Olen päässyt mielestäni hyvin alkuun raittiudessa. Tänään mulla on synttärit, mutta en aio silti juhlistaa merkkipäivääni viinalla.
Vein kaikki viinat alas varastoon piiloon, kun aloin raitistella. Ekan viikon kuivilla olin Antabuksen tuella, mutta nyt pystyn kyllä hillitsemään viinanhimoni ilman antabusta.
Kuinka kauan mun pitää olla raittiina ennen kuin viinanhimo helpottaa oikeasti, ja tajuan, että raitis elämä on oikeaa elämää. Ei mun kyllä enää tee kovasti mieli alkoholia, kun vointini on niin radikaalisti kohentunut tässä raitistellessa, mutta pieni kiusaus on edelleen alkaa juoda.
Vein kaikki viinat alas varastoon piiloon, kun aloin raitistella. Ekan viikon kuivilla olin Antabuksen tuella, mutta nyt pystyn kyllä hillitsemään viinanhimoni ilman antabusta.
Kuinka kauan mun pitää olla raittiina ennen kuin viinanhimo helpottaa oikeasti, ja tajuan, että raitis elämä on oikeaa elämää. Ei mun kyllä enää tee kovasti mieli alkoholia, kun vointini on niin radikaalisti kohentunut tässä raitistellessa, mutta pieni kiusaus on edelleen alkaa juoda.
Vastaukset 29
Vanhimmat
ihmisillä eri tavalla. Toisilla ei koskaan, joillakuilla nopeasti. Minulla se helpotti ensimmäisenä tai toisena raittiina päivänä, kerrottuani toiselle alkoholistille olevani alkoholisti minäkin. Mutta on se raittiiden vuosien aikana yrittänyt pilkistellä joitain kertoja. Raittiina olen kuitenkin ollut päivän kerrallaan.
Jos päätät ettet juo vaikka ikinä,niin se on siinä.Minä päätin niin,nyt mennyt 5 vuotta raittiina,enkä ikinä enään juo,ei edes tee mieli.Miksi sekottaisi päänsä?Täytyy vain itse päättää,ja pysyä päätöksensä takana,tai sitten dokata vaikka loppuelämänsä.
että omat päätökseni eivät moniin vuosiin pitäneet. Raittiuden alkuun pääsin vasta pyydettyäni ja saatuani apua ja tukea toisilta alkoholisteilta, niiltä raitistuneilta. Tapaan heitä, tuttuja ja tuntemattomia, kerran tai pari viikossa.
Kolmesta viikosta! se tuo viinanhimon häviäminen on vähän yksillöllistä. "tänään raittiina" menetelmällä voi saada hyviä tuloksia aikaan, jotain harrastusta tilalle jne.
Olenkin ottanut tavoitteekseni, että käyn kuntosalilla kaksi kertaa viikossa. Lisäksi harrastan mt-yhdistysten keskusteluryhmiä. Mulla on varmaankin ollut kovempi houkutus juomiseen, kun elämäni on tälläistä "työttömän arkea". Nyt tunnen, että olen saanut uudenlaista otetta elämästäni jo kolmen viikon raittiuden jälkeen. Uskoni tulevaisuutta kohtaan on parempi kuin vuosiin. Käsittääkseni raittius ei tuo mukanaan kuin hyviä asioita!
kesti raittiina olo tasan vuoden,sit retkahti taas,oli pari kuukautta ihan seis,nyt on tainnut olla viikon verran raittiina
raittiina, kun läheinen tärkeä ihminen sanoi, ettei aio minua enää kännissä katsella.
En tarvinnut antabusta, sisuunnuin ja päätin näyttää.
Sitten suku pakotti meidät sovintoon ja vajaan kuukauden päästä olin liukumassa taas vanhaksi tapakäyttäjäksi. Viime vuonna pisin kuiva kausi taisi olla 70 päivää.
Kyllä viina on pirullinen aine. Se jättää aivoihin jotain muistijälkiä, joiden avulla koukuttaa heikkotahtoisen yhä uudelleen. Siksi olisi hyvä, jos sinulla olisi joku tuki-ihminen jolle voisit soittaa, jos tulee tiukka paikka.
Itsestäni en enää. Välitä. Tällä hetkellä olen ollut viikon kuivilla, mutta tiedän viinanhimon tulevan taas. Olen tätä elämää katsellut jo sen verran, että joudan juomaankin.
Lapsien hyväksi olen tehnyt kaiken mitä kykenen.
Olen joskus ennenkin kirjoitellut, kuinka uusi rakkaus tai vastaava luja tunteeseen nojaava päätös kestää sen kolme kuukautta ilman viinaa. Sitten on jo "päästävä moikkaamaan vanhoja kavereita", ja senjälkeinen polku onkin kovasti entuudestaan tuttua.
Siksi siis meille alkoholisteille ei pelkkä korkin kiinni kiertäminen riitä, vaan meidän on välttämätöntä aloittaa itsemme kehittäminen, muuten ei toipumista tapahdu. Ja vain toipunut alkoholisti pystyy elämään normaalia elämää, johon ei alkoholi enään kuulu.
Tässä toipumisessa ja itsensä kehittämisessä on suurena apuna esim. AA:n ohjelma.
Et tietenkään pysty elämään raittiina, jos ainoa motiivi raittiuteen on lapset tai puoliso. Se halu raitistua täytyy löytyä itsestä, ja motiivit omasta elämästä.
Jos ajatellaan, että jatkat juomistasi ja todennäköisesti kärsit kivuliaan kuoleman sisuskalujen petettyä, niin mitä miettivät lapsesi.
He ovat jo sinun elinaikana saaneet peitellä, salailla ja häpeillä juomistasi niin paljon, että he ovat eläneet kuin juopot, täysin samalla rytmillä kuin sinäkin, heidän henkensä eivät vaan ole haisseet viinalle. He ovat kärsineet kuivuudesta kun sinäkin olet ollut vailla viinaa, he ovat humaltuneet ja valvoneet kun olet vihdoin saanut juodaksesi ja hekin ovat olleet krapulassa, sukkasillaan kulkien kun sinä olet lopettanut juomisen.
Ja kun sitten erkanet täältä, he joutuvat kantamaan vielä sen viimeisenkin häpeän, kun heidän isänsä kuoli viinaan ja kaikki sen tietävät!
Kuinka armeliasta onkaan lausua, että itsestäni en enään välitä, mutta...
Et ole syypää siihen, että sinun on ollut pakko juoda, mutta ellet hae itsellesi apua ja hakeudu hoitoon, pakenet vain vastuuta omasta toipumisestasi.
avioeroja, mistä se johtuu?
että se läheinen, joka pani välit poikki ei ollut vaimo vaan eräs toinen hyvin tärkeä ihminen.
Kovin hyvin tunnut tietävän juomistapani. En usko, että minun juomatahdillani ehtivät sisuskalut hajota. Miten voit tietää, että juomiseni olisi ollut sellaista, että lapseni olisivat sitä joutuneet häpeilemään? Minua itseäni ärsyttävä tapa joskus, sen myönnän. Koska huomasin, että kyseisellä kemikaalilla on koukuttava vaikutus. Mutta minun määrilläni terveydelle varsin vaaraton.
Olen kohdannut elämässäni monia vaikeuksia, joita en käy erittelemään. Lasteni rakkaus on kuitenkin pikku paheestani huolimatta säilynyt. Tyttöni sanoi männä suvena: "Olet ollut hyvä isä ja tulet aina olemaan, kävi mitä tahansa".
Ei kuullosta sellaiselta lapselta, että häpeäsi, vaikka isä kuolisi viinaan. Mitä muuten en aio tehdä.
En aio kyllä kuolla siihenkään, että pakotan itseni olemaan jotakin muuta kuin olen. Raitistelemaan hampaat irvessä AA:n kokouksessa ja hokemaan:
"olen alkoholisti-olen alkoholisti-olenalkoholisti"...
Verisuonihan tuolla lailla päästä katkeaa. Ajattelevalta ihmiseltä.
kun täällä mainitset olevasi alkoholisti. Olen sitä mieltä, että pysyt raittiina tästä illasta lähtien. Ei sinun tarvitse käydä hokemassa alkoholistia missään, tärkeintä on aamulla peiliin katsoessa muistaa, kuka on alkoholisti.
Saatoin lukea viestisi hiukan eri tavalla.
Yleensä alkoholistilla on kielto päällä viimeiseen asti koskien omaa juomista tai juomisensa seurauksia. Alkoholisti hallitsee aina juomisensa eikä siitä ole haittaa muille - näin siis alkoholistin mielestä. Hän vähättelee aina juotuja määriä eikä näe miten juominen muihin vaikuttaa.
Siksi alkoholisti ei yleensä hyväksy läheisen ihmisen lähtöäkään.
Alkoholisti väittää aina rakastavansa lapsiaan ja läheisiään.
Kuitenkin vuosia jatkunut juominen aina aiheuttaa sen verran itseinhoa, ettei alkoholisti osaa rakastaa edes itseään, saatikka sitten muita ihmisiä. Hän siis haluaisi rakastaa läheisiään, mutta ei osaa antaa heille rakkauttaan.
Niinikään tuo lause, "Olet ollut hyvä isä ja tulet aina olemaan, kävi mitä tahansa", voidaan tulkita eri tavoin.
Sinä olet ihan varmasti krapulassa luvannut useasti käsi sydämellä, että nyt juominen on loppu. Näin alkoholistit yleensä lupaavat ja silloin he saavat tukea läheisiltään, jotka sitten taas kerran joutuvat pettymään. Kun lupaukset särkyvät, läheiset syyllistävät itseään siitä, että juominen taas alkoi ja tämä syyllisyys jättää heihin aina jälkensä. He ovat valmiita antamaan anteeksi uudestaan ja uudestaan, koskapa pitävätkin itseään yhtä syyllisinä juomisen jatkumiseen kuin itse alkoholistiakin.
Voihan olla, että sinä et ole alkoholisti, eikä tämä koske sinua. mutta yleensä "se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa".
Miksi siis lähestyit palstaa, ellei sinulla ole ongelmaa.
Mutta , jos toteatkin olevasi alkoholisti, on sinulla silloin ongelma jota et pääse pakoon kieltämällä sitä. (yleensähän helpoin tapa kohdata ongelma on kieltää ongelman olemassaolo).
Oikea tapa on kuitenkin kohdata rehellisesti ongelma, sen jälkeen käsitellä se ja sitten sen jo voikin hyväksyä. Näin se menee. Tuo mitä kerroit hokemiseta "olen alkoholisti", on osa sitä ongelman kohtaamista ja olemassasolon myöntämistä, ei sen kummempaa.
Voihan olla, että olen juuri sinun kohdaltasi täysin väärässä (jota tosin epäilen), mutta noin yleisesti alkoholismi toimii näin.
Hyvää jatkoa kuitenkin sinullekin.
Turha jäädä loputtomiin jankkaamaan kanssasi olenko alkoholisti vai enkö.
Emmehän me täällä toisiamme tunne.
Arvostan mielipiteitäsi, koska perustelet sanottavasi aina niillä asioilla, jotka ovat sinulle tosiasioita. Tosiasiasi ovat vain kovin mustavalkoisia. Joko - tai. Siinä vaihtoehtosi. Ei ole olemassa välitilaa.
Tyttöni toteamus ei ollut tosiaankaan krapulaiselle isälle sanottu. Siitä ei sen enempää.
Tiedätkös, joudun käyttämään myös mielialalääkkeitä.
Tästä päästäisiinkin nopeasti toiseen lempiaiheeseesi -bentsoihin. Mutta en ainakaan minä ala aiheesta peistä kanssasi taittamaan.
Oikein hyvää jatkoa sinullekin.
p.s. Yhdestä asiasta lienemme samaa mieltä: Ulkona on aivan liian kylmä :)
Viinan himo katoaa, kun itse mieltää tilanteet.
Olet jo huomannut hyvän, vahvista sitä. Mieti ihan oikeasti paraneeko elämäsi juovuksissa.
Siirrä se juominen parin minuutin-tunnin himossa seuraavan päivään, silloinkin on auki joku paikka josta saa helpotusta.
Alkoholistin pitää myös muuttaa jotain, ruveta harrastamaan, etsiä toisenlaista seuraa, arvostaa erilaista elämää. Esimerkiksi jopa köyhä voi toteuttaa pieniä haaveita matkustamisesta, jos on kulunut viinaan 5€/päivä, niin maljakkoon se raha ja sillä ostamaan kuukauden kuluttua itselle tärkeätä tai säästämään matkaan. Valinta on sinun, mutta alkoholiton elämä on hallussa.
Ei taida maanpäällinen todellisuus olla tuttua?
Mitä alkoholisti voi juoda vitosella päivässä, lasolia ehkä.
Kyllä kuule rahaa on palanut ihan varmasti jonkun verran runsaammin.
Mutta nuo harrastusjutut ihmetyttää. Niitä täällä tarjoillaan aivan niinkuin juoppo olisi juopotellut ikävissään tai huolimattomuuttaan.
Siksikö ihminen kaataa itku silmissä viinaa kitusiinsa kun ei ole mitään tekemistä?`Kun ei ole osannut mennä mehinkään harrastuspiiriin, niin on pitänyt juoda perheen talourahat ja panna muijaa kuonoon?
On se avun jakaminen helppoa teille joillekin.
.....itkun ittu! Mitä ittua sillä raittiudella sitten tekee jos mitään ei voi tehdä?
Ryypätä tai toipua? Siinäkö vaihtoehdot?
Kerro alkuperäiselle kuinka pääsee viinanhimosta, olisi varmaan kiitollinen.
PALTSUUN, siellä selviää sitten kaikki vaivat sillä nehän johtuu aina ja vain yksinomAAn ALKOHOLISMISTA!
p.s. moni nainen muuten tykkää kun pannaan kuonoon,tiesitkö sitä! Kuonoon lyöminen onkin sitten toinen juttu!
Pitääkö paikkansa, että 40 raittiin päivän jälkeen juomahimot helpottaa.
Jos alkoholi on sinulle ollut ongelma, ei kannata kokeilla. Tai jos kokeilet, huomaat, että ei se eka ryyppy viekään Turmiolaan. Sitten vaan jonain toisena päivänä lisää ja sillä sen himoon saa heräämään.
paikkansa siinä mielessä että n. 40vrk:ssa
alkoholista kertyneet kuonat ja myrkyt ovat poistuneet kehostasi ja fyysinen viinanhimo helepotta
sairautta nimeltä alkoholismi.Alkoholismi on hoitamattomana hautaan vievä sairaus, eikä siitä voi parantua. Ainoastaan toipua. Alkoholistia voi auttaa vain raitistunut alkoholisti, koska kukaan ei tunne sairauttasi niin hyvin kuin toinen jo raitistumisen ihmeen kokenut alkoholisti.
Kyllä minä sen tunnustan, että mulla on alkoholiongelma, mutta alkoholisti tuskin olen. Psykiatrinikin on sanonut mulle, että en vaikuta ollenkaan alkoholistilta.
Olen saanut paljon tukea raittiuteen nettikamuilta!
on kopioitu useampaan ketjuun. Onko sitten takana AA:lainen, vai joku joka haluaa leimata heidät hurmahenkisiksi puoliuskovaisiksi.
Olen melkolailla kaltaisesi ukko, joka en myönnä itseäni alkoholistiksi. Alkoholiongelmaiseksi kylläkin. A-klinikalla käyn.
Täällä on ihan hyvää porukkaa, joilta saa tukea, mutta myös kiihkoilijoita tai provoilijoita. Pidemmän aikaa seuraillessa kyllä heidät oppii huomaamaan.
Raitis on vilpitön ja hänelle ilmeisesti voi mailata, vaikka ei AA:han olisi menossakaan.
Tsemppiä
Mullekin saa meilata vaikka osoitteeseen [email protected]
Mitäs tuossa, oon itekin ollut kolme viikkoa selvinpäin.Se onkin tosin pisin aika sitten kun 17 vuotiaana rupesin juomaan. Nykyään en ees pyri ernää raittiuteen, koska mielestäni on ihan turha olla ilman huikkaa, jos sitä kerran tekee mieli. Ja jos juo pelkkää kaljaa, niin ei se voi olla niin vaarallista.
pidetä Euroopassa edes alkoholijuomana.
Saksalainen nauraa jos heristät sille sormea oluenjuonnista.
alkoholisteja. He eivät naura olutjuopoille, jollaisia jotkut heistä olivat ennen raitistumistaan.
Kun vuosia kaljaansa kitanneet baarien miehet eristäytyvät jonnekin juomaan viimeisiä itku-viinojaan, heidän tilalleen baareihin onkin jo ilmestynyt uusi sukupolvi kertomaan kuinka hauskaa juominen on.
Nämä yksinäisyyteen vajonneet oluen ystävät juovat itsensä nopeasti laitoksiin tai hautaan, eikä kukaan tule heiltä enään kysymään, että oliko se sittenkään hauskaa.
Oluen ystävien kiertokulku baareissa jatkuu, ja me kaikki haluamme uskoa heistä sitä sukupolvea, jonka tarinat miellyttävät omia juomistarpeitamme eniten.