Onko totta et jos abortin tekee nii ei välttämättä enää voi saada lapsia??Itse oon aika varmaan paksuna mutta olen liian nuori, poikakaveri kyl oli sitä mieltä et vois elättään meijät mut oon nuori opiskelut kesken.Mul on jo stressi!Kaikki abortin tehneet ja ei tehneet kertokaa kokemuksenne!!Ja mihin vaihtoehtoon päädyitte!!auttakaa oikeesti pää räjähtää ja äijän mieles mä saan tehä päätöksen mut se enemmän lapsen kannal....
abortti vai ei??
mä
161297
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kyllä niitä lapsia saa abortinkin jälkee.Minulle tehtiin kerran ja kyllä siitä ei ollut mitään haittaa,kun jätin sitten sen asian siihen ja unohdin sen kokonaan.Sehän siinä on jos alkaa vatvomaan sitä että teinkö oikein?Jos liian nuorena tekee lapsen niin siinä on nuoruus mennyt ja usein se "elättäjä"ottaa hatkat kun ei se niin mukavaa olekaan.Ota järki käteen hyvä ihminen.
ihanaa ku joku vihti vastata!!!me ny mietitään äijän kaa et miten meinataan mut abortti on nyt vahvasti mielessä!!!
Ei muuta kuin yhteys omalääkäriin, terveysasemalle ja pyytämään lähete aborttia varten. Sosiaalisilla syillä sen saat, koska olet nuori ja opinnot kesken jne. Sehän olisi tehtävä ennen 12-raskausviikkoa, ja jos tulet toisiin aatoksiin, voit sen vielä sairaalassa sitten perua ennen toimenpidettä ja esilääkityksiä..tai jo ennen sairaalaan menoa.
Lapsia kannattaa hankkia vasta sitten kun 200 prosenttisesti varma, että haluaa ja kykenee ja elämänätilanne on sellainen, Nuoruus on vain kerran. Se kannattaa elää, ja lapset sitten myöhemmin.
Abortin jälkeen lasten teko onnistuu, ei ongelmia. Onnistuuhan lapset keskenmenonkin jälkeen!!
Nuoruus on mennyttä, kun abortin tekee. Ihminen ei enää koskaan ole samanlainen kuin ennen abortin tekoa. Se vanhentaa aina ja rutkasti, lapsen teko kasvattaa eikä vie nuoruutta! Ei lapsi ole taakka ja elämän estäjä, päinvastoin!
Kyseessä on Sinun ja myös osin mahdollisen isän päätös, ei kenenkään muun. Parasta mitä tämän foorumin lukijat ja kirjoittelijat voivat tehdä, on pitää päänsä kiinni siitä mitä aiheesta ajattelevat, ja kannustaa sinua itseäsi miettimään mitä itse elämältäsi haluat, millaisen elämän haluat rakentaa, ja mitä kaikkea olet sen eteen valmis tekemään ja hyväksymään. Melko nopeasti päätös on kuitenkin tehtävä, sillä jos aikaa valahtaa yli 12 raskausviikon, prosessi voi käydä hankalaksi jos raskauden haluaisi sittenkin keskeyttää.
Sinun elämäsi ja omatuntosi tämän ratkaisee, ei yleinen mielipide. Ja tietenkin olis tosi suloista jos löytäisitte vielä potentiaalisen muksun isän kanssa yhteisen sävelen asian hoitamisessa.
Niinpä, jokainen tekee itse päätöksensä ja ratkaisunsa. Miksi sitten ihmiset kysyvät neuvoja tämmöisellä palstalla: "mitä mä teen.. auttakaa.." Siksikö, että kaikki vastaa vain vähän eri sanoin, että sinun itsesi on päätös tehtävä, minä en neuvo suuntaan tai toiseen?
Jos haluaa siis tollasen neuvon, kannattaa kääntyä ammattiauttajan ja ns. asiantuntijan puoleen niin suurissa kuin pienissäkin tilanteissa eikä kysellä anonyymina anonyymeilta mielipiteitä = neuvoja. Silloin pitää vaan varautua, että saa monenlaisia neuvoja, ja myös asiattomia kommentteja, myös siihen että lynkataan.
Ystäväni teki abortin neljä vuotta sitten niillä seurauksilla että hän vieläkin näkee painajaisia ja potee huonoa omatuntoa.. Mutta voi olla että sinun tilanteessasi abortti on vaihtoehto nro1 myös lapselle. Uskon kuitenki että kukaan joka on pitänyt lapsen ei ajattele attä miksi en tehny sitä aborttia..
Voisiko ystäväsi ajatella Suomen Mielenterveyseuran kurssia "Abortti elämän kriisinä". Sellainen olisi kai syksyllä. Käske kysyä itse Suomen Mielenterveysseurasta.
...tehdä aborttia. Masussa kasvaa jo hyvää vauhtia pieni ihminen. Jos se otetaan pois, ei elämä ole enää elämää sen jälkeen. Se on tarpomista, katumusta, huonoa omaatuntoa, itsensä inhoamista, 20 ikää lisää ja kaikkea ikävää.
Itse olen tarponut jo 8 vuotta ja loppua ei näy. Aina se yksi puuttuu ruokapöydästä. Ja surulle ei ole rajaa.
Ihmiset näköjään kokee sen eri tavalla. Itse en ole missään vaiheessa kokenut, että olisin menettänyt jotain.
Miks tappaisit?
en halua saada lapselle huonoa lapsuutta!!!!
mitä sä itse tunnet tällä hetkellä?
onhan abortissa riskinsä, mutta harvoin aiheuttaa lapsettomuutta, toki niinkin kuitenkin on käynyt..
kuinka nuori olet?
itselläni jäi kaikki myös kesken, mutta onhan tässä koko elämä aikaa opiskella etc..
nyt olet tullut raskaaksi ja kannat uutta elämää sisälläsi, sinun ja miehesi lasta!
mieti mitä sinä itse haluat?
kyllä sitä pärjää jos vaan tahtoa löytyy..
nuoria mekin olimme kun poika syntyi ja olemme vieläkin! Olin 18 kun poika tuli...
hyvin ollaan pärjätty ja poika kasvaa hienosti ja kaikki mennyt upeasti!
minä en aborttia kannata, minusta se on väärin, mutta jokaisen oma asia se on!
jos mies sanoi tukevansa ja elättävänsä teitä; rteillä siis on tulevaisuus hieman turvattuna, ja kun lapsi kasvaa voit jatkaa opiskelujasi..=9
ei se vaikeaa ole, laittaa vaan asiat tärkeysjärjestykseen.. ja sinulla on 9kk aikaa hoitaa asiat kuntoon!
kyllä snä lapsesta huolta pystyt pitämään jos vaan haluat!!!! =) toivottavasti teet oikean ratkaisun!
en todellakaan suosittele aborttia, itse tein abortin 16-vuotiaana äitini painostuksesta. olen katunut sitä päätostä tähän päivään asti (olen nyt 20v) silloinkun tein abortin yritin noin vuoden jatkuvasti tappaa itseäni, en tiennyt todellakaan abortin vaikuttavan minuun niin syvästi, myös syylisyys masensi minua ja kavereistakaan ei ollut paljon apua, he kuvittelivat tietysti kaikki että "kyllä se jokupäivä tajuaa että abortti kannatti" niinpä ei koskaan käynyt!. päätin silloin kun abortin tein että -ei enää ikinä! muuta tämä on vain minun tarinani, eri ihmiset käsittävät eri asiat eri tavalla, eli en kuitenkaan halunnut pelotella sinua. jos tunnet olevasi henkisesti valmis äidiksi niin anna mennä vaan! mutta toivon että saat aikaan päätöksen joka on hyväksi sekä sinulle että lapselle! jaksamista. :)
Kuulostaa julmalta, eikö vain? Jos sun sisällä kasvaa pieni solumöykky, niin älä psyykkaa itelles, et se ois joku lapsi. Mä olin a:n jälkeen pelkästään huojentunut. Ei kaduta, vaikka tunteellinen ihminen muuten olenkin. Lapsi ois sillä hetkellä pilannut mun elämän täysin, enkä mä olis siitä pystynyt tai edes osannut huolehtia.
Minulle tehtiin abortti, kun olin 18-vuotias. Opinnot olivat kesken ja olin tuntenut miehen vasta vähän aikaa. Ratkaisu tuntui silloin oikealta. Jatkoimme seurustelua muutaman vuoden, kunnes se päättyi. Meni pitkä aika, kunnes tapasin ihanan miehen,jonka kanssa perustimme perheen. Meillä on kolme lasta. Silti edelleen, tänäänkin, koin ikävää tuosta omasta aborttiasiasta...
En olisi aikoinani tehnyt aborttia, jos olisin silloin voinut kuvitella vielä joskus ajattelevani näin että: LAPSEN ON OIKEUS SYNTYÄ.