Pari kysymystä, jotka todennäköisesti kirvoittavat epäasiallisiakin vastauksia, jos nyt joku vastaa.
Prometheusleirilläni kävi aikoinaan vuosia sitten pari tyttöä SETA:sta, jotka määrittelivät homoseksuaalisuuden kyvyksi rakastua tiettyyn sukupuoleen. Näin asian mielsin siitä lähtien. Tällä palstalla monet naiset ovat sanoneet ihastuneensa tai jopa rakastuneensa vastakkaiseen sukupuoleen, mutta seksi ei maistu. Kumpaa määritelmää te siis kannatatte seksuaali-identiteetille? Rakastuminen vai seksi? Kaikkihan eivät edes pidä seksistä, enkä tiedä rakastumisestakaan. Aina seksuaaliset ja muut tunteet eivät mene yksiin, vai menevätkö?
Kuinka kirjoittajat ovat tehneet yleistyksiä siitä, minkä sukupuolen kanssa seksi on hauskaa, minkä sukupuolen kanssa parisuhde toimii jne.? Itse ainakin näkisin, että jokainen parisuhde on aivan oma juttunsa, eikä yhdestä, kahdesta tai kolmesta kumppanista voi tehdä yleistyksiä koko sukupuoleen. Jos ette esim. ole pitäneet seksistä (vaikka olette olleet häneen rakastuneita), onko miehenne ollut ruma tai muuten "huono"; jos taas ei yhteiselämä ole toiminut, eikö tämäkin voi johtua monista syistä? Itse kyllä sanoisin, että mies voi osata koskettaa naista oikein, käsillään, suullaan ja muutenkin. Tuttavapiiriin kuuluu yksi nainen, joka sanoo että seksi on naisten kanssa siistimpää, hän ei tosin aio sitoutua vaan iskee joka viikko uusia naisia (eli tässä meni taas tämä rakkaus-argumentti). Kuinka moni uskoo heittoon, että lähes jokainen ihminen/suurin osa, on biseksuaaleja?
Oma lukunsa ovat tietysti jo varhaisesta iästä lähtien lesboksi (pelkästään naisista kiinnostumaan kykeneviksi) itsensä kokeneet. Olen vain hieman hämmästynyt jonkinmoisesta määrästä "myöhäislesboja" jotka ovat tänne kirjoittaneet, eli ovat olleet myös miesten kanssa, mutta syystä tai toisesta, pettymysten tai esim. huonon seksin takia, ovat "kääntyneet" (en keksi tähän muutakaan ilmaisua, sori!). Eräs tuttu tapaus oli kahdesta naisesta, jotka päätyivät yhteen, kun olivat ensiksi olleet huonoissa suhteissa miehiin (toinen oli esim. rakastunut aviossa olevaan mieheen ja molempia miehet olivat torjuneet ylipainon takia). Kokevatko jotkut, että "lesbomaailma" on vähemmän pinnallinen kuin "heteromaailma"?
En aio vastata yhteenkään äkäiseen viestiin. :) Pahoittelen, jos olin jonkun mielestä epäasiallinen, tämän paremmin en osannut kysymyksiä muotoilla. Ja totta kai kaiken määrittely ja narikointi saattaa joitain turhauttaa, mutta ei tämä olekaan tiedefoorumi, jossa "totuus" pitäisi saavuttaa.
Prometheusleirilläni kävi aikoinaan vuosia sitten pari tyttöä SETA:sta, jotka määrittelivät homoseksuaalisuuden kyvyksi rakastua tiettyyn sukupuoleen. Näin asian mielsin siitä lähtien. Tällä palstalla monet naiset ovat sanoneet ihastuneensa tai jopa rakastuneensa vastakkaiseen sukupuoleen, mutta seksi ei maistu. Kumpaa määritelmää te siis kannatatte seksuaali-identiteetille? Rakastuminen vai seksi? Kaikkihan eivät edes pidä seksistä, enkä tiedä rakastumisestakaan. Aina seksuaaliset ja muut tunteet eivät mene yksiin, vai menevätkö?
Kuinka kirjoittajat ovat tehneet yleistyksiä siitä, minkä sukupuolen kanssa seksi on hauskaa, minkä sukupuolen kanssa parisuhde toimii jne.? Itse ainakin näkisin, että jokainen parisuhde on aivan oma juttunsa, eikä yhdestä, kahdesta tai kolmesta kumppanista voi tehdä yleistyksiä koko sukupuoleen. Jos ette esim. ole pitäneet seksistä (vaikka olette olleet häneen rakastuneita), onko miehenne ollut ruma tai muuten "huono"; jos taas ei yhteiselämä ole toiminut, eikö tämäkin voi johtua monista syistä? Itse kyllä sanoisin, että mies voi osata koskettaa naista oikein, käsillään, suullaan ja muutenkin. Tuttavapiiriin kuuluu yksi nainen, joka sanoo että seksi on naisten kanssa siistimpää, hän ei tosin aio sitoutua vaan iskee joka viikko uusia naisia (eli tässä meni taas tämä rakkaus-argumentti). Kuinka moni uskoo heittoon, että lähes jokainen ihminen/suurin osa, on biseksuaaleja?
Oma lukunsa ovat tietysti jo varhaisesta iästä lähtien lesboksi (pelkästään naisista kiinnostumaan kykeneviksi) itsensä kokeneet. Olen vain hieman hämmästynyt jonkinmoisesta määrästä "myöhäislesboja" jotka ovat tänne kirjoittaneet, eli ovat olleet myös miesten kanssa, mutta syystä tai toisesta, pettymysten tai esim. huonon seksin takia, ovat "kääntyneet" (en keksi tähän muutakaan ilmaisua, sori!). Eräs tuttu tapaus oli kahdesta naisesta, jotka päätyivät yhteen, kun olivat ensiksi olleet huonoissa suhteissa miehiin (toinen oli esim. rakastunut aviossa olevaan mieheen ja molempia miehet olivat torjuneet ylipainon takia). Kokevatko jotkut, että "lesbomaailma" on vähemmän pinnallinen kuin "heteromaailma"?
En aio vastata yhteenkään äkäiseen viestiin. :) Pahoittelen, jos olin jonkun mielestä epäasiallinen, tämän paremmin en osannut kysymyksiä muotoilla. Ja totta kai kaiken määrittely ja narikointi saattaa joitain turhauttaa, mutta ei tämä olekaan tiedefoorumi, jossa "totuus" pitäisi saavuttaa.
Vastaukset 17
Vanhimmat
enimmäkseen ns. myöhäisheränneet tai bi-naiset! Nämä kysymykset varmaan koskevatkin juuri heitä, joten eiköhän vastauksia tule.
Minä en osaa vastata kysymyksiisi, tuollainen analysointi tuntuu vieraalta. Mutta lesbouden määrittelisin kyvyksi sekä rakastua että tuntea fyysistä vetoa naisiin. Siis jos on lesbo, niin molempien on oltava mahdollisia.
..oli analyyttista ;)
Miksi hämmästellä "myöhäisheränneitä"? Kaikki eivät ole valmiita toteuttamaan itseään moninaisista syistä ennen kuin aika on kypsä.
He, jotka ovat valinneet ensin heteroliiton miehen kanssa, ovat hyvinkin usein olleet täysin tietoisia omasta lesboidentiteetistään. Mutta, koska nainen on nainen - aina, niin hän on yrittänyt ja uskonut, että ehkä "se" menee ohi. Heteroavioliitto valtaväestön tapaan tappaisi pikkuhiljaa lesbouden meistä pois ja sopisimme joukkoon.
Osa meistä halusi lapsia hintaan mihin hyvänsä. Ei lesbous estänyt ennenkään haluamasta lasta ylitse kaiken, mutta syntyminen 60-70-luvulla todellakin esti olemasta lesbo.
Nykyään asia on onneksi helpottunut joka suhteessa.
Joten me myöhäisheränneet ts. vain kaapista pois tulleet, olemme sisimmässämme olleet aina lesboja ja tienneet sen itsekin. Siihen ei suinkaan ole ajanut mieheltä saatu huono seksi tai muut asiat.
Me kaikki varmasti tunnemme heteroliitossa sitkeileviä naisia, äitejä, jotka heti tarpeeksi rohkeutta saadakseen haluavat ottaa sen ensimmäisen askeleen ollakseen vihdoin oma itsensä.
Minusta kaikki on rohkeudesta ja oikean ajan löytämisestä enemmänkin kiinni, kuin mistään myöhäisestä heräämisestä...,
"Kumpaa määritelmää te siis kannatatte seksuaali-identiteetille? Rakastuminen vai seksi?"
Minusta se ei ole jompikumpi, vaan molemmat.
"Aina seksuaaliset ja muut tunteet eivät mene yksiin, vai menevätkö?"
Eivät mene, mutta minusta silloin parisuhteessa on tavallaan jotain vikaa. Tottakai on paljonkin esim. kulissi ja järkiavioliittoja, jotka osapuolille tarvitulla tavalla toimivat ja näinollen hyviä suhteita. Mutta yleensä tavoitteena on suhde missä molemmat ovat aidosti, 100% läsnä ja omia itsejään. Suhde voi muuten toimia hyvin, mutta jos seksi ei toimi, väittäisin että osa näistä prosenteista jää saavuttamatta. Mutta jos osapuolet silti kokevat olevansa onnellisia ja niinkuin mainitsit, jos eivät edes pidä seksistä, niin mikäs siinä.
Minulle seksi on todella tärkeää. Huono ja toimimaton seksielämä verottaisi elämänlaatuani täten huomattavasti, joten minä otan asian huomioon kun määrittelen hyvää suhdetta. Se ei tarkoita sitä että seksielämän tulisi olla joka elämänvaiheessa huimaavaa tai vilkasta, vaan että se kipinä on olemassa ja seksuaaliset halut ja mieltymykset kohtaavat.
"Jos ette esim. ole pitäneet seksistä (vaikka olette olleet häneen rakastuneita), onko miehenne ollut ruma tai muuten "huono"; jos taas ei yhteiselämä ole toiminut, eikö tämäkin voi johtua monista syistä? Itse kyllä sanoisin, että mies voi osata koskettaa naista oikein, käsillään, suullaan ja muutenkin."
Sinun on nyt vaikea hahmottaa lesboutta juuri tämän seksin kannalta.. Ainakaan minun kohdallani ei ole kysymys siitä etteikö mies osaisi koskettaa juuri oikealla tavalla ja seksi voisi onnistua jne. Päinvastoin, miehen tekniikka ja taito pitikin olla huippuunsa hiottua, koska mitään muuta ei meidän sängyssä ollut. Ei intohimoa, halua ja kipinöitä. Ne ovat aika suuri osa seksiä. Seksi lähtee aivoista, ja jos sinne on kirjoitettu että on lesbo, niin ei siinä auta vaikka miten osaisi mies hommansa.. :) Kun ei vaan toimi niin ei toimi. Lesbolle seksuaalisesti miellyttävännäköistä miestä ei ole olemassakaan, joten on aivan sama minkänäköinen mies on.
Muistan teininä pohtineeni tätä kun muilla tytöillä oli Regina-lehdestä otetut julisteet seinällä missä komeili öljyttyjä miehiä uima-altaan reunalla. Yritin aina miettiä ja kehitellä itelleni jonkun miesmaun, mutta oikeesti kun ei ollut hajuakaan mistä oli kysymys.. Naisista sitten olen aina pystynyt sanomaan mikä on kaunis ja seksikäs jne. ja jo yläasteella oli ihastuksia jotka sai mahan kippuralle paljon enemmän kuin kukaan mies ikinä. Mutta sitten oli myös ihastuksia poikiinkin. Että ota siitä sitten selvää.. :)
Seksuaalinen halu on hyvin pitkälle alitajuista, todella herkkä systeemi, mitä todella vähän voi ohjata ajattelulla. Rakastumiseen liittyy paljon enemmän järkeäkin, ja raja ystävyyden ja rakkauden välillä sellaisen ihmisen kanssa johon ei jokatapauksessa voi kuitenkaan tuntea seksuaalista halua- on häilyvä. Uskon olleeni rakastunut mieheen, mutta en ole siitä aivan varma. Sen voin sanoa varmasti että häntä RAKASTIN, mutta niin rakastan montaa ystäväänikin.. Sitä on vaikea määrittää..Ymmärrätkö? :)
"Kuinka moni uskoo heittoon, että lähes jokainen ihminen/suurin osa, on biseksuaaleja?"
Minä uskon tähän.
"Naisista sitten olen aina pystynyt sanomaan mikä on kaunis ja seksikäs jne."
Niin... Mutta eikö näin sano moni heteronainenkin? Monet sanovat pitävänsä naiskehoa kauniina, ja jopa seksikkäänä, muttei silti miellä, että voisivat olla suhteessa naisen kanssa. Kyse ei varmaankaan ole siitä, että he kieltäisivät jotain itseltään, vaan että estetiikka ja tunteet eivät kulje käsi kädessä.
Vielä yksikään "miehiin turhautunut" ei ole kommentoinut tätä aihetta, vaikka heiltäkin olisi mielenkiintoista kuulla kommentteja.
"Kuinka moni uskoo heittoon, että lähes jokainen ihminen/suurin osa, on biseksuaaleja?"
Myös minä uskon tähän.
Hieno kirjoitus Taikatalvi-03.
"Niin... Mutta eikö näin sano moni heteronainenkin? Monet sanovat pitävänsä naiskehoa kauniina, ja jopa seksikkäänä, muttei silti miellä, että voisivat olla suhteessa naisen kanssa. Kyse ei varmaankaan ole siitä, että he kieltäisivät jotain itseltään, vaan että estetiikka ja tunteet eivät kulje käsi kädessä."
Voisiko olla monenkin heteronaisen kohdalla sitten kyse kumminkin siitä että osaa sanoa mikä on kaunis/seksikäs, mutta kyse on enemmän ihailusta, haluaisi itse olla juuri sellainen. Mäkin pystyn sellasen heti sanomaan, mutta sitten on taas erikseen naiset jotka ovat "silleen" hot.. :)
...voin sanoa, että naiskeho on kaunis tai joskus jopa seksikäs (ei tietysti kaikki). Mutta silti pidän itseäni edelleen heterona, koska en tunne naisiin minkäänlaista vetoa. Ainoastaan kauniiden naisten ulkonäkö viehättää.
"Voisiko olla monenkin heteronaisen kohdalla sitten kyse kumminkin siitä että osaa sanoa mikä on kaunis/seksikäs, mutta kyse on enemmän ihailusta, haluaisi itse olla juuri sellainen." Minulla tuo taitaa pitää paikkaansa :)
Minä olen sellainen tapaus, että pystyn rakastumaan ja olen rakastunut molempiin sukupuoliin. Kuitenkin tunnen seksuaalista vetoa vain naisia kohtaan, siksi ajattelen itseäni enemmän lesbona kuin bissenä. Rakastuminen miehiin on ollut enemmänkin rakastumista toisen luonteeseen ja persoonaan, voisi kai sanoa jonkinlaista sieluntoveruutta. Kun on ollut niin hyvä ja helppo olla toisen kanssa ja pelkkä näkeminen on saanut säteilemään. Vaikka fyysistä vetoa ei olekaan ollut tarpeeksi, en ole voinut kutsua näitä tunteita miksikään muuksi kuin rakastumiseksi, sen verran vahvat tunteet ovat seksuaalisen halun puuttumisesta huolimatta olleet kyseessä.
"Jos ette esim. ole pitäneet seksistä (vaikka olette olleet häneen rakastuneita), onko miehenne ollut ruma tai muuten "huono"
Kyllä minä pidin ex-avomiestäni komeana. Enkä ole koskaan ajatellut, että hän olisi ollut huono sängyssä. Päinvastoin, hän oli hyvin hellä ja naista huomioiva, että varmaan monen heteronaisen mielestä olisi ollut hyvä rakastaja. Suudelmat, hyväilyt yms. hänen kanssaan oli ihan ok, mutta sitten kun olisi pitänyt mennä yhdyntään, se oli aina vaan yhtä vastenmielistä. Ihmettelin, mikä minussa on vialla, kun en ikinä oikeasti halunnut seksiä, vaikka koinkin olevani rakastunut. Seksi oli minulle lähinnä sellainen välttämätön paha, jota kuului harrastaa ainakin joskus, kun nyt yhdessä asuttiinkiin. Kun sitten jo erottuamme rakastuin ensimmäistä kertaa naiseen, aloin ymmärtää asioita.
Myöhäisheränneiden lesbojen suuri määrä johtuu varmasti pitkälle yhteiskunnan heteronormatiivisuudesta. Kun itse olin murrosikäinen, homous ja lesbous oli vielä jotain niin marginaalista, ei siitä puhuttu siinä määrin kuin nyt, ei ollut tällaisia keskustelupalstoja netissä, eikä tuttavapiiriini kuulunut ketään homoja/lesboja. Ja silloin kun ei vielä ole minkäänlaisia seksikokemuksia, ei sitä aina voi tietää, mitä haluaa ja ennen kaikkea mitä ei halua. Kun nykyään homous ja lesbous on paljon enemmän esillä, ja yhteiskunnan asenteet vähän suvaitsevaisempia (vaikka toivomisen varaa olisi yhä!) moni ei-hetero nuori varmaan ymmärtää nopeammin oman seksuaalisen suuntautumisensa.
Tästä tulee pitkä tilitys, mutta menköön:
Olen nyt 41-vuotias, elämänkumppanini on ollut viimeiset 11 vuotta nainen.
Sitä edellinen 7-vuotinen suhde oli naiseen.
Olen kerran opiskeluaikoina "seurustellut" pojan/miehen kanssa, johon olin umpirakastunut mutta täysin ei-seksuaalisella tasolla. Hän myös tiesi "lesbo-identiteetistäni" mutta oli aivan yhtä rakastunut minuun -- myös seksuaalisella tasolla. Meidän piti lopettaa toistemme tapaaminen, jotta hän "pääsi minusta yli". Olemme sittemmin tavanneet kuutisen kertaa elämän varrella.
Määrittelen itseni lesboksi, joskin todennäköisempi ja tarkempi määritelmä olisi biseksuaali. Perustan määritelmäni sille, että minusta lesbo on nainen, joka elää fyysisessä ja henkisessä rakkaus/parisuhteessa toisen naisen kanssa. Nimenomaan parisuhteessa.
Siis tämä ei sulje pois sitä, että on olemassa lukuisia heteroavioliitoissa eläviä naisia, jotka identifioivat itsensä lesboiksi, koska tunnenkin sellaisia naisia, jotka oikeasti haluaisivat elää liitossa naisen, eikä miehen kanssa, mutta lasten ja kulissien takia eivät koskaan tee niin.
Olen kerran yrittänyt harrastaa seksiä miehen kanssa. Mies oli hyvännäköinen, symppis, atleettinen, kiva --- mutta en tuntenut kertakaikkiaan yhtikäs mitään. Siis en mitään. Ja tämä mies kuulemma (kaverit tiesivät kertoa) oli hyvä sängyssä. Mutta, jos "se jokin" puuttuu, ei voi mitään.
Edustan sukupolveni konservatiivimpaa jaostoa. En ole koskaan harrastanut yhdenillanjuttuja naisten kanssa, ja tuo mieskokeilukin oli lähinnä yritys tulla sinuiksi oman itsensä ja identiteettinsä kanssa. Kuitenkin ne kolme suhdetta, jotka minulla on ollut, ovat olleet seksuaalisesti hyviä juttuja, sekä myös tottakai henkisellä tasolla rakkaussuhteita. Eli olen mielestäni lesbo, vaikka saatankin ehkä kerran vuosikymmenessä ihastua miehen persoonaan.
lesbo, vaikka saatan joskus kokeakin jonkun miehen fyysisesti puoleenvetäväksi. Sänkyyn asti en tosin miesten kanssa mene. Bisseksi en itseäni myöskään ikinä kutsuisi. Jos joku haluaisi väkisin määritellä minut bisseksi, se olisi todella loukkaavaa.
en mä tiedä mikä mä olen..enkä jaksa itseäni ihmistä kummemmaksi tituleerata..
ikäni olin miesten kanssa vaikka haaveilin naisista..koin yhdynnät vastenmielisiksi ja mielestäni miehen kroppa ei koskaan mua kiihottanut,saatika ne killuttimet.mutta tein työtä käskettyä.
en varmaan tajunnut että naisenkin kanssa voi asua ja elää.mun maailmaani vain ei sellaista mahdollisuutta tullut aiemmin.
nyt elän naisen kanssa ja elän unelmaani.Jos olisin tiennyt,en olisi koskaan koskenut kepilläkään miestä !
Rakastuinko mieheen..kyllä varmaan!lähinnä jonkun ihmisen sielu on koskettanut.Mutta kuten tiedämme kaikki on katoavaista.
enään en voisi kuvitella seksiä miehen kanssa.
mihinköhän kategoriaan laittaisitte mun?
Aika lailla samaa oli tekstissäsi, mitä omassa päässäni pyörittelen ja olen kokenut. Olen ollut rakastunut yhteen mieheen, jonka kanssa asuinkin ennenkuin olin tavallaan edes tajunnut mahdollisuutta elää naisen kanssa. Yhdyntöjä en kuitenkaan vastenmieliseksi kokenut, vaan lähinnä yhdentekeviksi, suhteeseen kuuluviksi.
Sittemmin olen ollut vain naisten kanssa, enkä todellakaan tunne olevani bi, mutta mitä lie menneisyyteni sitten minusta kertoo, sillä kyllä minä sitä yhtä miestä rakastin, ihan tosissani.
yhdetekeviä ne voivat olla kummankin sukupuolen kanssa. Valitettavasti. Tunteita pitää olla pelissä ja paljon.
"Kuinka moni uskoo heittoon, että lähes jokainen ihminen/suurin osa, on biseksuaaleja?"
Minä uskon. Itse asiassa muotoilisin asian niin, että suurimmassa osassa ihmisiä on mahdollisuus biseksuaalisuuteen. Se, tuleeko se esille, riippuu siitä, minkälaisia ihmisiä elämässä kohtaa.
Kummastelen itse sitä, että nainen, joka on joskus rakastanut miestä ja jopa nauttinut seksistä tämän kanssa, sanoo olevansa lesbo, koska ei enää halua suhdetta miehen kanssa. Silloinhan hän ikään kuin kieltää yhden osan elämästään todellisena - tekee siitä valhetta. Minusta hän on bi, joka elää nyt lesbistä vaihetta - ehkä jopa koko loppuelämänsä. Onhan naisia, jotka ovat rakastaneet vain yhtä naista elämässään - jopa elämänkumppanina - ja myöhemmin päätyneet yhteen miehen kanssa. Ei kai kukaan ajattele, että he ovat heteroita? Ei biseksuaalisuus ole aina sitä, että jatkuvasti voisi rakastua kumpaan vain, mieheen tai naiseen.
Eri tilanne on minun mielestäni, jos nainen on heteroseksuaalisessa suhteessa kokenut tehneensä jotenkin vääryyttä itseään kohtaan nimenomaan seksuaalisesti. Eli on tuntenut itsensä lesboksi, joka "uhrautuu" heterosuhteeseen jostain syystä.
Sitten tuosta: rakkaus vai seksi... Hmmm uskon ihmisten väliseen platoniseen rakkauteen, jossa sukupuolella ei ole mitään merkitystä. Ilman eroottista viritystä sen tunteminen miestäkin kohtaan ei tee lesbosta biseksuaalia. Eli tavallaan se, ketä rakastaa myös seksuaalisesti, ratkaisee minun mielestäni sukupuolisen suuntautumisen.
Toisaalta: onhan sitten olemassa aseksuaalisuuttakin. Aseksuaali lesbo ei kaipaa seksuaalista kanssakäymistä, vaikka rakastaa... On hän silti lesbo. Eli rakkaus ratkaisee.
Niin, eiköhän ihminen itse tiedä, mikä hän on. Jos vaan rehellisesti pystyy kuuntelemaan itseään.
Näin minun mielestäni :)
on niin hirvittävän huono kaiku, että minä en halua määritellä itseäni missään nimessä bisseksi. Ja jotenkin hieman häiritsee tuo "kaikki ovat kuitenkin bissejä"- propaganda. Vaikka se varmaan periaatteessa onkin totta.
En varmastikkaan ole 100% lesbo, koska joku mies joskus saattaa jopa fyysisesti sykähdyttää. Eli se, että on joku 1/1000 mahdollisuus, että joskus rakastuisin intohimoisesti ja seksuaalisesti johonkin mieheen, tekee minusta sitten kai teknisesti ja numeerisesti bi-seksuaalin. Mutta en silti määrittelisi itseäni bisseksi.
Tämä palsta menee näköjään taas yksinomaan bi-keskusteluksi.
mieltä, kaikesta. :D
Niille, keitä keskustelunaihe häiritsee:
Näistä määritelmistä puhuminen on joillekin itseään etsiville tosi tärkeää, eiväthän he muuten kyselisi asiasta tälläkin palstalla (biseksuaalisuudessa ja lesboudessa on paljonkin yhteistä: pitäminen naisena naisesta myös seksuaalisesti ja/tai romanttisesti). He, kelle asia on jo omalta kohdalta selvä, voivat joko olla tukena toisille heidän etsinnässään, ajatuksissa tai kirjoittamalla, tai sitten voivat ohittaa koko aiheen.
Mua edeltäneitä vastauksia en ole vielä lukenut, mutta kyllä: uskon useimpien ihmisten olevan bi-seksuaaleja, enemmän tai vähemmän.
Mulla on kokemusta hyvästä ja huonosta seksistä miesten kanssa. Kuitenkin kun ekan kerran ihastuin poikaan, ei seksi ollut ykkösasioita mielessä. Uskon yhä, että rakkaus sinänsä on asia, joka voi "johtaa tikanpojan puuhun".
Vanhempana kiinnostuin sitten myös yhdestä naisesta, mutta en vienyt asiaa sen ihmeemmin eteenpäin. Vaikka pidän naisia hyvin vetovoimaisina, niin on todella vaikeaa sanoa miksi juuri hän varasti huomioni... niin vain kävi, ja turha sitä on selitellä.
En usko naisten olevan miehiä syvällisempiä, ja tuskin homoseksuaalit myöskään heteroita viisaampia ovat, ellei sitten elämänkokemus anna erilaisia eväitä. Tunneasiat on aina ainutlaatuisia, ja kiva olisi jos niihin jotain selvyyttä saisi, mutta joka kerta tilanteet on pohdittava alusta asti uusiksi.