numero 7 käsitellään ennakkotietojen perusteella Kosteusvauriomikrobeihin liittyviä oireita, joten odotamme uutta numeroa jännityksellä (vai odotammeko?).
Toivottavasti on jotain muutakin luvassa kuin "erään korvalääkärin" jorinoita.
Toivottavasti on jotain muutakin luvassa kuin "erään korvalääkärin" jorinoita.
Vastaukset 26
Vanhimmat
astmojen runsautta ammattitautitilastoissa. Miksi häntä ei huolittu jengiin mukaan?
Hän tiesi, että astmoja ne eivät voi olla. Siinä hän meni pahasti vipuun, kun sanoi, että vain massiivinen homepölyaltistus voi aiheuttaa keuhkorakkulatulehduksen. Hänen kirjoituksensa asiasta jopa julkaistiin Helsingin Sanomissa maaliskuussa 2002 kuulemma samana päivänä, kun nisuiisu meni kaasutettavaksi.
Korvalääkärimme on muuten saanut monta keuhkorakkulatulehdusta omasta työpaikastaan. Ne ovat vain vielä hyvin vaatimattomia hänen kohdallaan, joita hän ei ole tuskin edes huomannut. Sitten kun sen akuutti-muoto rysähtää hänellekin, niin silloin on jo myöhäistä pyytää apua keneltäkään.
Toisen home turhan kallis–kustannussäästöä homeilmiöön
Lääkärilehti
2002;57(2):220-221
Risto Voutilainen
Allerginen vai toksinen vai muu terveyshaitta?
Miksi rakennuksen korjauskaan ei auta?
Lääkärilehden 49–50/2001 pääkirjoitus käsitteli terveydenhuollon kiinteistöjen kosteusvaurioiden terveyshaittoja. Koko julkisen sektorin on kohdennettava rajallisia voimavarojaan mahdollisimman tehokkaasti huolehtien samalla henkilöstönsä työkyvystä ja jaksamisesta. Rakennusteknisesti vakavat kosteusvauriot on toki pikaisesti korjattava. Ongelmallista on suhtautuminen pieniin kosteusvaurioihin ja työntekijöiden ns. homeoireisiin. Onko ainoa keino tehdä mahdollisimman perusteellisia korjauksia mahdollisimman nopeasti että oireilut loppuisivat alkuunsa eikä hysteriaa syntyisi? Samalla silloin epäsuorasti vahvistetaan käsitystä vakavan vaaran olemassaolosta, ja tilanne jatkuu. Tämä tie käy kalliiksi. Homeilmiön kustannusten hallintaan on toinenkin ratkaisu.
Homepölykeuhko syntyy massiivisesta altistumisesta. Klassiset diagnostiset kriteerit täyttävät homeastma ja homeallerginen nuha ovat harvinaisia. Niissä altistuminen on yleensä selkeästi todennettavissa ja määrältään merkittävä. Oireet ovat sairaudelle luonteenomaisia. Altistumisen päättyminen lopettaa allergiset oireet, ja oleellinen apu tulee jo vaikkei altistumista aivan täydellisesti voitaisikaan estää.
Ongelmallisiksi ovat osoittautuneet ne kohtuuttomilta vaikuttavat sairastelut, jotka liittyvät yleensä muualla kuin itse omistetussa rakennuksessa hengitysilman laadun kannalta mitättömän pieniin, kaukaisiin ja etenkin vielä lisäksi esim. syvältä rakenteiden kätköistä todettuihin homelöydöksiin. Tällöin pelkät suorat biologiset oireiden selitysmallit eivät enää riitä. Kosteusvaurioperäisten haittatekijöiden pienten pitoisuuksien terveyshaittamekanismeja tunnetaan huonosti. Aiheen tutkiminenkin on hankalista virheläheistä johtuen nykyään vaikeaa. Yksittäisen lääkärin on ollut vaikeaa muodostaa käsitystä laajasta monitieteisestä ja hyvin ristiriitaisesta kokonaisuudesta.
Allerginen vai toksinen vai muu terveyshaitta?
Alussa kosteusvaurioiden yleisyyttä aliarvioitiin. Normaalin elinympäristömme runsas ja moninainen sienifloora jäi huomiotta. Kosteusvauriomikrobi on käsitteenä yhä ongelmallinen koska mitään tarkasti rajattavaa kosteusvauriomikrobien ryhmää ei ole.
Yksilötasolla ei homeille altistumista voida laadullisesti eikä määrällisesti todentaa ja mitata, vaikka niin kuviteltiin. IgG-vasta-ainetasoihin perustuen on tehty ylidiagnostiikkaa. IgE-perusteesta on lipsuttu välitöntä yliherkkyyttä diagnosoitaessa. Psykosomaattista herkistymistä ja välitöntä reagointia on tulkittu allergiaksi. Homeallergiadiagnostiikkaan käytetyt menetelmät ovat osoittautuneet epätarkoiksi. Yhdessä läänissä tehtiin vuonna 1996 homeallergisen ammattinuhan diagnooseja viisikymmentä kertaa niin paljon kuin muualla maassa keskimäärin. Ymmärrettävästi vain hyvin pieni osa ilmoitetuista ja tilastoissa näkyvistä homeammattinuhatapauksista on saanut myös vakuutusyhtiön hyväksynnän.
Oireilua on esitetty toksiinien aiheuttamaksi kun ei ole löytynyt allergiaa, ja usein oirekuva ei ole vastannut kumpaakaan. Toksiiniteoriasta on koetettu pitää kiinni, vaikkei löydy toksiiniakaan. Pieniä toksiinipitoisuuksia on mielletty suurempia pitoisuuksia haitallisemmiksi. Vaihtelevia oirekuvia on sovitettu jo päätettyyn diagnoosiin. Kosteusvauriotietoisuusstressistä suggestiivisesti syntyneitä pahimpia paniikki- tai hyperventilaatiokohtauksia yms. on nimetty anafylaksioiksi tai toksikooseiksi. Psykosomaattista oireilua on hoidettu adrenaliinilla ja kortisonilla.
On nähty lääkärien ja potilaitten alttius uskomuksiin ja koettu näkymättömän ympäristöaltisteen kiehtova pelottavuus. Monien epämieluisien vaivojen selitykseksi on homekohun myötä saatu mieluisa ulkoinen aiheuttaja kuten altistuminen tai myönteisen arvolatauksen omaava allergia. Homeoireilun takaa on ollut todettavissa mm. masennusta, somatisointitaipumusta ja psykosomaattista oireilua. Arkisten infektioiden yleisyys ja ilmenemisen luonnollinen vaihtelevuus on usein unohdettu, ja kolmannen flunssan tai poskiontelotulehduksen jälkeen on alettu puhua homeallergian aiheuttamasta infektiokierteestä. Kuivasilmäisyys on osoittautunut ns. homeallergikoilla yleiseksi silmäoireiden selitykseksi. Yksilön oman oiretarkkailun merkitys on osoittautunut suureksi, etenkin kun vakavaa sairautta on perusteltu pitkään jatkuneella kuumeilulla, mutta mitattuna sitten iltapäivälämpö on ollut vain vähän yli 37, jne.
Lehtiotsikot ovat tukeneet käsitystä homeiden vaarallisuudesta. Tieteellisten tutkimusten keskenään ristiriitaisista tuloksista on homehegemoniassa valikoitunut esille eniten terveysvaarallisuuskäsitystä tukevia osatuloksia. Mediakin kertoo mieluummin uhkasta kuin sen poistumisesta. Homevaaraa kyseenalaistavia tuloksia ei ole yhtä innokkaasti tiedotettu. On syntynyt lukuisia paikallisia oireiluepidemioita, ja paljon aktiivista taloudellista toimintaa niiden ympärille. Työpaikoilla ja asuntokaupoissa on riidelty homeitten löytymisen ja oireilun alkamisen myötä. Kun pienten pitoisuuksien haitallisuuden aiheuttajia ja haittamekanismeja ei tunneta, ei väitettä vaivojen kosteusvaurioperäisyydestä kyetä vahvistamaan eikä kumoamaan. Joudutaan toimimaan uskonvaraisesti.
Terveyshaitaksi esitetään äärimmillään jo homeen olemassaolo, ja pelkkä hajukin. Homeen määrällä ei näytä olevan merkitystä. Lajistoa sanotaan merkityksellisemmäksi. Oireita voidaan taas selittää, jos löytyy edes joku yksittäinen laji, joka teoriassa voi tuottaa toksiineja, jotka teoriassa voisivat ehkä kulkeutua ihmiseen. Kun Stachybotrusta on löytynyt, niin rakennus saa käyttökiellon ja kun korjausten jälkeen oireet vain jatkuvat, ehdotetaan purkamista. Itiöitä ei tarvitse hengitysilmasta osoittaa–ja kuitenkin toksiinikin voi kulkeutua ihmiseen vain partikkelien mukana, lähinnä itiöiden kuljettamana, ei aktiivisesti omin voimin tai esim. ilmaan haihtumalla. Kun ilmassa ei ole itiöitä, ei ole juuri vaaraa saada toksiinejakaan. Ei homeissa, itiöissä eikä toksiineissakaan ole oleellista uutta; niiden kanssa olemme eläneet yhdessä aina. Suomessa tosin paljon vähemmän kuin lämpimämmän ja kosteamman ilmaston maissa, missä homeita on asuin- ja työympäristöissä moninkertaisesti, mutta vastaavanlaista syy-suhdepäätelmiä vaikeuttavaa homekohua ei ole herännyt.
Pääkirjoituksessa kuvattiin kosteusvaurioitten ja homeitten vaarallisuutta. Mainittiin oireita ja sairauksia, joiden yhteys kosteusvaurioihin on kuitenkin varsin vaikeasti osoitettavissa. Kuulostaa vakavalta, kun kuvataan homeiden lisäävän infektioalttiutta ja sitten mainitaan infektioiden voivan tarttua henkilökunnasta esim. leukemia- ja tehohoitopotilaisiin. Relevantti näkökohta vai liioittelua? Henkilökunnalta peräisin on vain pieni osa potilaitten infektioista ja homeista johtuu varmasti äärimmäisen pieni osa henkilökunnan infektioista.
Suhtautumisessa homeallergiaan on epäjohdonmukaisuutta. Kun halutaan korostaa allergian yleisyyttä, mainitaan pääkirjoituksen tavoin väestötason ihopistokoetuloksia, joissa valtaosan reagoinnista aiheuttavat ympäristöhomeet Cladosporium ja Alternaria. Homeoireisella potilaalla ihopistokokeessa todettava herkistyminenkään ei vielä merkitse, että hänen oireensa todella johtuisivat tästä herkistymisestä ja olisivat kosteusvaurion aiheuttamaa homeallergiaa. Esimerkiksi koivulle tai kissalle ihopistokokeessa IgE-välitteisen reaktion antavista suuri osa ei mitenkään oireile altistuessaan ko. allergeeneille. Kaikilla ihopistokoereaktion antavilla ei suinkaan ole ko. allergeenin aiheuttamaa allergista sairautta. Todellisilla klassisilla sisäilmaperäisten homeiden aiheuttamilla IgE-välitteisillä allergisilla sairauksilla ei kosteusvaurioita voi kovin vaarallisiksi perustella, ja olisihan tällöin esim. kissan ja koivun yms. vaarallisuus aivan uudelleen arvioitava.
Kosteusvauriokohteiden mikrobinäytteiden tulkintaan on olemassa vain rakennusteknisiä viitearvoja ja tulkintaohjeita. Terveysperusteisia raja-arvoja ei ole voitu asettaa, koska oireilu ei noudata minkäänlaista annossuhdelogiikkaa. Ohjeiden mukaan sisäilmanäytteitä ei pidä ottaa lumettomana aikana, koska ulkoilma on sisäilman tärkein homeitiölähde. Ns. homeoireilijat jaksavat parhaiten kesällä, kun homeitiöitä on sekä ulko- että sisäilmassa kaikkein eniten!
Joku homeelle IgE-välitteisesti kovasti herkistynyt henkilö voi kosteusvauriopäästöistä saada todellisia vaarallisia allergisia oireita, mutta ovatko tällaiset tapaukset yleisiä? Eivätkö yleisempiä ole IgE-negatiivisten herkkien ihmisten ahdistus- ja muut rajutkin oireilut, kun he tietävät olevansa kosteusvaurioituneessa rakennuksessa tai siinä rakennuksessa, johon he ovat oppineet vaivansa liittämään?
Pääkirjoituksessa mainittiin myös mahdollinen homeitten vaarallisuus immunopuutteisille tai muille alentuneen vastustuskyvyn omaaville potilaille. On selvää, että heidän ei tule oleskella homehtuneissa tiloissa, mutta kosteusvaurioperäiset mikrobit ovat heillekin vaaraksi vain, jos niitä tai niiden päästöjä kulkeutuu heidän elimistöönsä merkittävässä määrin suhteessa kaikkialta muualta tulevaan home- yms. altistumiseen. Pienten pitoisuuksien kosteusvauriopäästöjen osuus immunopuutteisten kuolemantapauksiin ei liene helposti selvitettävissä kun Aspergilluskin on luonnollisen ympäristön yleinen home eikä vain kosteusvaurioissa esiintyvä. Kosteusvaurioiden yleisen korjaustarpeen määrittelyssä immunopuutteisten hoitotiloille asetettavat vaatimukset eivät ole relevantti vertailukohta.
Miksi rakennuksen korjauskaan ei auta?
On loogista, että mitä vähäisempi rakennuksen kosteusvaurion ja sen mikrobiflooran todellinen merkitys on ollut oireiden syntymiselle, sitä vähäisempi on vaurion korjaamisen merkitys oireiden poistumiselle. Oireiden jatkuessa puhtaissakin tiloissa ei ole kyse biologisesta yliherkkyyssairaudesta, vaan iatrogeenisestä psykosomaattisesta yliherkkyysoireilusta.
Tiettyyn rakennukseen liittyvien oireiden jatkuminen kohtuullisesta remontista huolimatta ei sen vuoksi ole osoitus homeiden vaan homepelon vaarallisuudesta. Jos kyseessä olisi erittäin voimakas immunologinen herkistyminen, niin että jo mitättömät määrät altistetta aiheuttaisivat allergiset oireet, tulisi niiden oireiden silti ilmetä ensisijaisesti aivan muualla kuin korjatuissa tiloissa. Mikrobien löytyminen ihmisen ympärillä olevasta rakennetusta ympäristöstä ei ole sen haitallisempaa kuin niiden löytyminen meitä ympäröivästä luonnosta, maaperästä, aluskasvillisuudesta jne. Merkityksellistä on vain se, mikä jollakin tavalla on kosketuksissa ihmiseen, joko ihon, silmien, ruoansulatuskanavan tai hengitysteiden limakalvojen kautta.
Pidän kosteusvaurioiden terveyshaitallisuuden varomatonta yliarviointia suomalaisen koululääketieteen kaikkein vakavimpana ja kalleimpana harharetkenä. Home on tullut kalliiksi veronmaksajille ja vakuutuksenottajille, työnantajille ja työntekijöille. Terveysvaaran yliarvioinnista johtuneet inhimilliset vahingot ovat ehkä suurimpia yksittäisissä asuntokauppariidoissa, ja kun homekohu on vienyt työkyvyn ja heikentänyt oleellisesti henkisiä voimavaroja. Julkisen sektorin homeongelmien kustannustehokkain ja samalla inhimillisin ratkaisu alkaa perusteellisesta tilanneanalyysista. Homeoireilun luonteen selvittäminen antaa eväät poistaa turhia pelkoja. Ilmanvaihdosta huolehtiminen, rakenteiden korjaukset ja uusien vaurioiden ehkäisy estävät todellisten mikrobiperäisten sairauksien pahentumisen ja uusien tautitapausten syntymisen.
Risto Voutilainen korvalääkäri Espoo
--------------------------------------------------------------------------------
Artikkelin tunnus: sll04039 (02020220)
© 2004 Suomen Lääkäriliitto
menee vipuun:
"Homepölykeuhko syntyy massiivisesta altistumisesta."
Koska kosteusvauriorakennuksessa ei ole läheskään yhtä massiivista homepölyaltistusta, niin hän järkeili, että kyseessä on mielenterveysongelma. Ei voi olla muuta vaihtoehtoa, koska astmasta ei ole kyse.
Vanhat ohjeetkin perinteisissä allergiossa oli, että jos ei löydy IgE-vasta-ainetta, niin psykiatrille vain ja rauhoittavia pillereitä päälle.
"Siinä hän meni pahasti vipuun, kun sanoi, että vain massiivinen homepölyaltistus voi aiheuttaa keuhkorakkulatulehduksen."
No, eikö se juuri näin ole, ainakin mitä asiasta on julkaistu, niin juuri noin se on. Tietysti "massiivinen" on sanana jonkin verran epämääräinen, etenkin joka tapauksessa kyseessä on näkymättömän pienet määrät, mutta silti, ei sitä alveoliittia ihan varmasti tule, jos hometta kasvaa jossakin lattian alla vaikkapa ja ihminen on huoneessa, ellei sitä lattiaa sitten aleta purkaa ja pöllyttää hometta ilmaan sieltä, eikö? Vai miten homevaurio, jossa hometta on esim. seinän sisässä tai lattian alla, voi mielestäsi aiheuttaa allergisen alveoliitin (ok, jos joku tehokas ilmastointi imee teholla homepölyä seinistä vaikkapa huoneilmaan, niin ehkä joku herkempi voisi jopa saada allergisen alveoliitinkin, mutta kyseessä lienee melkoinen rariteetti, vai onko monessakin paikassa ilmastointi imemässä niin tehokkaasti alipaineella ilmaa ulkoilmasta seinien läpi, että oikein veto käy?)
"kun nisuiisu meni kaasutettavaksi."
Lienee kuitenkin tarkin tutkimusmenetelmä mitä voidaan ajatella olevan olemassa, jos halutaan osoittaa että home todella aiheuttaa potilaalle astmaa tai allergisen alveoliitin tai minkä vaan hengitysfunktion heikkenemän, niin altistus ja spirometriat lienevät tehokkain ja potilaallekin siinä mielessä edullisin tapa, jos todella tarkoitus on saada varmuudella esiin muutokset homeiden aiheuttamana hengitysfunktioissa. Tuliko nisuiisulla muuten löydöstä tuossa kokeessa? Heikkenikö spirometriatulokset merkitsevästi tai voitiinko muuten diagnosoida ammattitautia?
Korvalääkärimme on muuten saanut monta keuhkorakkulatulehdusta omasta työpaikastaan. Ne ovat vain vielä hyvin vaatimattomia hänen kohdallaan, joita hän ei ole tuskin edes huomannut. Sitten kun sen akuutti-muoto rysähtää hänellekin, niin silloin on jo myöhäistä pyytää apua keneltäkään. "
Siis tarkoitat hänellä olevan ns. hiipivä subakuutti alveoliitti vai?
Kyllä siinäkin tulee oireita. Jos korvalääkäri todella vetää homepölyä keuhkoihinsa ja on sille allerginen vielä, niin oireita ihan varmasti tulee. Ilmeisesti jompi kumpi ehto hänen kohdallaan ei täyty, joko hän ei ole allergisoituvaa tyyppiä, tai sitten hän ei vedä homepölyä henkeensä jatkuvasti.
Luuletko todella että KAIKKI ovat allergisia homeille tai että ihan varmasti kaikki saavat akuutin allergisen alveoliitin pölyaltisteesta tai ylipäätään homerakennuksessa jopa?
Vaikka kuinka vetäisi henkeensä linnunpölyä/homepölyä/puupölyä tai mitä vain allergista alveoliittia aiheuttavaa luonnonpölyä, niin silti useimmat eivät saa alveoliittia, vain osa, ne jotka allergian kehittävät syystä taikka toisesta.
Teillä alkaa jäädä levy päälle tuon allergisen alveoliitin kanssa, eikö välillä voitaisi siirtyä miettimään vaikkapa allergista nuhaa, joka on huomattavasti yleisempi ja selvempi tauti, varmaan siitäkin teillä on kuitenkin jotain erikoisia omia käsityksiä.
Erittäin hyvä ja hyvin perusteltu kannanotto koko homeasiaan.
potilaita virka-aikana?
Kosteusvauriomikrobien itiöiden aiheuttama keuhkorakkulatulehdus tulee hiipien. Ensimmäinen itiökosketus ei aiheuta vielä kellekään mitään. Todennäköisesti eivät seuraavatkaan. Mutta sitten on n. 15 % väestöstä, joilla ehkä jo 10. altistuskerta aiheuttaa ongelmia. Ongelmat johtuvat ns. immunologisesta muistista, joka toisaalta on pitänyt ihmiskunnan elossa. Joka kerta kun kosketus itiöihin toistuu, niin reaktio vain voimistuus ja voimistuu ja lopulta ilamisee itsensä siten, että hengästyy jo pienessäkin rasituksessa. Keuhkorakkulatulehdukseen ei tosiaan liity aluksi sen kummempaa. Joka tapauksessa joka ainut kosteusvauriokohteessa herkistynyt "pelastetaan" liian myöhään!
Samanaikaisesti keuhkorakkulatulehduksen kanssa on tapahtunut paljon näkyvämpää, mutta ei läheskään niin harmillista, esim. mainitsemasi allerginen nuha. Tai sitten poskionteloiden tai keuhkoputken limakalvot ovat ärtyneet, joskus erittäin näkyvällä tavalla. Näihin kyllä sitten kohdistetaan 100% huomio!
Muuten sillä seinällä, jonka puolella herra ystämme korvalääkärin työhuone sijaitsee, oli erittäin näkyvä kosteusvaurio, joka aivan hiljattain vasta korjattiin.
työtön apulainen ja jutut sen mukaiset. Ei oikea lääkäri jouda pyörimään keskustelupalstoilla kymmentä tuntia päivässä.
... "Oireiden jatkuessa puhtaissakin tiloissa ei ole kyse biologisesta yliherkkyyssairaudesta, vaan iatrogeenisestä psykosomaattisesta yliherkkyysoireilusta."
"Tiettyyn rakennukseen liittyvien oireiden jatkuminen kohtuullisesta remontista huolimatta..."
Jaaha, että nämä korvalääkäritkin ovat näitä maan mainioita rakennusmestareita.
Hän jopa tietää senkin tilanteen, jossa jokin rakennus on 100% puhdas homekasvustoista.
Jopa tietää että KOHTUULLINEN remontti korjaa rakennuksen homeallergikolle vaarattomaksi!
Jo on aikoihin eletty.
Kyllä tuo kirjoitus pisti hieman hymyä suupieleen, oli se sen verran, sanoisinko, alkeellinen homeiden aiheuttamien sairauksien suhteen.
Ja sinä lääkäri2 vielä tänä päivänä "ylistät" tuota kirjoitusta.
Mikähän mahtaa olla sinun tietotaitosi ja mielikuvasi näiden ns. väliinputoajien eli homeista sairastuneiden todellisesta tilanteesta.
Kaikesta noista aikaisemmista kirjoituksista päätellen et tunnu olevan perillä tai et tahdo olla perillä (mistähän syystä?) homeiden tuottamista ongelmista.
Tai oikeammin ne tuntuvat olevan jonkinlaisia "puolustuspuheita" tähän "tietämättömyyden" tilanteeseen.
En vastata tuohon Lääkäri 2 ylistykseen ko. artikkelista. On tosi loukkaavaa pitää tuollaista kirjoitusta mitenkään laadukkaana. Ei enää, ei tänään kun tiedämme niin paljon enemmän.
Tuo lääkäri 2 ehtii kumman paljon kirjoittelemaan, ollakseen lääkäri. Lisäksi hän kommentoi ihan mitä vain ja miten vain. Alussa ei tietänyt juuri mistään mitään, mutta nyt luulee tietävänsä ja olevansa se ainoa tällä palstalla jolla on tietoa asioista.
No reppanoita on joka lähtöön ja osa jää laiturillekin.
sama kuin patongi? pappa osaa varmaan vastata.
"Luuletko todella että KAIKKI ovat allergisia homeille tai että ihan varmasti kaikki saavat akuutin allergisen alveoliitin pölyaltisteesta tai ylipäätään homerakennuksessa jopa?
Vaikka kuinka vetäisi henkeensä linnunpölyä/homepölyä/puupölyä tai mitä vain allergista alveoliittia aiheuttavaa luonnonpölyä, niin silti useimmat eivät saa alveoliittia, vain osa, ne jotka allergian kehittävät syystä taikka toisesta."
Tarkoittaako tuo toteamuksesi sitä, että jos joku tai osa ryhmästä sairastuu homeista, ettei sitten sillä ole mitään merkitystä?
Eikä tuo sairastuminen tarkoita pelkästää alveoliittia.
Ja oikeastaan voisit ruveta koekaniiniksi hengittämään "vaikka kuinka" homepölyä keuhkoihisi, oikein kunnolla ja pitkän aikaa.
Tällä palstalla olevat sairastuneet voisivat seurata vaikkapa nettikameralla kuinka pojan käy.
"Pidän kosteusvaurioiden terveyshaitallisuuden varomatonta yliarviointia suomalaisen koululääketieteen kaikkein vakavimpana ja kalleimpana harharetkenä. Home on tullut kalliiksi veronmaksajille ja vakuutuksenottajille, työnantajille ja työntekijöille."
Tässä on varmasti kirjoittajalle tullut ajatusvirhe. Oli varmasti tarkoitus kirjoittaa ALIARVIOINTI, eikä yliarviointi.
Kalliiksi se tosiaan tulee kun harharetkille lähdetään eli kalliita kokeita tietämättä mitä etsitään. Lääkäreiden tietous siitä mitä kokeita homealtistuneelta pitää ottaa,on hakusessa ja pysyykin. Siksi se on yhteiskunnalle kallista.
Jos tiedätte niin paljon enemmän ja pystytte sen osoittamaan, eli pystytte todistamaan esimerkiksi tuon korvalääkärin kirjoitukset perättömiksi, niin eihän tässä pitäisi olla mitään ongelmaa. Faktat vaan pöytään vaikka raastuvassa ja vaatimukset tappiin. Voittohan on varma. Missä mättää, kun niin ei ole jo tehty? Oletteko vain joka lähdön reppanoita, ettekä pysty muuhun kuin dissaamaan toisten kirjoituksia ilman mitään orastaavaakaan evidenssiä omien heittojen taakse? Edes oman yhdistyksen perustaminen ei onnistu, kun keskinäinen kähinä alkaa heti, kun useampi "homesairas" kulkeutuu kuuloetäisyyden päähän tosistaan. Eikä mielenosoitukseenkaan oman asian puolesta lähde (jostakin syystä) kuin kourallinen väkeä, jolle ei saada päättäjille välitettäväksi (jostakin syystä) edes yhteistä adressia. Tässä ei voi muuta kuin pyöritellä päätään ja hoitaa itse omat asiansa, kuten tähänkin asti. Kuitenkin se paras konkreettinen apu on tullut juuri niiltä teidän parjaamilta viranomaisilta ja hoitohenkilökunnalta. Asiallisella käyttäytymisellä saa asiallista kohtelua ja tulee kuulluksi, mutta ymmärrän hyvin, että homesairausdiagnoosiakaan voi tyhjän päälle perustaa.
Selvennykseksi: En ole mikään lääkäri enkä hoitaja, en numeroilla enkä ilman. Meni vaan herne nenään lopullisesti tämän kuluneen viikon tapahtumien vuoksi, pisteenä i:n päälle tällaiset Drifterin ja f123ly:n pakerrusten tyyppiset älyttömät kirjoitukset, joilla ei ole mitään positiivista funktiota homesairaiden asiassa.
Lääkäri 2 se kehuu itseään. Voi että omakehu haisee!
Oletko vain joka lähdön reppana, etkä pysty muuhun kuin dissaamaan toisten kirjoituksia ilman mitään orastaavaakaan evidenssiä omien heittojen taakse?
positiivisuutesi funktio uhkuu kirjoituksestasi, loistava apu monelle homesairaalle taas lääkäri 1
TTL on askarrellut kosteusvauriomikrobien parissa reilut nelisenkymmentä vuotta.
Se mitä TTL tietää kosteusvauriomikrobialtistuksen aiheuttamista terveysriskeistä ja niiden aiheuttamien sairauksien toteamisesta käy todella hyvin ilmi TTL:n korvalääkäri Risto Voutilaisen kirjoituksesta.
Eli:
-Homepölykeuhko syntyy massiivisesta altistumisesta.
-Klassiset diagnostiset kriteerit täyttävä homeastma ja homeallerginen nuha ovat harvinaisia. Niissä altistuminen myös määrältään merkittävä.
-Arkisten infektioiden yleisyys ja ilmenemisen luontainen vaihtelevuus on usein unohdettu.
-Kosteusvauriotietoisuusstressistä suggestiivisesti syntyneitä pahimpia paniikki- tai hyperventilaatiokohtauksia yms. on nimetetty anafylaksioiksi tai toksikooseiksi.
-Psykosomaattista oireilua on hoidettu adrenaliinilla ja kortisonilla.
-On nähty lääkäreiden ja potilaiden alttius uskomuksiin ja koettu näkymättömän ympäristöaltisteen KIEHTOVA PELOTTAVUUS. Monien EPÄMIELUISTEN VAIVOJEN selitykseksi on HOMEKOHUN myötä saatu MIELUISA ULKONAINEN AIHEUTTAJA kuten altistuminen tai allergia.
TTL toteaa oppaassaan työterveyshuollolle (p. 1999) seuraavaa: "Kosteusvaurioituneissa rakennuksissa esiintyvät mikrobit eivät yleensä ole tuttuja lääkäreille eikä hoitajille MUISTA SAIRAUKSISTA JA NIIDEN AIHEUTTAMISTA TERVEYSHAITOISTA ON VAIN NIUKASTI TIETOA. Tämän vuoksi onkin vaikea arvioida ENNENKUIN SAADAAN UUTTA TUTKIMUSTIETOA, MILLAISEN TERVEYSVAARAN ympäristöstä olevat home-, hiiva- ja sädesienet kulloinkin aiheuttavat."
Korvalääkäri Voutilainen on myös sitä mieltä, että on olemassa HOMEVAARAN kyseenalaistavia tutkimuksia.
Kuitenkin jo 1800-luvulla Ruotsissa julkaistussa kirjassa "Handbok för Helsovård i hemmet" neuvotaan terveysvaaran takia hylkäämään homeinen koti.
Filosofi Nietzche totesi myös jo 1800-luvulla, että AJATUS on kuin PIENI HOMESIENI, joka RIUDUTTAA JA NÄIVETTÄÄ RUUMIIN.
TTL on reilun nelikymmenvuotisen tutkimustoimintansa päätteeksi tullut siihen tulokseen, että pitää olla massiivinen homealtistus ennenkuin sairastuu ja ei ole muuta allergiaa kuin klassinen allergia (reaktiotyyppi I), eli IgE-vasta-ainevälitteisyys.
Kun TTL on pitänyt tuonkaltaista tietoa faktatietona jo pitkään, niin ihmettelen miksi STM myöntää yhä edelleen veroeuroja TTL:lle kosteusvauriomikrobitutkintaan kuin myös ammattitautitutkintaan. Turhaa on todetun totuuden tutkimiseen myöntää enää veroeuroja.
Jostain syystä TTL ei käsittele reaktiotyyppiä III (immunokompleksivälitteinen reaktiotyyppi) ollenkaan, vaikka siihen liittyvästä immunokompeksien tuottamista allergisista reaktiosta ja niden tuottamista kudosvaurioita ei tieteellisessä kirjallisuudessa ole puutetta.
TTL:n E-lausunnossa TTL:n korvalääkäri totesi kohdallani näin:
"Rh:ssa limakalvoilla hieman kellertävää kuivahtunutta eritettä vestibulumissa, nenäkäytävät avoimet, ei poikkeavaa eritettä, ei tukkoisuutta. Äänihuulet lievästi punoittavat, sileät, liikkuvat symmetrisesti.
Tutkittavan limakalvo-oireilua selittävinä tekijänä on merkittävänä tekijänä 24 v TUPAKOINTI, jonka takia LIMAKALVOILLA KROONISTA TULEHDUSREAKTIOTA ja ärsyke- ja infektioherkkyyttä. Valuva vetinen nuha vaihtelevista ärsykkeistä kirjoista-komposti-työpaikan hajuihin/ilmaan sopii EPÄSPESIFIIN limakalvon ärsykereagointiin ajoin pahentuen TOISTUVISTA INFEKTIOISTA, HOMETOKSIINEIDEN aihetuttama limakalvo-oireilua mukana myös MAHDOLLISTA AJOIN lisä-ärsytyksenä."
Kerroin tuolle kurkkulääkärille olleeni haraamassa ja kitkemässä kasvimaata, jonka seurauksena sain muutaman tunnin kuluttua nuhaa ja kurkkukipua. Siitä johtui tuo parin päivän päästä kurkkulääkärin toteama äänihuulten punaisuus ja kuivahtanut erite.
Onneksi tein kirjallisen oirekuvauksen TTL:lle, josta kuvauksesta kävi ilmi homekirjo-altistusreaktiot, kompostinkääntämisreaktiot, kuin myös työpaikka-altistuksen aiheuttama pitkäaikainen nenän limakalvojen kuivumisreaktio ja krooninen aamunuha, joka päättyi muutama kuukausi työpaikka-altistuksen jälkeen nenäni limakalvojen parantumisen myötä.
Myös krooninen työpaikka-altistuksen (ikkunoiden sulkemisaikana) aiheuttama kurkkukipu päättyi työpaikka-altistuksen päättymisen myötä.
Kun TTL ei noteerannut mitenkään keuhkoaltistuksensa aiheuttamaa keuhkotulehdusta tein muistutuksen, jossa puutuin myös tuon korvalääkärin lausuntoon niin kroonisesta tulehduksesta kuin HÄNEN mainitsemistaan hajuista, koska oirekuvaukseni ei hajuja sisältänyt.
Tekemäni muistutuksen seurauksena TTL poisti antamassaan uudessa E-lausunnossa korvalääkärinsä lausunnon.
Mitä tulee TTL:n ammattinuhatutkimukseen, niin eipä taida senkään suhteen TTL:n korvalääkärit olla ajan tasalla.
TTL tarjosi minulla ammattinuhatutkimusta tunnin seurannalla nenähomealtistuksen jälkeen.
No valitettavasti tuo nuha yllättää minut vasta tuntien kuluttua homealtistuksen jälkeen, jonka tein selväksi TTL:lle antamassani oirekuvauksessa. Tuon viivästyneen reaktion takia kieltäydyin TTL:n homenuha-altistuksesta.
Nähtävästi TTL:llä ei ole tietoa viivästyneestä nuhareaktiostakaan.
Tuo Voutilaisen kirjoitus sai paljon vastineita alan asiantuntijoilta aikoinaan. Lääkärilehden lisäksi myös Helsingin Sanomissa julkaistiin Aino Nevalaisen ja Tuula Putuksen vastine. Samoin professori JP Roos on HS:ssä ottanut kantaa Voutilaisen asenteisiin.
Kirjoitus on täynnä suoranaisia jopa räikeitä virheitä, joita tässä on ehkä turha alkaa ruotia. Voutilainenkin tietää tänä päivänä paljon enemmän ja näyttää hiljentyneen. Kirjoituksen jälkeen on nimittäin ilmestynyt monia tutkimuksia ja väitöskirjoja, jotka ovat vieneet pois pohjan hänen olettamuksiltaan.
Kerro nyt malliksi muutamia niistä räikeistä virheistä ja millä perusteella ne ovat virheitä. Ei tuollainen tiedotus "Juu, siinä on selviä virheitä, mutta en nyt viitsi kertoa mitä" ole mistään kotoisin.
Oletan, että oireilu käsittää vain IgE-vasta-aineiden tuottamaa oireilua ja muu oireilu on homepelkokertoimen tuottamaa oireilua.
Toivon, että olettamukseni jää olettamukseksi.
ilmestyy. Pitääpä lukea. Yritän saada sen sähköisessä muodossa.
Luin jo tuon jutun uusimmasa Lääkärilehdestä (7/2007):
kyseessä on Majvik II -suositus.
Perusteellista ja näyttöön ja tutkittuun tietoon ja tutkimukseen perustuvaa asiaa, ja maan huippuasiantuntijoiden laatima suositus selvityksistä, mitä tulee tehdä epäiltäessä kosteusvauriota.
Samalla tiiviissä paketissa kaikki oleellinen mitä kosteusvaurioista ja homeongelmista tiedetään, niiden aiheuttamat sairaudet ja oireet ja hoito.
työryhmän artikkeli eli eipä uutta tietoa homesairaille, saati uusia tutkimustuloksia. Laitan sen tänne jos ja kun se tulee verkkoon hieman lyhennettynä versiona. Nykyinen on 12 sivua pitkä.
Luvassa on lisää artikkeleita aiheesta seuraavissa lehden numeroissa.
vai oliko tuo Majvik II
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000608&posting=22000000023764980
laitan sinne vielä esipuheen, se oli erikseen.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000608&posting=22000000023764980 Majvik II artikkeli
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000608&posting=22000000023768152 Esipuhe artikkeliin Majvik II: Lääkärilehti 7/2007 vsk 62
Tuolla ne laittamasi jutut jo löytyvät (jos joku ei löydä).
Jatketaan asiallisen ja uusimman tiedon antamista ja toistemme tukemista!
Terveisin Hilkka