Savolan nuoren emännän elämäntavat.
Kauniina heinäkuun päivänä, jolloin aurinko paistaa heloitteli miltei
pilvettömältä taivaalta ja vieno tuuli väreilytti somasti Kallaveden
pintaa, oli Savolan nuori emäntä tullut veneellä anoppinsa kanssa
Levälahteen. Heidän aikomuksensa oli pistäytyä kyläilemässä Levälahden
talossa, joka oli sukulaistalo ja jonne heitä oli jo kauan hartaasti
odotettu, olipa monet kutsutkin lähetetty. Siksipä Levälahden emäntä
ottikin tulijat ystävällisesti vastaan ja iloitsi kovin tästä
yllätyksestä. "No vihdoinkin saa Savolan joukkoja täälläpäin nähdä",
huudahti emäntä kätellessään tulijoita. "Enhän ole tätä nuorikkoakaan
nähnyt sen jälkeen kuin häissä talvella". Mitäs nyt kuuluu"? "Kiitos
kysymästä, hyvää vain", ehätti Savolan vanha emäntä vastaamaan",
katsahtaen samalla merkitsevästi nuoreen miniäänsä, joka tällöin
punastuen ja kainostellen painoi päänsä alaspäin. Levälahden emäntä
tarkasteli tutkivin katsein Savolan nuorta emäntää, joka siinä kainona
seisoi vartaloltaan omituisen pyöreänä ja täyteläisenä, kuten nainen,
joka on tulossa äidiksi. "Vai niin, no sepä hauskaa, että Savolaan tulee
perheen lisäystä", virkkoi hän iloisesti nyökytellen päätänsä nuorelle
emännälle. "Mutta tässä me vain pihalla seisomme - käykäähämme nyt
tuonne vieraskamariin istumaan, niin saamme jutella asioista, kun
tavattiin pitkästä ajasta", sanoi Levälahden emäntä mennessään tuvan
puolelle hommaamaan kahvia tulelle. Vieraat menivät kamariin ja pian
sinne tuli Leväkahden emäntäkin. Siinä he istuivat ja juttelivat
kuulumisista, heinänteosta ja muista talousasioista. Kun palvelustyttö
oli tuonut kahvikojeet pöydälle ja kahvi oli kaadettu kuppeihin, siirtyi
puhe taas Savolan nuorikkoon, sillä Savolan vanha emäntä virkkoi kahvia
juodessaan: "Hyvinhän se tämä miniä on jaksanut koko raskauden ajan,
vaikka seitsemäs kuukausi on jo menossa. Alussa tosin oli vähän
pahoinvoiva ja pyrki oksetuttamaan, mutta sittemmin ei ole tuntenut
erikoisempia vaivoja. Elämä on kulunut hiljakseen tavallisissa
kotiaskareissa. Mitään raskaampia töitä ei tosin tämän miniän ole
tarvinnut tehdä, kun meillä on kylliksi palvelusväkeä, mutta toimetonna
ei hän ole siunaamaakaan aikaa pysynyt, vaan alati on häärinyt
taloustoimissa. Ja puuhaa siellä meidän talossa on monenlaista". "Siis
aivan niinkuin mekin aikoinamme, kun lapsentekopuuhissa oltiin", jatkoi
tähän Levälahden emäntä. "Turhaa on on lojua laiskana
kaupunkilaisrouvien tavoin, jos jaksaa työtäkin tehdä. Kylläpä siitä
hyvä tulisi, jos vieras tällöin kaikki talon työt tekisi. Kun on
toimessa, niin mieli pysyy virkeänä, uni on hyvä ja ruokakin paremmin
maistaa". "Niinpä niin", sanoi Savolan vanha emäntä. "Rupeapa tässä
vielä erikoisia ruokia syömään, eihän siihen riitä talonpojan varat.
Kyllähän se kauppiaan rouva, joka meillä alkukesästä tyttärensä kanssa
asusti pari viikkoa, selitti tälle miniälle kaikenlaisia hullutuksia.
Hän neuvoi syömään vain erityisiä ruokia, kun kaikki ruuat eivät muka
sovellu raskaalle naiselle, mutta mistäs maalainen ne ottaa. Ei tästä
elämästä mitään tulisi, jos täytyisi ajatella joka suupalasta. Ei tämä
Anna kumminkaan kauppiaan rouvan neuvoja noudattanut. Hänellä on ollut
aivan oma päänsä. Hän on tyytynyt syömään tavallisia maalaisten ruokia,
mihin on tottunut ja mitä vatsa on hyvin sietänyt". "Niinhän
kauppaopistossakin opetettiin", puuttui puheeseen Savolan nuorikko. "Kun
siellä johtajan rouva piti esitelmiä pienten lasten hoidosta, mainitsi
hän erityisesti, että raskaan naisen ei tarvitse noudattaa erikoista
ruokajärjestystä, kuten monikin neuvoo. On syötävä vain tavallisia
ruokia ja syönnissä on noudatettava kohtuullisuutta. Sitävastoin viinaa,
olutta, viiniä ja yleensä väkijuomia ei äidiksi tuleva nainen saa
nauttia. Se kuuluu olevan vahingollisista lapselle". "Kyllähän tämä
Anna", lausui Savolan emäntä, "on koettanut olla huolellinen
vaatetuksessaankin. Eivät hänen vaatteensa ole pääseet puristamaan eikä
painamaan vatsaa eikä rintoja. Sukkanauhatkin hän on laittanut
sellaisiksi, etteivät ne kiristä jalkoja, vaan kulkevat jalan sivua
pitkin ja ovat kiinni liiveissä. Kylminä aikoina on hän hyvin suojellut
jalkansa ja alaruumiinsa lämpöisenä". "Samaa neuvotaan siinä pikkulasten
hoitoa käsittelevässä kirjassa, jota kansalaisopistossa luettiin",
tokaisi tähän Savolan nuorikko. "Siinäkö kirjassa, jonka kuuluu tehneen
muuan Helsingin lääkäri", kysäisi uteliaana Levälahden emäntä". "Eikös
se ole näitä meidän puolen miehiä"? "Onpa tietenkin", vastasi Savolan
emäntä. "Meillähän se asui nuorena ylioppilaana kesäkauren parin
toverinsa kanssa. Olivat ne kummia poikia. Keräsivät kaikki veden elukat
ja maan matoset ja niitä päiväkaudet tutkivat ja piirustelivat. Mitähän
viisautta lienevät niistä etsineet"? "Oppinut kaiketi hänestä on tullut,
kun on osannut sellaisen kirjan laittaa", sanoi Levälahden emäntä.
"Otetaanpa nyt vielä kuppi kuumaa". Emännät hörppivät kahviansa ja
puhellen
kalansaaliista ja vuodentulotoiveista. Jonkun ajan kuluttua puhe siirtyi
taas äskeisiin asioihin Savolan emännän virkkaessa: "Kyllä tämä Anna on
muistanut myös puhtaana itsensä pitää. Tosin hän ei ole ottanut niin
kovaa löylyä kuin muut, mutta ahkerasti hän on pessyt itsensä joka
päivä, onpa myös istunut pytyssä ja pessyt sukuosat huolellisesti
saippualla joka päivä. Rintoja tämä minuä on näkynyt myös pari kertaa
päivässä pesevän viileällä vedellä"... "Rintoja pesevän", kysäisi
Levälahden emäntä ihmeissään. "Niin juuri, rintoja" vastasi Savolan
emäntä. "Se kuuluu karkaisevan nännejä, joten ne eivät mene haavoille
lasta imetettäessä ja siten vaikeuta pienokaisen ruokintaa. Niin tämä
Anna on selittänyt". "Keinot ovat nykyaikana monenlaiset
lapsenteossakin", lausui Levälahden emäntä. "Ei noista ennen mitään
tiedetty ja terveitä lapsia tekaistiin ikäänkuin muun työn ohessa".
"Ehkäpä. Mutta moni pienokainen heitti myös henkensä entisaikoina
ymmärtämättömän hoidon takia", uskalsi nuorikko tähän vastaukseksi
väittää. "Kyllä ajat ovat muuttuneet siinä suhteessa. Ihmisen tulee
hoitaa terveyttääm kaikin tavoin ja pitää huolta avuttomista
pienokaisista parhaimman ymmärryksensä mukaan, ettei pikkulapsia
joutuisi ennenaikaiseen hautaan niin paljon kuin tähän asti. Opiston
johtajan rouva esitelmissään selitti, että on laskettu meidän maassamme
kuolevan joka vuosi keskimäärin 10000 lasta jo ennen vuoden ikään
pääsyä". "Vai niin paljon", ihmetteli Levälahden emäntä". "Kylläpä
sitten kannataakin hoitaa terveyttään, jos se keino jotakin auttaa.
Eihän kukaan soisi kuolevan lapsukaisten, joiden takia äiti on saanut
monet vaivat kokea". Aurinko kimmellytti säteillään viehättävien saarten
välitse järven selkää, mikä ikkunasta näkyi, ja etäämpänä mantereella
kohosi sinertävänä kohti taivasta Kehvon korkea mäki.
Kauniina heinäkuun päivänä, jolloin aurinko paistaa heloitteli miltei
pilvettömältä taivaalta ja vieno tuuli väreilytti somasti Kallaveden
pintaa, oli Savolan nuori emäntä tullut veneellä anoppinsa kanssa
Levälahteen. Heidän aikomuksensa oli pistäytyä kyläilemässä Levälahden
talossa, joka oli sukulaistalo ja jonne heitä oli jo kauan hartaasti
odotettu, olipa monet kutsutkin lähetetty. Siksipä Levälahden emäntä
ottikin tulijat ystävällisesti vastaan ja iloitsi kovin tästä
yllätyksestä. "No vihdoinkin saa Savolan joukkoja täälläpäin nähdä",
huudahti emäntä kätellessään tulijoita. "Enhän ole tätä nuorikkoakaan
nähnyt sen jälkeen kuin häissä talvella". Mitäs nyt kuuluu"? "Kiitos
kysymästä, hyvää vain", ehätti Savolan vanha emäntä vastaamaan",
katsahtaen samalla merkitsevästi nuoreen miniäänsä, joka tällöin
punastuen ja kainostellen painoi päänsä alaspäin. Levälahden emäntä
tarkasteli tutkivin katsein Savolan nuorta emäntää, joka siinä kainona
seisoi vartaloltaan omituisen pyöreänä ja täyteläisenä, kuten nainen,
joka on tulossa äidiksi. "Vai niin, no sepä hauskaa, että Savolaan tulee
perheen lisäystä", virkkoi hän iloisesti nyökytellen päätänsä nuorelle
emännälle. "Mutta tässä me vain pihalla seisomme - käykäähämme nyt
tuonne vieraskamariin istumaan, niin saamme jutella asioista, kun
tavattiin pitkästä ajasta", sanoi Levälahden emäntä mennessään tuvan
puolelle hommaamaan kahvia tulelle. Vieraat menivät kamariin ja pian
sinne tuli Leväkahden emäntäkin. Siinä he istuivat ja juttelivat
kuulumisista, heinänteosta ja muista talousasioista. Kun palvelustyttö
oli tuonut kahvikojeet pöydälle ja kahvi oli kaadettu kuppeihin, siirtyi
puhe taas Savolan nuorikkoon, sillä Savolan vanha emäntä virkkoi kahvia
juodessaan: "Hyvinhän se tämä miniä on jaksanut koko raskauden ajan,
vaikka seitsemäs kuukausi on jo menossa. Alussa tosin oli vähän
pahoinvoiva ja pyrki oksetuttamaan, mutta sittemmin ei ole tuntenut
erikoisempia vaivoja. Elämä on kulunut hiljakseen tavallisissa
kotiaskareissa. Mitään raskaampia töitä ei tosin tämän miniän ole
tarvinnut tehdä, kun meillä on kylliksi palvelusväkeä, mutta toimetonna
ei hän ole siunaamaakaan aikaa pysynyt, vaan alati on häärinyt
taloustoimissa. Ja puuhaa siellä meidän talossa on monenlaista". "Siis
aivan niinkuin mekin aikoinamme, kun lapsentekopuuhissa oltiin", jatkoi
tähän Levälahden emäntä. "Turhaa on on lojua laiskana
kaupunkilaisrouvien tavoin, jos jaksaa työtäkin tehdä. Kylläpä siitä
hyvä tulisi, jos vieras tällöin kaikki talon työt tekisi. Kun on
toimessa, niin mieli pysyy virkeänä, uni on hyvä ja ruokakin paremmin
maistaa". "Niinpä niin", sanoi Savolan vanha emäntä. "Rupeapa tässä
vielä erikoisia ruokia syömään, eihän siihen riitä talonpojan varat.
Kyllähän se kauppiaan rouva, joka meillä alkukesästä tyttärensä kanssa
asusti pari viikkoa, selitti tälle miniälle kaikenlaisia hullutuksia.
Hän neuvoi syömään vain erityisiä ruokia, kun kaikki ruuat eivät muka
sovellu raskaalle naiselle, mutta mistäs maalainen ne ottaa. Ei tästä
elämästä mitään tulisi, jos täytyisi ajatella joka suupalasta. Ei tämä
Anna kumminkaan kauppiaan rouvan neuvoja noudattanut. Hänellä on ollut
aivan oma päänsä. Hän on tyytynyt syömään tavallisia maalaisten ruokia,
mihin on tottunut ja mitä vatsa on hyvin sietänyt". "Niinhän
kauppaopistossakin opetettiin", puuttui puheeseen Savolan nuorikko. "Kun
siellä johtajan rouva piti esitelmiä pienten lasten hoidosta, mainitsi
hän erityisesti, että raskaan naisen ei tarvitse noudattaa erikoista
ruokajärjestystä, kuten monikin neuvoo. On syötävä vain tavallisia
ruokia ja syönnissä on noudatettava kohtuullisuutta. Sitävastoin viinaa,
olutta, viiniä ja yleensä väkijuomia ei äidiksi tuleva nainen saa
nauttia. Se kuuluu olevan vahingollisista lapselle". "Kyllähän tämä
Anna", lausui Savolan emäntä, "on koettanut olla huolellinen
vaatetuksessaankin. Eivät hänen vaatteensa ole pääseet puristamaan eikä
painamaan vatsaa eikä rintoja. Sukkanauhatkin hän on laittanut
sellaisiksi, etteivät ne kiristä jalkoja, vaan kulkevat jalan sivua
pitkin ja ovat kiinni liiveissä. Kylminä aikoina on hän hyvin suojellut
jalkansa ja alaruumiinsa lämpöisenä". "Samaa neuvotaan siinä pikkulasten
hoitoa käsittelevässä kirjassa, jota kansalaisopistossa luettiin",
tokaisi tähän Savolan nuorikko. "Siinäkö kirjassa, jonka kuuluu tehneen
muuan Helsingin lääkäri", kysäisi uteliaana Levälahden emäntä". "Eikös
se ole näitä meidän puolen miehiä"? "Onpa tietenkin", vastasi Savolan
emäntä. "Meillähän se asui nuorena ylioppilaana kesäkauren parin
toverinsa kanssa. Olivat ne kummia poikia. Keräsivät kaikki veden elukat
ja maan matoset ja niitä päiväkaudet tutkivat ja piirustelivat. Mitähän
viisautta lienevät niistä etsineet"? "Oppinut kaiketi hänestä on tullut,
kun on osannut sellaisen kirjan laittaa", sanoi Levälahden emäntä.
"Otetaanpa nyt vielä kuppi kuumaa". Emännät hörppivät kahviansa ja
puhellen
kalansaaliista ja vuodentulotoiveista. Jonkun ajan kuluttua puhe siirtyi
taas äskeisiin asioihin Savolan emännän virkkaessa: "Kyllä tämä Anna on
muistanut myös puhtaana itsensä pitää. Tosin hän ei ole ottanut niin
kovaa löylyä kuin muut, mutta ahkerasti hän on pessyt itsensä joka
päivä, onpa myös istunut pytyssä ja pessyt sukuosat huolellisesti
saippualla joka päivä. Rintoja tämä minuä on näkynyt myös pari kertaa
päivässä pesevän viileällä vedellä"... "Rintoja pesevän", kysäisi
Levälahden emäntä ihmeissään. "Niin juuri, rintoja" vastasi Savolan
emäntä. "Se kuuluu karkaisevan nännejä, joten ne eivät mene haavoille
lasta imetettäessä ja siten vaikeuta pienokaisen ruokintaa. Niin tämä
Anna on selittänyt". "Keinot ovat nykyaikana monenlaiset
lapsenteossakin", lausui Levälahden emäntä. "Ei noista ennen mitään
tiedetty ja terveitä lapsia tekaistiin ikäänkuin muun työn ohessa".
"Ehkäpä. Mutta moni pienokainen heitti myös henkensä entisaikoina
ymmärtämättömän hoidon takia", uskalsi nuorikko tähän vastaukseksi
väittää. "Kyllä ajat ovat muuttuneet siinä suhteessa. Ihmisen tulee
hoitaa terveyttääm kaikin tavoin ja pitää huolta avuttomista
pienokaisista parhaimman ymmärryksensä mukaan, ettei pikkulapsia
joutuisi ennenaikaiseen hautaan niin paljon kuin tähän asti. Opiston
johtajan rouva esitelmissään selitti, että on laskettu meidän maassamme
kuolevan joka vuosi keskimäärin 10000 lasta jo ennen vuoden ikään
pääsyä". "Vai niin paljon", ihmetteli Levälahden emäntä". "Kylläpä
sitten kannataakin hoitaa terveyttään, jos se keino jotakin auttaa.
Eihän kukaan soisi kuolevan lapsukaisten, joiden takia äiti on saanut
monet vaivat kokea". Aurinko kimmellytti säteillään viehättävien saarten
välitse järven selkää, mikä ikkunasta näkyi, ja etäämpänä mantereella
kohosi sinertävänä kohti taivasta Kehvon korkea mäki.
Vastaukset 1
Vanhimmat
lukea loppuun.. Oletko ikinä kuullut kappalejaosta? Olisi ehkä sitten jaksanutkin jos olisi semmoiset ollu..