Otti koville myöntää asioita itselle ja puhua niistä ääneen,kertoa muille.Etsiä ihminen joka kuunteelee,ymmärtää ja pystyy auttamaan.
Miten ihminen selviää,kun sen pienestä maailmasta putoaa pohja?Miettinyt paljon sitä enkö oikeasti selviä tästä ilman lääkeitä ja hoitoa.Olenko minä,joka aina ollut vahva ,elänyt perheelleni,lapsilleni,ystävilleni,ollut kaikkien tukena ja auttanut -olenko minä nyt se joka tarvitsee apua?
Istun ja itken,en pysty hoitamaan työtäni,päivittäiset asiat tuntuvat ylivoimaisilta,ahdistusta,tuskaa,syyllisyyttä...ja ikävä,ikävä lapsia.
Nyt tiedän miltä tuntuu olla pohjalla.
Tänään otin ensimmäisen lääkkeen.Mieliala lääkehoito kuulemma lähes välttämätön hoito.Sain myös rauhoittavia siksiaikaa kunnes varsinainen lääkitys alkaa vaikuttamaan.
Elämänhalu poissa,mutta oltava kuitenkin olemassa lapsille.Tällähetkellä niin tuskainen olo etten ymmärrä olla onnellinen siitä mitä minulla on,on vain tuska ja itku.Toivottavasti jaksan yli pahimman ja,että vielä jonain päivänä olisi kaikki hyvin ja pystyisin taas olemaan äiti omille lapsilleni.
Miten ihminen selviää,kun sen pienestä maailmasta putoaa pohja?Miettinyt paljon sitä enkö oikeasti selviä tästä ilman lääkeitä ja hoitoa.Olenko minä,joka aina ollut vahva ,elänyt perheelleni,lapsilleni,ystävilleni,ollut kaikkien tukena ja auttanut -olenko minä nyt se joka tarvitsee apua?
Istun ja itken,en pysty hoitamaan työtäni,päivittäiset asiat tuntuvat ylivoimaisilta,ahdistusta,tuskaa,syyllisyyttä...ja ikävä,ikävä lapsia.
Nyt tiedän miltä tuntuu olla pohjalla.
Tänään otin ensimmäisen lääkkeen.Mieliala lääkehoito kuulemma lähes välttämätön hoito.Sain myös rauhoittavia siksiaikaa kunnes varsinainen lääkitys alkaa vaikuttamaan.
Elämänhalu poissa,mutta oltava kuitenkin olemassa lapsille.Tällähetkellä niin tuskainen olo etten ymmärrä olla onnellinen siitä mitä minulla on,on vain tuska ja itku.Toivottavasti jaksan yli pahimman ja,että vielä jonain päivänä olisi kaikki hyvin ja pystyisin taas olemaan äiti omille lapsilleni.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei! Silloin kun on pohjalla tuntuu siltä, että ei voi koskaan enää kokea aitoa iloa. Se tuska on niin syvä että toivo on hatara oljenkorsi. Kun lääkkeesi alkaa vaikuttaa ja olet muutaman kerran terapiassa käynyt, niin varmasti alkaa hyviä hetkiä löytyä ja ne lisääntyvät aikaa myöten. Vähän kerrallaan se on tehtävä. Oikotietä ei ole! Tsemppiä.
Ihmiselämä on tällaista,että heittelee välillä meitä itse kutakin.Kenelläkään ei ole takeita,ettei sairastuisi.Pikkuhiljaa alat huomata mitä kaikkea sinulla on lapset,koti kaikki,Minulta leikattiin viikko sitten syöpä,ja aion selvitä lasteni vuoksi,selviät sinäkin.Paranemisia sinulle
Voin tavallaan pahoin huomaamattani elämässäni ja tein vääränlaisen työratkaisun joka lopullisesti johti siihen, että vain itkin ja kaikki rupesi tuntumaan sellaiselta, että en jaksa. Jopa kaupassa käynti yksin tuntuu ylitsepääsemättömältä. Käyn vaan työssä ja itken sielläkin salaa, en jaksa muuta. Kotona ruuanlaitto ja muu on jäänyt melkeinpä mieheni harteille. Perheeni voi huonosti minun vuokseni, näen että lapseni kärsivät tilanteestani. Onkohan kaiken takana masentuneisuus, vaikea jopa vai olenko sairastunut muuten. Olen aina ollut herkkä luonteeltani ja vaatinut virheettömyyttä itseltäni. Vaikeaa mennä hakemaan apua.
Itkin minäkin,itsetuhoisia ajatyksia ja tuskaista oloa.Tunnen olevani syyllinen kaikkeen ja helpointa olisi vain nukkua pois.Juomalla yritin tätä kaikkea hetkittäin helpottaa...ihme,että olen enää tässä.
Tiedän,että sinultakin kysytään -mitä kuuluu ja miten voit? vastaat -hyvää..hyvin.
Avun hakeminen tuntuu vaikelta.Itkien varasin ajan lääkärille,itkien hänelle kerroin kaiken ja itkien menin jatkohoitoon.Nyt syön kolmatta päivää mielialalääkkeitä ja rauhoittavia.Tilanteeni todettiin niin vakavaksi,että oisin pääsyt sairaalaan sisäänkin,mutta halusin kotiin.
Vaatii voimia,mutta jos kykenet menemään töihin niin kykenet myös menemään lääkäriin.Itse en pystynyt enää menemään edes töihin.
Olosi on varmasti tyhjä ja mietit,että miksi,miksi jatkaa ja miten?
Itse mietin samaa ja sitä,että olenko tosiaan niin loppu tähän maailmaan,että minun on lääkkeillä potkittava itseni eteenpäin tässä elämässä?Miksi en vaan voisi laittaa silmiäni kiinni ja jäädä tähän,nukkua pois?
Miksikö?Lasten takia.Olen lasteni takia valmis tekemään ihan mitä vaan.
Hae apua,jos et itsesi vuoksi niin lastesi.Ne ovat sinun maailmasi ja tarvitsevat sinua homennakin.