jäljet johtavat

"Tehkää perässä" ??
Mitä hittoa oikein selität? Esilletuomasi pokkarit ovat lähinnä yhtä hienoja tuotoksia kuin tosi-tv:n deittiohjelmat.

Katsoin alas laaksoon, teollisuuslaitos oli valtava ja sen ympärilleen levittämä lemu sanoinkuvaamaton. Pitelin nokkaani ja vilkaisin ympärilleni, sunnuntaiaamuna tehdasalueella ei ollut muita kulkijoita.
Verkkoaita oli parhaat päivänsä nähnyt, en viitsinyt nähdä vaivaa tai rikkoa aitaa, kiersin kymmenen metriä vasemmalle aidan viertä ja löysin etsimäni, läpiruostuneen kohdan josta joku, ihminen tai eläin oli joskus päättänyt mennä läpi.
Tehtaan työntekijät olivat hiljaista kansaa, tuskin katsettaan nostivat kadusta suurista ovista astuessaan, olin kerran ollut todistamassa hiljaisen kansan kulkua tehtaasta autoilleen. Ihan kuin nämä olisivat pelänneet elämää, tai sitä että joku tunnistaisi heidät. Erottaisi kasvottomasta massasta.
Massa jota laitos tuotti oli kuvottavinta mitä tiesin. En ymmärrä kuinka joku voi sitä syödä ja ylistää. Hiljainen kansa tuskin paljain käsin suostuisi edes koskemaan kauniisiin pakkauksiin suljettua hyytelöä.
Pyromaanisieluni syttyi pienen liekin kanssa. Kuinka paljon ihraa laitokseen mahtoi kätkeytyä, kerran syttyessään se palaisi viikon.
Kiersin suuren lastauslaiturin luo ja nauroin ääneen nähdessäni valtavat trukkilavavuoret. ”Turvallisuusriski” korvissani kaikui vartija siskon sanat. Kuka hullu jätti puisia lavoja vuoreksi lähelle laitoksen seinää. Pyromaanin taivas.
Kirkonkellot soittivat sunnuntai messuun saapuvien kunniaksi. Pidin oman lyhyen messuni, vedin henkoset ja nakkasin tumpin trukkilavojen väliin. Pienen hetken sydämeni hiljeni takomasta, ennen kuin lähti varsanlaukkaan. Savukiehkura oli ohuen ohut, vielä pariin minuuttiin en tiennyt riittikö puolikas L&M saattamaan villin uneni toteen.
Edellisen yön jäljiltä pääni jätätti vielä hiukan, liikaa viinaa ja villejä unia. Tuijotin kuin hypnotisoitu pientä savuhaiventa joka alkoi kasvaa, kaksikymmentä sekuntia ja saatoin olla varma että hehkuva pää oli osunut johonkin tarttuvaan. Muoviin, paperiin, johonkin mitättömään jonka huolimaton varastomies oli unohtanut puisten lavojen väliin.
Palasin aidan läpi omaa polkuani, surematta jälkiä joita jätin. Kiipesin punatiilisen talon ylimpään kerrokseen kaidetta rämäytellen, jotta kaikki kuulisivat paluuni, kukaan ei avannut oveaan, mutta tiesin naapureideni kiroavan vuoteissaan, aamukahvipöydässä tai aamupaskalla istuessa, räminää jonka aikaan sain punamustasta kaiteesta.
Sireeni alkoi huutaa vasta tuntia myöhemmin, silloin kukaan ei enää muistanut mihin aikaan tarkalleen melusin portaat asuntooni. Ihmisen muisti on niin lyhyt, vaikka jäljet johtavat suoraan sylttytehtaalle.

Ehkä tärkeintä ei ole se miten, vaan se, että joku todella maksaa sanoista joita koneelta ulostaa.

Runoni ("Vanha runomitta jyrää meitin"):

Akka kipakka

On ilta, mökki hiljainen,
vain akkunasta sininen
käy valon kajo näytön.
Se paljastaa koneen käytön.

Siin´ yksinänsä naputtaa
akka ylpeä juttuaan.
Hän innossansa korskeloi;
On paras hän, ei mitään voi!

Kun julkaistaanpi kirja tuo,
kaikki ryntää kaupan luo
ja kirjaa ostaa tapellen.
Aavistaa jo akka sen.

Mutt´kirjaa julkaista ei lain.
Katkera on akka vain:
"Joku Kepo kelvoton
suosiossa tänään on."

Kepon kirjaa ostetaan
ja haastattelut otetaan.
Akka yksin kirjoittaa
ja jutut Reginaan vain saa.

Jo vanha rahja akka on,
vain katkeruus suo nautinnon.
Vaan kerran rollaattorin saa
hän ulos asti kulkemaan.

Siell´loistaa hälle outo valo;
"No, mikä lie? Se aurinkoko on?"
Metsän vehreys ja kukkain palo.
Akan sielu on niin levoton.

"Oi, jos ollut ulkona mä oisin aikaisemmin,
tietäisin ma paljon enemmän.
Ihmiset ei tietokonees´lemmi,
on villi kutsu luontoon elämän.
------------------------------------

Akalla menee lujaa. Suunnitteilla on Karistossa julkaistava kirja, ja pokkareita on kertynyt viisi.
Taitaa todellisessa elämässä käydä päinvastoin kuin runossa.
Onnea vaan!!

Ps. Minä melkein rakastan Sinua (kuten myös Sherskaa), niin kehnoksi on palstan taso mennyt.

Tuohon ei moni pysty.
Hienoa, että Kipakka on saanut homman kunnolla käyntiin. Onnea!

Jotainhan sitä leipänsä eteen on tehtävä, joskus oli kiistaa, elätänkö itseni yhteiskunnan ruokkona, siis en, kolmiokirjat maksavat palkkaa, pitää vain tuottaa julkaisukelpoista tekstiä.

Se että novelleja on joka lehdessä ja pokkareita ilmestynyt yksi kuukaudessa siitä lähtien kun hommaan aloin? Merkinnee sitä että kirjoitan julkaisukelpoista.

Kuten sanoin vuonna x ja y. Minulle kirjoittaminen on intohimo, ei harrastus, joten tein sitä myös työkseni.

Viittaukseni Karistoon johtuu siitä että Karisto kustantaa kotimaista romantiikkaa, en usko että tuon kustantamon kynnys enää on ylitsepääsemätön. (kirja on kasassa, kaipaa enää loppuhionnan)

Kirjoitan vielä pari pokkaria, viimeinen ilmestynee elokuussa. Jo kirjoitettuja on nippu odottamassa julkaisuvuoroaan.

Tuon jälkeen olen oppisopimuskoulutuksen kirjoittamiseen käynyt, osaan kuljettaa juonta, rakentaa miljöitä ja kehitellä henkilöitä ja tuottaa uskottavia konflikteja.

Eivätkä nuo pokkarit ole parasta mihin pystyn, ne ovat sitä mihin pystyn kun aikaa annetaan kaksi viikkoa ja sanamäärä pitää olla 30 000 kpl.

Joko onnistun saamaan kirjani julki tai en, jos onnistun tulen tähän kehumaan itseäni, kuten aina, ellen...

On se jännä, kuinka toisten mollaaminen edelleen lämmittää mieltänne, ettekö te tollot edelleenkään ymmärrä, ettei toisia talloen korkeammalle yllä

Onneksi olkoon. Vaikka taitaa olla ennenaikaista leuhkia edes Karistolla. Niilläkin on kova seula. Kävin sivuillasi, joilla on paljon tietoa ja vinkejä myös muille kirjoittajille. Kiitos niistä.

Mutta sitä saat mitä tilaat. Nimimerkkisi, itsekehusi ja tehostelusi nostavat karvat pystyyn. Ja joudut hyväksymään lopulta myös sen, että viihdettä ei arvosteta ja sen tekijöitä saa mollata mielin määrin.

Lauhaliisa on ns. apurahataiteilja.

jos osaisin.

Jos on taito tehdä kyseisen kohderyhmän ostamaa 'sontaa', miksi ei ottaisi rahoja pois?
Kaikkea hyvää Sinulle, k-a.

-t-

Olen jo jonkin aikaa seurannut tuota sivuasi.Minusta on hienoa, että olet päässyt kirjallisella urallasi pitkälle.
Kaikkea hyvää sinulle

Terveisin

Kari