Kuultuani uutisen karjasin:VOI EI MIKSI JUURI HÄN!
Eräs ns.parhaita ihmisiä. Hänellä piti olla kaikki hyvin kolme aikuista lasta ja asui vaimonsa kanssa kaksin. Tietääkseni ei edes käyttänyt liiemmin alkohoolia. Elimme lapsena naapureina ja hän varmasti tiesi mun ihailevan häntä vaikka tapeltiinkin jopa nyrkein kouluaikoina. Sana kirveet lenteli tuon tuostakin vielä teini-ikäsenä. Hän löysi jo kansalaiskoulun aikaan tämän vaimonsa ja olin mustankipeä tietenkin. Syytin kotioloja,kun ei välittänyt minusta. Olen vuosikymmenten aikana ollut tietoinen hänen tekemisistään ja koko perheestään. Miksi aina paremmat ihmiset sairastuvat nuorempana. Isänikin eli 90v vaikka oli juoppo laiskuri ja naissankari.
Eräs ns.parhaita ihmisiä. Hänellä piti olla kaikki hyvin kolme aikuista lasta ja asui vaimonsa kanssa kaksin. Tietääkseni ei edes käyttänyt liiemmin alkohoolia. Elimme lapsena naapureina ja hän varmasti tiesi mun ihailevan häntä vaikka tapeltiinkin jopa nyrkein kouluaikoina. Sana kirveet lenteli tuon tuostakin vielä teini-ikäsenä. Hän löysi jo kansalaiskoulun aikaan tämän vaimonsa ja olin mustankipeä tietenkin. Syytin kotioloja,kun ei välittänyt minusta. Olen vuosikymmenten aikana ollut tietoinen hänen tekemisistään ja koko perheestään. Miksi aina paremmat ihmiset sairastuvat nuorempana. Isänikin eli 90v vaikka oli juoppo laiskuri ja naissankari.
Vastaukset 4
Vanhimmat
puolestasi. Mutta muista, että hän on yhä lapsuusystäväsi, kyllä se oikea ihminen on siellä syvällä vielä. En muuten usko, että elämäntavoilla on paljoakaan tekemistä dementoitumisen kanssa.
Kirjoitat, että miksi aina paremmat ihmiset sairastuvat. Kukapa sen on laskenut, onko parempia ihmisiä kuollut tai sairastunut huonoja enemmän. Jotenkin kolahti pahasti sanomassasi tuo ajatus, että ikävä tai huono ihminen joutaisi sairastumaan vakavasti tai kuolemaan. Kuitenkin me arvostelemme ulkopuolisina sitä paremmuutta tai huommuutta. Absoluuttista totuutta ei tiedä kukaan, jos uskoo, että Jumalaa ei ole.
En toivo sairastumista hyville enkä huonoille. En vakavaa enkä lievää. Uskon, että kaikella on tarkoituksensa,myös ikäväksi kokemiesi ihmisten elämällä siinä, missä ns. hyvien ja kunnollisten ihmisten elämälläkin.
Joutuessamme pakosalle isän reuhatessa juopuneena toivoimme ettei hän eläis kauan ja sitten jo ollessaan jo liki 80v ja vielä oli helluja useita ympäri maatamme toivoimme ettei hän kykenis mihinkään naistensa kanssa. Niin vain eli yli 90v vaikkei ollut elättänyt perhettään koskaan ja usein jopa kieltänyt olevansa ison perheen isä. Meillä oli kurja lapsuus ja vielä pois muuttoni jälkeen sai kärsiä isäni tekemisistä. Toisin on tämän nyt sairastuneet ystäväni kohdalla.
Niinpä, itselläni oli väkivaltainen ja juoppo isä niinikään, mieheni oli jotakuinkin samanlainen. Pakkasessa ja hellesäässä olen ollut pakosalla kumpaakin aikanaan ynnä muuta. Molemmat kuolivat suhteellisen nuorina. Muuta en heistä ehtinyt toivoskella kuin sitä, että pysyvät minusta pitkällä ja etten joudu tapaamaan heitä, kun sitten eroon pääsin. En kuitenkaan heidän kuolemaansa odottanut tai toivonut. Ne olivat järkytyksiä, koska silloin jouduin käsittelemään omat vihantunteeni.
Ikäville ihmisille toivon aina pitkää elämää, koska jos se ei muuta opeta niin ainakin sen, että joustamaan ja hyväksymään muitakin kuin itsensä pitää jokaisen oppia. Kun tarpeeksi vanhaksi elää, sen oppii.
Ystävän kuolema on raskas suru, samanlaista ymmärtäjää ja tukijaa ei enää tule. Silti elämä jatkuu, vaikka aika tuntuu pysähtyvän läheisen poistuessa.