Olen 17 vuotias nainen ja minulla on ihan hirvittävä vauvakuume! Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa nyt reilu kolmisen vuotta, asuttu yhdessä vajaan vuoden ja kihloihin menimme kolmisen kuukautta sitten.. Opiskelemme molemmat ja käymme siinä sivussa töissä, raha-asiat kunnossa, aivan älyttömän hieno kämppä alla ja kaikki aivan loistavasti. KUITENKIN, haluaisin nyt kysyä niinkin outoa asiaa kuin että olisiko kellään antaa neuvoa miten tämän vauvakuumeen saisi laantumaan jokuseksi vuodeksi? :) Kun haluaisin käydä koulut niin että valmistun juuri siihen ammattiin jota voin kuvitella tekeväni seuraavat 40 vuotta ja se ammatti on jo tiedossa. ja kouluja pitäisi käydä vielä 3 vuotta ja sitten hommata vakituinen työpaikka ja isompi asunto. Emme halua lasta ennen kuin meillä on tarjota sille kaikki mahdollinen. Eli voisin itse kuvitella että kun olen 22 ja poikaystäväni 23, hankkisimme lapsen.. Mutta tämä polte on suht ikävä kun mitään muuta ei osaa ajatellakkaan kun omaa vauvaa..
Kamala vauvakuume ja olen liian nuori!
minapavain
6670
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sun on pistettävä asiat tärkeysjärjestykseen. (Helppohan se on sanoa, ku itellä niin selvät sävelet.)
Jos kuvitellaan, että vuonna 2012 tulee maailmanloppu (niinkuin on ainaki mayojen kalenterissa ennustettu), niin mitä siihen mennessä olet halunnut elämältäsi?
Elämää voi ajatella monella tapaa, mutta minä toteutan suurimmat unelmani (tärkeimmät asiat) ensin, oli se miten typerää jostain näkökulmasta tahansa. Ihan sen takia, että koskaan ei voi tietää mikä päivä on viimeinen. Ettei elämä mene "hukkaan". Elämäähän ei voi suunnitella, tai ainakaan toteuttaa sellaisena kuin ite ois päättäny. Sanotaanhan sitä, että ihminen päättää, jumala säätää. (Eikä tartte olla uskovainen että tuo paikkansa pitää.)
joo-o, olen ennenkin pitänyt kaltaisiasi hömppinä tunne ihmisenä, mutta että vielä "neuvot" toisia
--suorastaan pilaamaan elämänsä....
voi sua.......
Juu, minä olen hömppä tunneihminen, ja ylpeä siitä.
Ikävää, jos lapsi on pilannut / pilaisi sinun elämäsi. :/
Minun elämäni ei ole pilalla, eikä myöskään lasteni elämä, vaikka meillä on kaikki tehty "väärin päin" ja menty monessa asiassa latvasta puuhun. Vaan enpä ole mitään koskaan katunut, jossitellut tai voivotellut!
Joillekin sopii järjellä suunniteltu elämä ja joillekin ei. Kumpikaan tapa ei ole väärä, jos tietää päätöstensä kanssa olevansa sinut.
Vaatimaton luonne minulla ja miehellä ainakin on, joten maallista mammonaa ehtii kerätä sitten perinnöksi lapsille myöhemminkin, jos haluaa. Ja jos ei ehdi, niin sitten ei. Itse emme autoja ja asuntoja ole tarvinneet, vaikka lapsia on kohta kolme. Mutta onnellinen perhe meillä on silti =)
ja suunnittelee liikaa, on siinäkin se vika, että pettyy monesti, kun elämä viekin toisin kuin on odottanut. Tunneihmiset osaa helpommin ottaa mitä annetaan, eikä takapakit ole maailmanloppu.
Minun mielestäni on ihan fiksua teidän tilanteessa odotella. Olet kuitenkin vasta 17 etkä 37... Se on kuitenkin suhteellisen pieni aika odotella, varsinkin kun tietää, että se on varmasti parempi myös tulevan lapsesi kannalta. Tulisi varmasti olemaan raskasta sekä opiskella että olla äiti yhtä aikaa, se aika mikä menee opiskeluun on kuitenkin lapseltasi aina pois. Ja kun itse jaksat paremmin, jaksat olla enemmän myös perheesi kanssa sen sijaan, että mahdollisesti väsyneenä/stressaantuneena pinna voi olla turhankin kireällä... Se ei ole sitten taas kenenkään etu, vähiten tietysti lapsesi. Tietysti stressiä voi olla myös työelämässä, mutta opiskelu vaatii paljon myös koulun ulkopuolella. Kun ammatti on jo hankittu ja hiukan työkokemustakin, ei stressitekijöitäkään luulisi olevan enää niin paljon. Nautikkaa nuoruudesta ja vapaudestanne vielä tässä vaiheessa ja tehkää opiskelut ym. asiat alta pois, jotta pystytte tarjoamaan lapselle kaiken sen mitä haluattekin.
Vauvakuumeen pois saamiseen en osaa antaa muuta neuvoa, kuin että yritä keskittyä vain niihin negatiivisiin asioihin mitä se tuo tullessan. Eihän se arki lapsen kanssa pelkkää ruusunpunaista unelmaa ole. Nyt vielä voitte toteuttaa itseänne, tulla ja mennä kuinka haluatte, nukkua yönne rauhassa... Vielä voitte elää "normaalia" opiskelijaelämää, käydä kavereiden kanssa ulkona, ym. mikä lapsen kanssa ei olekkaan niin yksinkertaista. Olette vasta aikuisuuden kynnyksellä ja voisi (ei tietenkään kaikissa tapauksissa) myöhemmin harmittaa, että jäi tekemättä/kokematta paljon asioita nuoruudessa ennen lapsia. Lapset ovat ihana asia, mutta te kerkeette vielä hienosti niitä saamaan ja kokemaan vanhemmuuden ilot ja surut. Niin ja hyväähän kannattaa aina odotella... =)