Onko 19 -vuotiaan itsemurhaa hautovan mahdollista saada ammattiapua? Siis terapeutin/psykologin/vastaavan? Kun mulla on sellainen käsitys, että kunnallisia (maksuttomia?) terapeutteja ei saa auttamaan noin vain. Eräs sukulaisenikin on yrittänyt itsemurhaa ja raiskattukin eikä hän silti ole saanut kuin lääkereseptin kouraan. Mä en halua mitään pillereitä vaan jutella.
Miten pääsen alkuun? Soitan terveyskeskukseen? Eikö ole muuta mahdollisuutta? Siellä ei osata yhtään mitään.
Miten pääsen alkuun? Soitan terveyskeskukseen? Eikö ole muuta mahdollisuutta? Siellä ei osata yhtään mitään.
Vastaukset 9
Vanhimmat
teveyskeskukseen.Siis varaa aika vastaanotolle ja kerro lääkärille ihan rehellisesti olotilastasi.Lääkäri tulee uskoakseni kirjoittamaan sinulle lähetteen joko mielenterveystoimistoon tai muun asiantuntijan puheille.Mielenterveystoimisto on maksuton paikka,samoin jos terveyskeskuksessasi on psykologi,se on ilmainen,ja sinne voit varata ajan kyllä itsekin.Näin on ainakin kunnassa jossa minä asun.Jutteleminen todellakin auttaa ja helpottaa oloa,kun vastassa on henkilö joka ymmärtää ja on siellä paikalla juuri sinua varten.Ei pidä kuitenkaa suhtautua lääkkeisiinkään kielteisesti,aina ei pelkkä terapia auta.Itse olen masennukseeni saanut avun sekä terapiasta mielenterveystoimistossa, että lääkkeistä.Voimia sulle ja hae apua,sinun kuuluu sitä saada.
ei ole helppoa saada apua nykypäivän suomessa,mutta yritä kuitenkin; ensinnä ota yhteyttä omalääkäriisi terveyskeskukseen, hän voi antaa lähetteen eteenpäin, olet nuori ja alle 25 vuotialle on omat systeeminsä joista en kauheasti tiedä,mutta nuorten on helpompi päästä hoitoon kyllä.
Kerrot itsemurha ajatuksistasi ja vaadit aikaa psykologille ( voit saada ajan myös ensin mielenterveyshoitajalle) ja tilanteesi arvioidaan ja hoidontarve.
Kun pääset alkuun, saattaa jatko järjestyä sitten jo melko kivuttomasti.
Mutta ensin omalääkäri--> lähete mielenterveyspuolelle-->tarvittaessa pääset johonkin terapiaan, riippuen hoitosi tarpeesta.
Itselläni kesti loppujen lopuksi siitä kun aktiivisesti aloin apua hakemaan siihen että pääsin edes alkuun hoidossa, parisen vuotta, ja siinä on ne 2 vuotta liikaa,koska tilanteeni oli todella akuutti.
Mutta olisi pitänyt osata vaatia ja vaatia...kun lopulta monenmutkan kautta kunnallinen terapia aloitettiin, on hoito sitten ollutkin hyvää ja tehokasta. Odotus aika sinne asti on vain täysin kohtuuton.
Terveyskeskuksen jonoihin on ihan turha jäädä odottamaan. Suoraan ensiapuun tai yksityiselle lääkäriasemalle. Sieltä passitetaan eteenpäin. Kunnallisen avun odottaminen ylipäätään voi olla kohtuuttoman hidasta. Yksityinen apu toki maksaa, mutta myös odottaminen voi olla kohtalokasta.
kuinka pian sain aikaa kunnalliselle psykiatrille omalääkärin lähetteellä, n. 2 viikkoa.
Oletin ja varauduin odottamaan kuukausia, hyvä näin. Joskus se toimii.
En tiedä mitenkä ikä vaikuttaa aikojen jakoon, epäilen että minua yritetään saada mahdollisimman pian työkuntoon, mikä ei innosta nyt juuri yhtään koska sairastumisen syy on työpaikalla.
Pillereistäkin on apua, kestää vaan aikansa ennenkun alkavat toimia. Kysele omalääkärin vastaanotosta tilannetta psykan puolella jos vaikka osaisivat auttaa jo siinä. Onhan niitä yksityisiä mutta hinnat on pilvissä.
tätä tapausta, avuntarvitsiat voivat myös kieltäytyä avusta. Jolloin saattaa tulla se vaikutelma että heille ei apua tarjotakkaan. Tosin silloinkin on tehty hoitovirhe, kun on tehty päätös jättää hoidotta vaikka potilas olisi ollut hoidon tarpeessa.
Potilaalla kun on mahdollisuus vaikuttaa omaan hoitoonsa ja myös mahdollisuus kieltäytyä hoidosta, eli ns. pakkohoitoon ei ryhdytä muuten kuin, jos potilaan tila on sellainen että hän on itselleen tai ympäristölleen vaarallinen. Itsemurhakandidaattikin voi jäädä pelkän pilleripurkin varaan jos hän sanoo, että ei muuta hoitoa halua.
potilas otetaan sairaalaan pakkohoitoon itselleen vaarallisena,ja pidetään niin kauan hoidossa,kunnes katsotaan,että voidaan laskea pois.
Saatetaan ottaa tarkkailuun, mutta, jos sen aikana huomataan, että ei ole itselleen vaarallinen, ei pakkohoitoa aloiteta.
Turussa ei ainakaan apua saa, ennen kuin on tosissaan yrittänyt tappaa itsensä!
Mut toimitettiin psykologin puheille ja hän totesi vakavan masennuksen. Samalla sanoi että heillä ei ole resursseja minua hoitaa! että voi voi...
Menin yksityiselle. Maksoi lähes 100 €:a/h ja kävin siellä parin viikon välein lähes vuoden. Kiva lasku tuli, mutta onneksi vakuutus korvasi.
Nyt en käy missään, syön vain lääkkeitä!
En tiedä kuinka kauan elimistö kestää ja koska tämä loppuu.
Mutta tosi on apua ei saa ajoissa!!!
Eikä muuten saa silloinkaan välttämättä apua, vaikka on yrittänytkin tappaa itsensä tai ollut psyykosissa tai vastaavan kaltaisessa tilassa. Ei varsinkaan, jos itse pyytää sairaala-apua. Lääkäreiltä tulee itsemurhayritysten jälkeen kommentteja "pahaa oloa pitää vain sietää" yms ja reseptejä kouraan että voi leikkiä lisää lääkkeillä.
Kunnes monen kriisipaikalla ramppaamisen jälkeen joku niistä jästipäistä tajuaa ottaa sairaalaan sisälle, ja sitten todetaankin, että onpas vakava tilanne!
Joo-o, kyllä Turussa pidetään huolta MT-ongelmaisista...