seitsemän kertaa, oli tämä osana myös muinaista epäjumalanpalvelusta ja pyhiinvaellusta, koska ihmiset silloinkin kiersivät temppelin ympäri, osoittivat sille kunnioitusta sekä suutelivat sen yhdessä reunassa olevaa mustaa kiveä. Nämä ovat siis kaikki asioita, joiden voimme huomata muistuttavan hyvin paljon nykyistä Mekkaan suoritettavaa pyhiinvaellusta.
Lisäksi historian tietona on säilynyt, että samat ihmiset saattoivat muuallakin kiertää muita temppeleitä ja kiviä aivan kuten Kaaban temppeliä. Tähän erikoiseen tapaan ovat viitanneet ainakin kreikkalaiset historioitsijat, mutta myös seuraava lainaus osoittaa, miten sama tapa oli yleinen muinaisessa epäjumalanpalveluksessa:
Quraishilaiset ottivat jumalakseen Kaaban temppelin sisällä kaivon partaalla seisovan jumalan nimeltä Hubal. He palvoivat myös Isafia ja Na'ilaa Zamzamin vieressä, paikassa, jossa he uhrasivat...
Arabit ottivat itselleen Kaaban ohella myös taghuteja; nämä olivat temppeleitä, joita he kunnioittivat kuten Kaabaa ja niillä oli omat ovenvartijansa ja hoitajansa. Arabit antoivat niille uhrilahjoja kuten Kaaballekin ja kiersivät niiden ympäri niin kuin he kiersivät Kaaban ympäri. He myös teurastivat eläimiä niiden luona... (7)
Mustan kiven suutelu. Jos etsimme lisää yhtymäkohtia entisen epäjumalanpalveluksen ja nykyisen Mekkaan suoritettavan pyhiinvaelluksen välillä, on yksi tällainen asia varmastikin Kaaban temppelissä oleva musta kivi, jota suudellaan ja kosketellaan. Sillä myös arabeilla oli muinoin tapana suudella tätä kiveä sekä palvoa sitä kiven jumalana (joten on melko kummallista, että muslimit nyt suutelevat kiveä, jota ennen käytettiin epäjumalanpalvelukseen!) jo kauan ennen Muhammedin päiviä. Musta kivi olikin muinaisen temppelin kunnioitetuin esine ja polyteistisen palvonnan keskeisin kohde. Beduiinit palvoivat sitä ja muitakin kiviä jo kauan ennen Muhammedin ja islamin aikaa:
Ennen islamia arabit palvoivat lukuisia jumalia, ja heidän uskontonsa lienee muistuttanut varhaisempien seemiläisten kansojen uskontoja... Tärkeimpiä aktiivisesti palvottuja jumaluuksia olivat jumalattaret Allat, al-Uzza ja Manat, joita luultavasti pidettiin Allahin tyttärinä, vaikkakaan esi-islamilainen jumalmaailma ei ollut järjestäytynyt selkeäksi panteoniksi.
... Yleisesti palvottujen jumalien lisäksi kullakin heimolla tuntuu olleen omia jumaluuksiaan. Mekan paikallisena jumalana on mahdollisesti ollut huonosti tunnettu (lunaari)jumala Hubal, jota perimätiedon mukaan palvottiin Kaaban temppelissä ennen Islamin syntyä.
Varsinaisten jumalien lisäksi palvottiin pyhiä kiviä, lähteitä ja puita. Kivien palvonta on ollut hyvin tyypillistä esi-islamilaisille beduiineille, ja kreikkalaisetkin lähteet tietävät mainita siitä. Kivet saattoivat olla luonnon muodostamia tai karkeasti hahmoteltuja, ja beduiinit palvoivat sekä kiinteitä että mukana kuljetettavia kiviä. Myös Kaaban mustaa kiveä palvottiin jo esi-islamilaisella kaudella. (8)
Niinikään seuraava lainaus puhuu samasta asiasta eli mustan kiven palvonnasta. Siinä osoitetaan myös se arabeilla varhain vallinnut uskomus, että musta kivi oli kuun jumala Hubalin taivaasta pudottama. Tämän käsityksen Muhammed itse myöhemmin muutti, koska hän uskoi kiven olleen enkeli Gabrielin paratiisista lähettämä alunperin valkoinen kivi, joka kuitenkin ihmisten syntien takia muuttui mustaksi. Onko sitten Muhammedin esittämä vaihtoehto oikea vai onko kyseessä vain tavallinen avaruudesta pudonnut meteoriittikivi, niin sitä on varmasti näin jälkeenpäin mahdoton todistaa:
Toisin kuin persialaiset, jotka Zoroasterin opettamina palvoivat aurinkoa Korkeimman Olennon asuinpaikkana ja yhdistivät hyvän valoon sekä tuleen ja pahan pimeyteen, noitten päivien arabi yleensä palvoi kuuta. Persialaiselle, joka asui korkeitten vuorten maassa, auringon kuumuus saattoi olla tervetullut, mutta autioitten tasankojen arabille aurinko oli tappaja, ja kuu toi kastetta ja pimeyttä päivän kiduttavan kuumuuden ja sokaisevan valon jälkeen. Pakanallisen legengan mukaan uskottiin, että kuun jumala Hobal oli taivaasta pudottanut Mekassa olevan Kaaban mustan meteorikiven, jota pidettiin pyhänä kauan ennen islamia, ja jota pyhiinvaeltajat ja matkailijat palvoivat, katsoen kuun olevan jumal-olento." (9)
Jari Iivanaisen kotisivu.
(copy)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Todella mielenkiintoista uskontotieteellistä tietoa. Selittää asiat hyvin ja nostaa esille ansaittuja kysymyksiä.