varustan venettäni itämeren purjehduksiin ja nyt olisi hankintalistalla navigointivälineet, mutta kun tarjonta on niin ylenpalttista...ja kauppiaat tietenkin kehuvat omiaan. osaisiko joku kokemusta omaava kertoa mitä kannattaa hankkia perusvarustukseksi. kaikki uusi tekniikka kiehtoo, mutta mistä nyt sitten käytännössä on iloa, ja toisaalta rahaakaan ei haluaisi turhaan tärvätä, esimerkiksi eteenpäin näyttävä kaiku vaikuttaa kiinnostavalta, kotisataman ympärysvedet kun on kuuluja merkitsemättömistä karikoistaan...onko siitä jollain käytännön kokemusta..
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Kompassi, loki ja paperikartat riittävät Itämerelle. GPS on oivallinen apuväline.
Jos kysyt neuvoa kauppiailta, Itämerelle tarvitaan elektroniikkaa loputtomasti. Eteenpäin näyttävä kaiku kuuluu niihin leluihin, joita ilman pärjäät aivan hyvin.
"Keep it simple stupid" on hyvä sääntö. Toinen perusohje on: se mitä ei ole, ei voi mennä epäkuntoon.
niin missä sitä elektroniikkaa sitten tarvitaan ? GPS:n lisäksi ? Ja mitä elektroniikkaa ? Entä Navtex Itämerellä ? Säätietojen saaminen veneelle tekstimuodossa on joskus hyvinkin tarpeen ? Entäs sitten tutka ?
kun on vielä hyvä tilanne sen suhteen, että ei ole tarvetta brassailla kenellekkään, naapurinkin vanha kuutonen on puoliksi purettuna liiterin takana...tärkeimmällä sijalla on turvallisuus joten voisin kuvitella, että säätietojen saanti olisi hyvä ja tutkakin puoltaisi paikkaansa, kun laivaliikennekin näyttää entisestään kasvavan..tosin mainostivat jossain tutkaheijastinta joka antaa signaalin säteen osuessa, saattaisi sekin välttää, ja gps tietenkin, mutta mikä niistä kymmenistä??malleista... no se on vietettävä päivä venemessuilla ja tutustuttava kunnolla tarjontaan.
Kuten todettu, perusjutut on kompassi ja kartta, elektroniikkaa
- loki ja kaiku, toimiva ja kulussa ollessa helposti luettava kaiku on tietysti tärkeintä rannikkovesillä, mutta voi olla myös tarpeen paikanmäärityksessä, mikäli jostain syystä kaikki kepsit pimenisivät
GPS onkin tosi hyvä juttu, jos vertaa niihin aikoihin kun radiopeilarin avulla määritettiin paikkaa (noin merimailin tarkuus). Ja mokomat ovat niin halpoja, että avomerelle kannattaa hankkia laite ja varalaite. Varalaite veneen sähköistä riippumaton, sen avulla myös löytää takaisin veneelle jos meinaa eksyä Gdanskin kapeille kujille.
Mikä kymmenistä GPS malleista? Käsikapulaksi esim Garmin72/76, kiinteitä kepsejä ilman lotteria on enää vähän markkinoilla, Garmin 152 on asiallinen. Tosin lotterin saa melkein samalla hinnalla, jos sellaisen haluat.
- AIS on viimeisin erinomainen elektroninen vehjes, jonka olen ottanut käyttöön. Sopii purjeveneeseen paljon paremmin kuin tutka, joka syö älyttömästi virtaa ja vaatii möhköantennin asennuksen. Kertoo laivojen liikkeet, voi laittaa hälyttämään laivan lähestyessä. Ei tietysti kerro veneliikennettä, mutta eihän nuo veneet pelota kuten laivat ja avomerellä toiseen veneeseen törmäämisen riski on pieni. Nyt ilmeisesti on kehitetty ekat Class-B AIS laitteet, eli huvialuksen lähettävä AIS. Sellainen on seuraava elektroninen nykyvemple joka meikäläisen paattiin tulee!
- VHF ja siinä DSC-hätäkutsun mahdollisuus. Lueskelin äsken vanhoja venelehtiä, ja tosiaan tuo DSC on ollut käytössä vasta 10 vuotta! Sekin on ihan todellista edistystä, eikä vain välinevillitystä. DSC puhelimia saa jo alle 250 euro, ei paha...
- Navtex olisi varmaan OK, mutta siitä ei ole kokemuksia. Kunnon radio, ja jokainen jossa on keskiaallot alkaa jo toimimaan. Mutta... kuuluvatko Radio Suomen lähetykset enää keskiaalloilla Itämerelle? Ota selvää säätiedotuksien ajankohdista ja lähetystaajuuksista (ULA, keski- ja lyhytaaltoalueet) niiden maiden osalta, joiden kielestä saat edes vähän selvää. Ota selvää myös VHFllä lähetettävistä säätiedotuksista rantavaltioiden osalta, yleensä ne tulevat myös englanniksi.
Tutkaa enkä läppäriä, tuskin lotteriakaan purjeveneeseen huoli, mutta minä olenkin wanha kääpä eikä minun tartte ;-)
Minulla olisi ns.saappaanvarsitutka mikä pyörinyt nurkissa kauan,kannattako ottaa käyttöön? sähkö kyllä riittää.
Nyt en ymmärrä joko asiaa tai huumoria, selitä lisää jotta osaa joko käsittää tai hymyillä. Mikä on saappaanvarsitutka?
Jos sähkö riittää ja tutka-antennille on sopiva sijoituskohta, niin tietysti se on hyvä väline. Sopii jo varsin pieniinkin moottoriveneisiin. Tuppasi kyllä hymyilyttämään kun seilasin ohi Avance 245:stä, jossa oli takana targakaari, siinä yli puolen neliön aurinkopaneli ja tutka-antenni.
Minun mielestäni sähkö ei riitä, eikä antennille ole helppoa sijoitusta alle 33 ft / 5 tn purjeveneissä ja tuossa 40 ft / 8 tn kokoluokassa se on jo varsin asiankuuluva varuste. Tutkan näytön seurailu ja trimmaus avotilassa on myös moottoriveneisiin verrattuna rajoittava tekijä. Nyt kun on AIS ja GPS, niin sen lisähyöty jää kuitenkin aika pieneksi.
Happamia sano kettu :-)
Taitaa se saapasvarsitutka olla jo aika iäkäs, sellainen missä näytön ympärillä on pehmeähkö kaulus joka sopeutuu naamatauluun kun painaa kasvot sitä vasten. Näyttö päivänvalossa ei ole tarpeeksi kirkas vaan näkyy tällä lailla pimeässä.
olivat ennen vanhaan ns saappaanvarsinäytöllä olevia. Ne tutkat ovat edelleen käyttökelpoisia mikäli niitä ei ole aivan mahdottomia aikoja käytetty. Kuvaputki alkaa niissä hämärtyä pitkässä käytössä. Ajankohtaisessa kakkosessa taustakuvana on esimerkki vanhasta näytöstä. Olivat ja ovat hyviä tutkia. 70 luvulla kymmenet tuhannet ihmiset matkustivat Helsingistä Tukholmaan ruosinlaivoilla joissa oli saapaanvarsitutkat ja hyvin kuljettiin ilman plottereitakin. Eikä ollut gepsejäkään ja pahoissa keleissä mentiin. Merimiestaitoa varmaan.
Kuulostaa kätsyltä kapistukselta purkkarin sitlootaan, naama vaan saappaanvarteen kaatosateessa tai hernerokkasumussa, skuutit ja pinna hoidellan sitten käsikopelolla.
Mutta, ihan vakavissaan ei kait kukaan suunnittele tuollaisen asentamista purjeveneeseen, eihän?
koska virta riittää. Navigaattori sisällä tutkan ääressä ja antaa ohjausomentoja ruorimiehelle. Näin toimitaan usein tänäkin päivänä jos tutka on veneen sisätiloissa.
Voi teitä nuoria ja tietämättömiä.
Minulla ainoa navigaattori on ripustettu sitlootan seinään, eikä se huutele komententoja.
Jokainen taaplaa tyylillään, joukkuepurjehdus on yksi hyväksyttävistä tyylilajeista, samoin perhepurjehdus tai yksinpurjehdus. Joukkuepurjehdus sallii sellaisen kaluston käytön (venekoko ja varustus), joka ei perhe- tai yksinpurjehtijalle olisi joko mahdollinen tai tarkoituksenmukainen.
Mutta hyvä nimimerkki "ettei", et ole ainoa joka kärsii ikääntymisen tuomista ongelmista. Minullakin reilusti yli puolet odotettavissa olevasta eliniästä takana, ja myös minä tunnen lievää kateutta nuoria ja tietämättömiä kohtaan koska itse olen vain tietämätön. Tutkaa en ole käyttänyt kuin moottoriveneessä, mutta kai se purjeveneeseenkin voi asentaa.
Yksi pallonkiertäjä kehui tutkan merkitystä, mutta uskoisin että AIS tulee vähentämään sitä melkoisesti. AIS toimii varmemmin kuin tutka, ei anna virhehälyjä, ei vaadi säätämistä, kertoo laivan nimen ja MMSI-numeron DSC-kutsua varten jne... Ainoa valtamerillä tutkaa puoltava asia on enää se, että se hälyttää myös sadekuuroista, eli mahdollisista tuulenpuuskauksista. Tietysti se voi antaa toisen huvialuksen kaiun myös, mutta tuo on epätodennäköistä ja vaaraton tilanne.
Ainakin vanhemmissa laivoissa oli käytössä sama tutka eli katsotaan pyöreältä putkelta missä suojana kuin saappaanvarsi kumista.Olen kuullut että tarkka vehe mutta varmasti vaatii tehoa.
tulivatkin tuossa edellä en huomannut heti.
Tutka ei ole välttämätön väline valtameripurjehduksessa. Pelkästään tutkan virran kulutus ( 3-4 A) tekee sen jatkuvan käytön mahdottomaksi pitkillä purjehduksilla. Atlantilla lähellä päiväntasaajaa ei myöskään esiinny sumuja ja yöllä muut alukset näkyvät pärhaiten omilla silmillä. Kovassa merenkäynnissä tutkalla ei myöskään tee juuri mitään koska suuret aallot antavat valtavasti välkettä joten on vaan tähystettävä omilla silmillään. Tutka-antennin asennus täällä meidän oloissa on järkevää suhteellisen alas jotta lähellä olevat kohteet näkyvät hyvin. Avomerellä taas jotta nähtäisiin isossa aallokossa aaltojen yli on mastoasennus yleinen. Itselläni on ollut tutka 16 vuotta ja olen käyttänyt tutkaa runsaasti sekä moottoriveneessä että purkkarissa.Antenni on minulla putken päässä veneen perässä. Paikka muuten hyvä mut lähialueila masto ja varsinkin puomilla oleva purje haittaa vähän.Nostetun purjeen läpi säde menee erinomaisesti. Pari Atlantin ylitystä (meno-paluu) on myös takana joten on tutkan potikoita pyöritetty jonkin verran. Oma tutkani on päivänäyttötutka mutta ei niin vesitiivis että sen voisi asentaa ulkotiloihn. Nyt se on asennettu niin että sitä voi käyttää sisältä, mutta se näkyy myös ajon aikana ruorimiehen paikalle. Itämerellä pärjäilee kompassilla ja gepsillä verrattomasti. Säätiedot saadaan maista lähtiessä, matkat kun ovat max pari vuorokautta rannasta rantaan. Vanhojen saappaanvarsiutkien hyvät puolet ovat ja olivat sen suuri teho ja ison antennin (pieniä ei osattu vielä tehdä)hyvä erottelukyky. Myös lähellä oleva saaren rantaviiva piirtyy vanhalla paremmin, syytä en tiedä.
Höpö höpö
Itämeren alueelle ei ihmeitä tarvitse. Lähinnä kiinni omista taidoistasi. GPS vie pitkälle, mutta sen varaan pelkästään ei voi laskea.
Kartat kuntoon, ja opettele hyvä karttatyöskentely. Sillä et tällä aluella eksy, kun maata näkyy harvakseltaan.
Autopilotti helpottaa ruorimiehen työtä ja tutkasta näät muutkin kun sumussa ajelet. Toisaalta nämäkään ei mitenkään tarpeellisia.
GPS:n voit lyödä kiinni läppäriin johon saat kartat. Helpottaa ainakin reittien suunnittelua, mutta ei korvaa paperiversiota. Itse hankkisin vielä varalle esim. käsi-Gps:n jos sen varassa uskaltautuu matkaan.
Eteenpäin näyttävän kaiun saat silleen, kun pistät emännän tähystämään. Kotisatama kyllä pitäisi olla sen verran tuttu ettei yllätyksiä pääse tulemaan. Itämerellä tarvitset kaikua yhtä paljon kun kala polkupyörää.
"Eteenpäin näyttävän kaiun saat silleen, kun pistät emännän tähystämään. Kotisatama kyllä pitäisi olla sen verran tuttu ettei yllätyksiä pääse tulemaan. Itämerellä tarvitset kaikua yhtä paljon kun kala polkupyörää."
Missä sitä kaikua sitten tarvitaan, jos ei Itämerellä?! Juuri täällä likaisella Itämerellä tähystävä vaimo ei mitenkään korvaa kaikua, koska jo puolisen metriä vettä riittää piilottamaan kiven. Toisaalta vedet ovat myös poikkeuksellisen hyvin karikkoisia täällä.
Ei oikeastaan missään. Itämerellä kyllä vettä riittää, kuka avolla kaikua muutenkaan kaipaisi. Merikortista näät väyläsyväydet ja niiden mukaan ajettaessa ei ongelmia tule.
Omassa veneessä ei kaikua koskaan ole ollut eikä sitä varmaan tulekkaan.
Itämereen kuuluu myös saaristo,joka monien mielestä onkin parasta purjehdusaluetta. Väylillä toki sielläkin on vettä, mutta minä ainakaan en halua rajoittaa purjehdustani vain väylille. Mutta kukin tekee niin kuin tykkää..
Runko rupee tärisee ainakin isolla uppoumamiehellä veden vähetessä ,enkä tarkoita tärinällä kipparin rapulaa.
tarkoitus ole siellä mitään tähystelläkkään. Sehä on siellä keulassa sellasena merkkipoijuna. Katos siitä kippari huomaa, että ei kannata enää enempää tunkea kun vene pyssää niin, että muija putoaa.
ja Hyvin tarpeellinen laite, koska siellä on paljon laivaliikennettä ja tutkan avulla näet ne milloin vain ja silloin voit väistää niitä helpointen.
Muutama vuosi sitten tulin keväällä sumussa Visbyystä Hankoon n.3 vuorokautta ja parhaimmillaan näkyi tukassa 6 laivaa yhtä aikaa ja paljaalla silmällä ei yhtään koko matkan aikana, elikä tutka oli todella tarpeen.
Tietysti sitten paperikartat, kompassi, GPS ja muita laitteita varojesi mukaan.
merimiestaito on tärkein. Pikaisesti laskin tehneeni yli 50 Itämeren ylitystä (Suomesta Kieliin tai Juutinraumaan ja tak.) ilman tutkaa ja muita elektroniikkavarusteita paitsi gps, aikaisemmin radiopeili, sitten decca. Koskaan ei ollut varusteiden niukkuudesta johtuvia ongelmia, vaikka elektroniikka toisinaan petti. Miksi enää ei voisi purjehtia perinteisin välinein? Elektroniikka on perinteisen navigoinnin apuväline, ei sen korvike.
Viimeisten seitsemän vuoden ajan tutka on kuulunut veneeni varustukseen ja onhan se kieltämättä hyvä. Tutka näytti tiheässä sumussa ne uudet tuulimyllyt, jotka oli pystytetty kauas Lollandin etelärannasta, Gedserin niemen länsipuolelle. Ilman tutkaa olisin törmännyt, koska myllyjä ei ollut kartassani.
Muista tehdä karttakorjauksia ja muutenkin pitää kartat ajan tasalla niin ei moisia myllyjä tule yllätäen väylälle.
hankalia. Tässäkin tapauksessa kartat sattuivat olemaan uusia eikä tuulimyllyjä ollut menomatkalla Suomesta pois. Olivat ilmestyneet, kun purjehdin paluureissulla takaisin kotimaahan.
Muuten olen täysin samaa mieltä karttojen päivityksistä. Sama tietysti koskee elektronisia karttoja!
tärkein tietenkin merimiestaidot, mutta nykyajan liikenne itämerellä lienee niin paljon kovempaa kuin vanhoina hyvinä aikoina, jotta kyllä elektroniikka puoltaa paikkansa, siispä gps, ais, vhf/dsc, kaiku ja kyllä se pikku tutkakin täytynee hommata, painajaisia kun näen vieläkin jättimäisistä keulavaahdoista vuosien takaa kun olin yksin isoisän folkkarilla tulossa helsingistä pernajaan. sköldvikin väylän kohdalla oli kaukana avomerellä iso säiliölaiva "redillä". juuri väylän kohdalla tuuli tietenkin moinasi kokonaan ja n. 250 m pitkä venäläinen tankkeri lähti yllättäin täyttä höyryä porhaltamaan suoraan kohti. folkkarin 3 heppanen evari ei tietenkään suostunut lähtemään käyntiin... ennenkuin aivan viime hetkellä..tankkeri ohitti hiuksen hienosti, kannella ei näkynyt ristin sielua. silloin vielä päässä olleita hiuksia nostatti lisäksi se, että muutama maili aikaisemmin keskellä selkää ohitin vedestä törröttävän maston huipun...ja tämä tapahtui vielä suunnilleen bresnevin aikaan...mitä se tankkeriliikenne onkaan nykyään..
Öljykuljetukset Koivistosta (Primorskista)lisääntyvät, Ålandsfärjankin lisää matkanopeutta ja Suomenlahdellekin tulee se uusi väylä Itä-Eestiin, oliko se Kotkasta vai?
Itse asiassa se uusi linja on avattu lähes vuosi sitten välille Kotka Sillamäe:
http://www.silport.ee/224eng.html
Vai tarkoititko jotain muuta?
Todellakin, AIS on ulkomerellä ja syväväylillä tarpeen!
Itäisen naapurin merenkulkukulttuuriin kuuluu automaattiohjauksen käyttö ja tähystyksen laiminlyönti.
Iso tankkeri jyrää seuraavaan kääntöpisteeseen ja jätkät bryggalla (jos edes siellä ovat, tsiigaa ihan muuta kuin sköneä.
Juuri tuota tarkoitin. Aika on vaan ehtinyt ajaa minusta ohi yhdellä vuodella. Muistikuva oli väärä, ei ole ollut tarvetta tarkistaa. Sinänsä voisi olla hyvä vaihtoehto Tallinnalle kesällä tuo Sillamäe, jos siellä nähtävää ja palveluja.
Mihinkä perustat väitteesi, onkos rysslandian seilorit huonompia kuin vinkuintialaiset mukavuuslippulaistet?
Ainut kerta kun on ollut edes lievää törmäysvaaraa, eli pääsin ihan väistämään laivaa avomerellä, vastapuolena oli Nesteen ns. lintuluokan tankkeri, tästäkin on aikaa jo kymmenkunta vuotta. Liekö ollut itänaapurit ohjailemassa?
Mutta... mistä olet saanut mielenkiintoiset tietosi?
Minulla ainakin on Luxun näkemystä vastaavaa kokemusta. Käytännössä ainoat laivat, joita on todella pitänyt väistää, joskus tosissaan laivan muutettua kurssia uudelleen kohti, ovat olleet punalippuisia. Ja tätä on tapahtunut Suomenlahdella, muualla Itämerellä ja Välimerellä. En usko miehistöjen vaihtuneen lipun värin myötä, asenteetkin siis lienevät ennallaan.
Muistini tyylikkäimmän väistöliikkeen taas teki vähän elähtäneen näköinen Kotkaan menossa oleva rahtari, jonka kotisatamaksi oli merkitty Singapore. Valitsi ajolinjansa läpi Suursaarta kohti kevyttä aamuyön lenssiä taivaltavan tiheähkön kisafleetin todella taitavasti häiritsemättä juuri kenenkään menoa. Muutoinhan, kuten olet itsekin useasti todennut, laivoja pääsee avomerellä kovin harvoin väistelemään, kun ne kiertävät meidät niin kaukaa.
Mullakin kaksi kertaa on näyttänyt iso laiva kääntävän kurssia avomerellä kohti. Käännöksen jälkeen huomasin että perän kautta väistivät. Eka kerran oli pahempi tilanne se kun itse laitoin veneen piihin kun ihmettelin laivan kääntävän päälle. Olisi pitänyt tehdä niin kuin kirjoissa opetettiin eli pitää kurssi ja vauhti muuttumattomana. Perälippuja en muista, itään olivat menossa, itse olin matkalla Tallinnasta Helsinkiin.
kokemukseen (vaatimaton otanta) ja niiden johdosta esittämääni kysymys kokeneelle rahtikipparille, joka nimenomaan kertoi tuosta tavasta.
Mutta tämä oli vain vähän neuvostoajan jälkeen.
Uskokaamme kulttuurin muuttuneen. ;-)
useinmiten. Laiva tekee väistön arpa tutkallaan jo 6-10 mpk:ssa, veneilijä arpoo et mitä tekis. Viisainta on hyvissä olosuhteissa säilyttää suunta ja nopeus. yli 12 ms tuulessa ei laivan tutka venettä välttämättä enään nää, sillä aallokko antaa tutkalle välkettä joka estää pienten kaikujen näkymisen tutkalla. Pahassa kelissä mitä enemmän pikkuveneessä heijastimia sitä parempi.
Laivat yrittävät väistää pienveneitä mahdollisuuksien mukaan. Minulle eräs laivan kippari sanoi ettei he enään välttämättä yli 10 ms tulessa tutkallaan näe pienveneitä. Voin myös kertoa miksi. Mutta miettikää. Kerron kohta. Huvivenetutkalla näkyy iso laiva kyllä kaukaakin.
....laivassa on laivan syväys kun ihmettelette että mitä se tekee käännöksiä milloin mihinkin.
Kymmenen metrin matala on sulle syvää vettä ja kun yrität ajattaa laivaa sitä kautta niin vielä ihmettelet että miten se nyt noin päälle tuppaa.
Hyvä esimerkki tästä on viimeinen haveri Suomenlahdella, tankkeri Propontiksen karilleajo Suursaaren länsipuolella. Se alue on purjehtijan näkökulmasta taatusti syvää, eikä tule mieleen että siellä laivojen pitää navigoida syväyksensä rajoittamana!
Onko tämän palstan lukijoista jollain tietoa tarkasta karilleajopaikasta. Lehtien kartat olivat epämääräisiä ja niiden perusteella en oikein osaa yhdistää mihinkään paikkaan merikortilla. Ehkä 60 00,8N / 26 35,8E (KKJ) ?
Meilläpä oli Urkki, joka vastasi kaikkia
itänaapureita yhteensä. Onneksi oli.
Kausittain n. 2500 mailia itämerellä ajaneena olen tullut siihen tulokseen, että veneet väistävät laivoja (näin laivat olettavat). Jos vene ei väistä, laiva väistää viime tingassa. Yksi paha paikka on Utklippanin ja Bornholmin välinen reitti, jossa laivoja tulee jonossa kuin autoja Espalla. Sumussa tuohon väliin on riskialtista lähteä. AIS itämerellä ja kanaalissa on lähes välttämätön, jollei tutkaa ole
Tanskan salmet pitävät huolen siitä, että laivoja, joiden kulkua avomereltä löytyvät matalat rajoittaisivat, on todella vähän, kun niitä alle 20 m syviäkin kohtia saa hakea. Katsotaanpa näitä paria omaa esimerkkejä:
Kotoisella Suomenlahdella matkalla Tallinasta Hankoon ja laiva tuli näkyviin lännessä pitkin liikenteenjakokaistan reunaa. Tasaista länsilounaistuulta noin 8 m/s, joten kaukaa pystyi päättelemään, että läheltä tulee menemään. Siispä kurssin nosto parikymmentä astetta selvästi laivan perän taakse. Reilu 10 min myöhemmin, kun nimi oli jo kiikarilla luettavissa teki laiva käännöksen kohti. Vettä oli sivuilla ja alla riittämiin, muuta likkennettä ei ollut näkyvissä. Vaati vielä edellistä isomman kurssinmuutoksen, käytännössä piti heittää venda alta pois.
Toinen tapaus Sisilian lounaispuolella täysin pläkässä ennen auringonlaskua koneella ajellen. Perän takaa tuli laiva, kurssit poikkesivat toisistaan viitisen astetta. Me olimme laivaan nähden myötävalossa. Näytti menevän ohi ilman toimenpiteitä kummankaan osalta. Mutta taas alle mailin etäisyydellä laiva päätti, että paras reitti kulkee juuri siitä missä olimme. Pääsihän siitä vielä alta pois 90 asteen käännöksellä. Eipä siinäkään laivan tarvinnut kiviä väistellä, vettä oli pari tuhatta metriä alla, eikä ilman tutkaa ketään muuta näkyvissä.
Kummassakaan tapauksessa ei pystynyt päättelemään syytä käännökseen, mikä sai tietysti jutun tuntumaan kiusanteolta, mutta se kai on sentään liian kaukaa haettua. Täydelliseksi välinpitämättömyydeksi sitä kutsuisin. Muita vastaavanlaisia tapauksia olen kuullut. Mikä lie varustustaso noilla nykyään, mutta epäilen pahasti, ettei läheskään kaikista laivaksi kutsuttavista vielä löydy ARPA-tutkaa. Itse olen päässyt tutustumaan muutamaan täällä rakennettuun alukseen, jotka neuvostoajan tapaan oli instrumentoitu neuvostolaitteilla. Laivat edelleen näyttäisivät suunnilleen ajan tasalla olevilta, elektroniikka ei.
Olinpa muuten taas maantielläkin. Kaikki ohitetut rekat olivat kotimaisia, kaksi antoi ohitusmerkin.
Antsu luulee jotta:
"Tanskan salmet pitävät huolen siitä, että laivoja, joiden kulkua avomereltä löytyvät matalat rajoittaisivat, on todella vähän, kun niitä alle 20 m syviäkin kohtia saa hakea."
Kuten se Propontis, joka oli männäviikolla karilla Suursaaren länsipuolella matalikolla, jonka kohdalle on merikortissa merkitty 14 m vettä.
Sitten Antsun tarina:
"Kotoisella Suomenlahdella matkalla Tallinasta Hankoon ja laiva tuli näkyviin lännessä pitkin liikenteenjakokaistan reunaa. Tasaista länsilounaistuulta noin 8 m/s, joten kaukaa pystyi päättelemään, että läheltä tulee menemään. Siispä kurssin nosto parikymmentä astetta selvästi laivan perän taakse. Reilu 10 min myöhemmin, kun nimi oli jo kiikarilla luettavissa teki laiva käännöksen kohti. Vettä oli sivuilla ja alla riittämiin, muuta likkennettä ei ollut näkyvissä. Vaati vielä edellistä isomman kurssinmuutoksen, käytännössä piti heittää venda alta pois."
Maallahan on helppo olla viisas, mutta sorry, esitän asioista tulkintaa (korjaa jos menee täysin mettään):
- Tallinnasta Hankoon, todennäköisesti olitte ylittämässä kaistaa vähän vinosti. Onkos se niin, että Suomenlahdella laivojen liikennekaistan säädökset ovat voimassa vain niillä karttaan merkityillä n. 10 mailin pätkillä, Kalbodan, Porkkalan ja Hangon kohdalla. Muuten saa ylitellä lahtea enemmän tai vähemmän vinosti?
- länsilounaistuulella Tallinnasta Hankoon minä olisin kyllä pitänyt melkoisen tiukan kryssin, ei silloin voi nostaa 20 astetta, ei millään
- laiva väisti teitä perän taakse, mutta teidän väistönne teki sen aikeet tyhjiksi
- te teitte väistön kun laiva oli vielä parin kolmen merimailin päässä (yli 10 min. myöhemmin voi lukea tekstit, jos kohtaamisnopeus 18 kn, niin 10 min=3M), melkoista ja turhaa ennakointia!
- kannattaa pitää oma kurssi (jos purjehdit), kunnes tosiaan pystyy lukemaan ne tekstit laivan kyljestä, jos siinä tilanteessa vaikuttaa vielä olevan yhteentörmäämisen riski, niin sitten väistetään ja reilusti, ei alle 30 astetta jotta väistö hoksataan laivalla. Yöllä voi antaa väistön suunnan kertovan valomerkin hakuvalolla laivan komentosillan suuntaan, tai vilkauttaa viidesti. VHFllä voi myös kysellä laivan aikomuksia ja/tai ilmoittaa oman väistönsä suunta.
- Ellei tuo laivan suunnanmuutoksen syy ollut teidän väistäminen (todennäköisesti oli), niin se ehkä kääntyi Tallinnaan tai muuhun Viron satamaan johtavalle väylälle. Väylien risteykset ovat minusta hankalimpia paikkoja arvioida väistötarvetta laivojen suhteen.
"- Tallinnasta Hankoon, todennäköisesti olitte ylittämässä kaistaa vähän vinosti. Onkos se niin, että Suomenlahdella laivojen liikennekaistan säädökset ovat voimassa vain niillä karttaan merkityillä n. 10 mailin pätkillä, Kalbodan, Porkkalan ja Hangon kohdalla. Muuten saa ylitellä lahtea enemmän tai vähemmän vinosti? "
Liikennekaistasäännökset ovat tietysti voimassa vain merkityillä alueilla, muualla saa seilata tavallisten merenkulun säännösten mukaan, talonpoikaisjärki saattaa tietysti neuvoa ylittämään vilkas laivaväylä kohtisuoraan ;-)
Jep, jep, eipä tuota wiisammin osaisi sanoa, eli kuten entinen nainen loihe lausumaan: "Weit jalat suustani!"
Ei ehkä pitäisi lähteä tekemään tulkintoja niin vähillä lähtötiedoilla, se johtaa kovin helpolla metsään. Eli korjataanpa nyt sitä tulkintaa.
Merituulessa aloitettiin matka ja mentiin aika pitkälle rantaa pitkin, Naissaaren eteläpuolelta, kunnes gradienttituuli pääsi niskan päälle ja siinä pääsi laskemaan löysää kryssiä, sen parikymmentä astetta tiukkaa kryssiä alempaa kurssia.
Laiva ei väistänyt meitä mihinkään, eikä muuttanut kurssiaan ennen kuin siinä mailin päässä, jolloin oli ollut kymmenkunta minuuttia havainnoida meidän kurssia. Siinä vaiheessa ei olisi ollut vaikeaa todeta, että olemme menossa perän takaa. Minä en kyllä mielelläni jätä väistämisen tarpeen määrittelyä siihen saakka, että näen lukea, kenen alle olen jäämässä. Siinä kun voi käydä kuten viime kesänä, jolloin tuuli loppui kuin seinään samoilla seuduilla ja olin laskenut meneväni turvallisesti keulan edestä parin mailin marginaalilla. Tässä tapauksessa vielä väistön suuruus oli tuulen suunnan rajoittama, mieluummin siis aikaisemmin kuin myöhemmin.
Jos laivan kurssin muutoksen syy oli meidän väistäminen, en kovin hyvin ymmärrä, miksi väistö suunnattiin suoraan kohti. Ja kuten jo edellisessä kerroin, ei suunnanmuutokselle loogista syytä keksinyt, ainakaan mihinkään virolaiseen satamaan laiva ei suunnannut. Ja miksi väistää, jos ei ole törmäyskurssilla?
Lähes poikkeuksetta omia väistämisiä ei paljoa pääse miettimään, koska laivat sen tekevät hyvissä ajoin, eikä alle pääsisi yrittämälläkään. Viimevuotisessakaan tapauksessa en kerennyt vielä edes konetta käynnistämään tuulen lopahdettua, kun laiva oli jo kääntynyt ohittaen meidät sitten yli mailin etäisyydeltä, kuten tavallista.
Mainitsin jo neukkulaivojen antiikkisenpuoleisesta tutkavarustuksesta uudemmissakin aluksissa. Kumpikaan näistä kertomukseni "päällekäyneistä" ei ollut kovinkaan uuden näköinen. Kun vielä lisää siihen joidenkin kipparien ammattitaidon, on tietyistä laivoista paras pysytellä turvallisen etäisyyden päässä. Jos suomalaisen telakan väki ristii venäläisen kipparin kamelikuskiksi ja oma väki manaa nurkan takana onnetonta toheloa, voi lopputulosta merellä arvailla. Siitä kamelikuskista olisi muutamakin tarina, mutta ne ovat niitä Kiplingin toisia tarinoita.
Kyllä ne Tanskan salmet faktisesti pitävät isot laivat varsin harvinaisina näkyinä. Isommat tankkerit eivät täydessä lastissa läpi pääse. Propontis lienee liki suurin mahdollinen. Toisaalta isojen laivojen kanssa en osaa kuvitella muutenkaan ongelmia tulevan, niiden kun ei tarvitse ajatella liikoja suuntiaan muuttelevan. Vaarallisia ovat pienet, vanhat, huonosti varustellut ja kehnosti miehitetyt rannikkorahtarit.
Tapaushan kuulostaa jo mielenkiintoiselta, ja kaikki kunnia Antsun laivojen väistelylle, mutta itse en toimisi noin:
- yhteentörmäysvaaran arviointi noin kaukaa, vieläpä tilanteessa joissa kyse on loivasti risteävä kurssi (täytyy olla, jos 20 asteen suunnanmuutos saa keulasuuntiman laivan perän taakse!). Minä en olisi tehnyt vielä mitään.
- 20 asteen suunnanmuutos on ollut vaikea havaita laivalta, ovat katsoneet aiemmin tutkalta jotta purjevene on risteävällä kurssilla ja jonkun aikaa mahorkka-askin kanteen räknäilleet väistösuuntaa
- sítten kun se laiva teki oman väistönsä mennäkseen teidän perän takaa (kääntyi siis siten että valot eli mastot ovat päällekkäin), te jostain kumman syystä edelleen härkäpäisesti käännätte paapuuriin päin (venda), vaikka oikea väistösuunta, ja laivan väistösuunnan kanssa yksiin käypä oli tietysti ollut styyrpuuri. Miksi ihmeessä?
- sehän on jännä hetki merellä kun laiva väistää, se nimittäin tulee jonkun aikaa suoraa kohti ennen kuin kääntää toisen kyljen. Laivat kääntyvät hitaasti. Ja kun laiva tulee suoraa kohti, väistettyään styyrpuuriin kuten säännöt määräävät, niin mitä järkeä on lähteä vendaa tekemään? Miksi ei vain laske kurssia riittävästi (omaan styyrpuuriin) ja vauhdilla alta pois?
- vielä uudestaan perustelut sille, miksi purjeveneen väistö kannattaa jättää siihen saakka kunnes pystyy lukemaan laivan nimen keulasta:
1. Laivalla yritetään väistää sinua, pitämällä oman kurssin helpotat perämiehen työtä ohjausliikkeen suunnittelussa
2. Nopeus- ja kokoerosta johtuen törmäysriskin arviointi on vaikeaa, jos ei ole tutkaa tai risteäviä kursseja laskevaa AIS-vastaanotinsovellusta
3. Jos näyttää siltä, että laiva on tulossa päälle, niin reilu kurssinmuutos, jopa 180 astetta kun laiva on 0,5-1 mailin etäisyydellä, tällöin kohtaamiseen 2-5 min ja täydellä vauhdilla (eli ei tiukka kryssi tai lenssi, moottori avuksi jos tarpeen)
4. jos konetta ei ole pläkässä kuten Antsulla oli aiemmin käynyt, niin sitten vaan luotettava laivan kippariin ja tuuriin
5. 1 min kuluessa 6 kn vauhdilla laivan kulkureitiltä pois pyrkivä purkkari kulkee kaapelin eli 185 metriä. Se on riittävä turvaväli.
6. Törmäämisvaaran uhatessa käytä kaikkia mahd. kommunikointivälineitä (VHF, yöllä valomerkit) jotta laivassa hoksataan sinun olevan alla
Yhteenvetona voi todeta, että lähellä kohdattava laivat merellä ovat purjehtijalle kunnioitusta, jopa pelkoa herättäviä. Niiden koon vuoksi etäisyys arvioidaan monesti ihan pieleen (tämän arvioinnin treenaamisessa tuo AIS-plotteri on mainio vehjes). Joten, Antsulla oli hyvä keissi, mitä virheitä voidaankaan hyvää tarkoittaen tehdä :-(
Tästä Antsun meriseikkailusta on siis kyse:
"Kotoisella Suomenlahdella matkalla Tallinasta Hankoon ja laiva tuli näkyviin lännessä pitkin liikenteenjakokaistan reunaa. Tasaista länsilounaistuulta noin 8 m/s, joten kaukaa pystyi päättelemään, että läheltä tulee menemään. Siispä kurssin nosto parikymmentä astetta selvästi laivan perän taakse. Reilu 10 min myöhemmin, kun nimi oli jo kiikarilla luettavissa teki laiva käännöksen kohti. Vettä oli sivuilla ja alla riittämiin, muuta likkennettä ei ollut näkyvissä. Vaati vielä edellistä isomman kurssinmuutoksen, käytännössä piti heittää venda alta pois."
Ja Antsun meriselitystä:
"Laiva ei väistänyt meitä mihinkään, eikä muuttanut kurssiaan ennen kuin siinä mailin päässä, jolloin oli ollut kymmenkunta minuuttia havainnoida meidän kurssia. Siinä vaiheessa ei olisi ollut vaikeaa todeta, että olemme menossa perän takaa. Minä en kyllä mielelläni jätä väistämisen tarpeen määrittelyä siihen saakka, että näen lukea, kenen alle olen jäämässä. Siinä kun voi käydä kuten viime kesänä, jolloin tuuli loppui kuin seinään samoilla seuduilla ja olin laskenut meneväni turvallisesti keulan edestä parin mailin marginaalilla. Tässä tapauksessa vielä väistön suuruus oli tuulen suunnan rajoittama, mieluummin siis aikaisemmin kuin myöhemmin.
Jos laivan kurssin muutoksen syy oli meidän väistäminen, en kovin hyvin ymmärrä, miksi väistö suunnattiin suoraan kohti. Ja kuten jo edellisessä kerroin, ei suunnanmuutokselle loogista syytä keksinyt, ainakaan mihinkään virolaiseen satamaan laiva ei suunnannut. Ja miksi väistää, jos ei ole törmäyskurssilla?"
Wiki yrittää edelleen rekonstruoida tilannetta liian vähäisten tietojen ja virheellisten oletusten mukaan. Siitä tulee olettajasta kovin oppimestarimainen ja toisten ymmärrystä vähättelevä kuva. Tässä tapauksessa näyttää olevan mahdotonta uskoa, että yksi venäläinen laiva käyttäytyi varsin yleisestä poikkeavalla tavalla.
Väistäminen ei tietenkään tarkoita sitä, että keulasuuntima menisi laivan perän taakse, silloinhan oltaisiin jätetty yli pari mailia ylimääräistä tilaa laivan taakse. Riittää, kun keulasuuntima jää muuttumaan. Ja jos minä pystyin ilman tutkaa asian toteamaan, pitäisi laivan pystyä välineillään parempaan, jopa sillä alkellisella perustutkalla, aikaakin oli. 20 asteen suunnanmuutoksen näkee senkin silmällä, saati tutkalla, jos viitsii katsoa. En tehnyt tarkempia muistiinpanoja silloin tänne kirjoittelua varten sen enempää tuulensuunnista kuin ajetuista kursseistakaan, mutta sanotaanpa arviolta, että kurssien välinen kulma oli alunperin noin 60 astetta.
Onhan se jännä hetki kun laiva aika läheltä kääntyy kohti, mutta ei sentään sellainen paniikkitilanne, ettei kerkeäisi odottamaan käännöksen jatkumista, mikä kuitenkin olisi ollut vain odotettavissa. Jos olisi tullut edes siinä suoraan kohti, olisi kerennyt taas alta pois keulan edestä, mutta kun asettui törmäyskurssille. Laskemalla kurssia olisi nopeutta saanut ehkä runsaan solmun verran lisää. Se yhdessä siirtyneen kurssien leikkauspisteen kanssa olisi ehkä riittänytkin menoon keulan editse usean kymmenen, ehkä jopa sadan metrin marginaalilla. Eipä ajatus huvita edes näin jälkikäteen. Alkuperäisestä kurssista lasku taas ei olisi nopeutta muuttanut, ainakaan kasvattanut.
Nuo ohjeet ovat enimmältään ihan hyviä, mutta sitä ensimmäistä koskien päätöksen jättämistä viime minuuteille en tule jatkossakaan noudattamaan, jos tilanteen voi jotenkin aikaisemmin määritellä. Eipä ole sitten tarvinnut niitä 180 asteen väistöjäkään ikinä tehdä. Ei niitä laivan torven tuuttauksiakaan ole kiva kuunnella. Menee toistoksi, mutta yleensähän ne perämiehet tekevät avomerellä päätökset meidän puolestamme paljon ennenkuin me ilman elektronisia apuneuvoja siihen pystymme, eivätkä ikinä tule Wikin ehdottamalle mailin säteelle. Laivaa väistettäessä minä ainakin haluan jättää keulan puolelle melkoisen ison marginaalin. Jotkut puhuvat parin asteen muutoksista aikaisessa vaiheessa. Sellainen taitaa olla jostain navigointikurssilta saatu ajatus, jolla ei ole sijaa reaalimaailmassa, ellei kyse ole suoraan keulan edestä lähestyvästä kohteesta.
"Maan korvessa käy..." joteskin noinhan se muinoinen uskonnollissävytteinen lastenlaulu meni.
Mutta, eiköhän me Antsun kanssa olla itse asiassa varsin yksimielisiä lähes kaikesta, mitäpä siis inttämään tämän enempiä. Kyllähän me tiedetään kokemuksen syvällä rintaäänellä miten laivoja kannattaa merellä pelonsekaisella kunnioituksella seurata ja tarvittaessa väistellä. (ja koputellaan puuta...) Eipä tuosta kannata pahemmin närkästyä vaikka vähän tenttasin, kuten et normaalin itsetunnon omaavana tehnytkään, hyvä!
Yritin muutes vastata tuohon Antsun viestiin, mutta serveri kertoi jotta "viestisi tarvehierarkia on syvältä..." joten sorvasin sen tähän oman perään.