Tää ei taida tänne kuulua, mutta mutta kirjotan nyt, jos vaikka joku vastais. Mä oon siis yksinäinen.. Joo, hah, mikäs ongelma se nyt on? te aattelette.. nii'in.. mulle on! Itkin viimeks varmaan 2 vuotta sitten, nyt itken joka päivä.. Mun bestis jätti mut, syy tais olla se, etten enää käy kaupungis dokaamas niinkun ysillä joka v-loppu. Jätin myös yhden jätkän, joka tais todella rakastaa mua.. Ja nyt en sitten muuta halua, kun jonkun läheisyyttä. Kaikki luulee mua niin helvetin onnelliseks.. koulussa on kavereita, mut me puhutaan vaan sellasia yleisiä 'kaunis päivä tänään'-keskusteluja.. Oon myös suhkot iloinen siellä, vaikka oikeesti tekis mieli huutaa.. Tässä tää nyt oli! En kaipaa kommentteja että eti uusia ihmisia.. Asun pienellä paikkakunnalla, ei täällä ketään ole.. Ja tääkin on pelkkää valittamista.. Kiitos, jos joku jaksoi loppuun asti lukea..
yksinäisyys ahdistaa..
pikkuinen tyttönen
5276
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Noh nuori neiti vaiko sanoisinko nainen päätellen 2 vuotta sitten olit yläasteel..
Noh saankos udella miksi bestikses jätti jos et käyny dokaamas joka vko (kunnioitettava teko että lopetit) mielestäni nuo joka vko perskännit on niin niin teiniä että.
Jaa noh ymmärrän ehkä tuo että haluaisit hellyyttä jne.. varsinkin kun olet jo sitä kokenut mutta neiti koittaa jaksaa, ei muukaan oikein auta.
hmm.. En tiedä bestikseni ajatuksista.. Se kun ei oo mulle kahteen kuukauteen puhunu! Kai sitten oon nykyään tylsää seuraa, tai jotain. Ei vaan enää huvita toi kännääminen, ja hilluminen. Joskus se oli niin hienoo, näyttämisen halu oli korkeella. Nykyään tyydyn vaan istumaan kaikki illat kotona. Mutta en oo enää varma onko se sittenkään hyvä ratkaisu? Täällä istun vaan.. Homehdun neljän seinän sisälle.. Mulla ei oo mun ikäsiä juttelukavereita, siis kunnollisia sellaisia. Ainahan niitä kavereita koulusta löytyy, mutta muuten ei. Koulusta tullessani syön, teen läksyt, ja meen nukkumaan. Siinä se, hienoa, vai mitä!?
Siinä ei ole kyl mitään hienoa....(kokenut saman)
Todellisuus on vain se että kaverit jäävät (kasvavat erilleen), itse oon ainakin kokenut niin... Mut ei kannata jäädä suremaan sitä kotiin. Kannattaa vaikka aloittaa jokin harrastus...
Tiedän et tää kuulostaa aika normaalilta... But anyway... Itseeni se ainakin tepsi se että menin uuteen työpaikkaan, ja tutustuin siellä uusiin ihmisiin... Nykyään työkaverit (mua vanhempia, ite oon 17 weee) on hyviä ystäviä, ja pyytävät käymään salilla ja sen semmoista... Mutta Ei todellakaan kannata jäädä neljän seinän sisään istuun vain... Ite oon joskus jäänyt ja siitä ei hyvää seurannu... Sulla on sentään ollu bestis kaverina... Kannattaa olla niistä ajoista kiitollinen... Mulla meinaan ei ikinä ole ollut bestistä, ainoastaan vain moi tuttuja...
Mutta olen hyvin kiitollinen näille moi tutuille koska he ainakin jaksavat aina moikata, ja tuntee mut kun tuun heitä vastaan kaupungilla...
Hyvää jatkoa....
tai jotain sinnepäin.
mulla ei tällä paikkakunnalla ole koskaan mitään "bestistä" ollutkaan, mutta kaverit katosivat, kun lopetin viinan juonnin ja röökin polton. olen kuulemma tylsää seuraa ku en juo. heidän mielestään en sen takia osaa enää pitää hauskaa. hyvä kun moi en suostuvat sanomaan...
siitäkin huolimatta musta tuntuu, että oon onnellisempi ilman viinaa ja tupakkaa... tosin kaipaisin kyllä ihmisiä ympärilleni. pitää varmaan lähteä niitä jostain etsimään=) uusia kavereita ja toivottavasti vielä joskus niitä ystäviäkin...
koita jaksaa! kyllä se elämä vielä helpottaa... yksin on kurja olla, mutta siitä selviää! sunkin kannattaa yrittää lähteä jostain etsimään uusia tuttavuuksia, joista voi hyvinki myöhemmin kehkeytyä ystäviä tai ainakin kavereita=)
mä haluisin jonkun jätkän, mulla kyllä on hyviä kavereita mutta mä haluun jonkun jota vois rakastaa, suudella... jutella kaikesta jne. mutta kun ei jätkiä kiinnosta, eilen yks jätkä ehdotti seurustelua, mutta tänään se sanokin ei, mä oon tosi onneton, äitikin aina kyselee et mikä mulla on kun en hymyile, perjantait oon chatissä varmaankin jokin todellisuuden pako, mitä mä teen? mä aina haaveilen kaikista jätkistä, jotka kuitenkaan ei edes haluu yrittää tutustuu muhun, neuvokaa mua tässä samalla jos viitsitte!