Hui, nyt kaivataan vertaiskokemuksia! Mulla on 7kk ikäinen vauva ja eilen selvisi, että toinen tulossa. Miten ootte selvinneet raskausajasta vauvaa hoidellen? Onko ollut raskasta yöheräilyineen ym. Entä oma kroppa, onko heti perään toinen raskaus ollut hankala? Ekaa vauvaa saatiin odottaa puoli vuotta, ennen ku tärppäsi, joten hieman puun takaa tuli tämä kerrasta tärpännyt! Mutta ihanaa silti! Lapsille tulee ikäeroksi alle 1v 3kk, joten kenties rankan alun jälkeen saa toisistaan hyvät kaverit. Sitä halusimmekin. Kokemuksia ja ajatuksia samassa tilanteessa olleilta toivotaan!
Raskaana!!
2xmamma
5582
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
jopa helpompaa, koska sussa on vielä edellisiä raskaushormoneja. onnea!
kokemusta, mutta meiänkin lapsille olis tulossa ikäeroa "vain" 1v. 6-7kk. Toinen lapsi on kylläkin suunniteltu, mutta nyt ku esikoiselle on hampaita puhkeamassa ja hän on kiukkuinen ja valvottaa öitä, niin hirvittää vähän.. Mutta onneksi sinne on vielä aikaa kun toinen syntyy...
moi ... ensiksi ONNEKSI OLKOON ... minulla on tapahtunut sama juttu. minulla on poika syntynyt tammikussa 2006 ja nyt sitten tyttö syntyi joulukuussa 2006. alussa se tuntui vähä kamalalta kun ajattelin että miten hoitaa se ensimmäinen vauva kun maha kasvaa ja on väsynyt jne. mutta ei se sitten niin kauheeta ollutkaan. en oikeen ehtnyt aatella sitä uutta raskautta kun oli niin paljon tekemistä ensimmäisen vauvan kans. olinhan välillä tosi väsynyt mutta mieheni auttoi paljon. esim. kun vauva heräili yöllä syömään niin hän syötti vauvan aina välillä että sain nukkua. ( imetin vaan päivisin ja pumppasin sitten illalla maidon valmiiksi pulloon yötä varten ). mutta vauvamme lopetti yösyömisen kun oli 5kk ja se helpotti paljon. kroppani tietenki vähän kärsi kun en ehtinyt päästä kiloistani mitkä oli tullut aikasemmin. se mikä on ollut raskainta on varmaan se että nyt ei ole oikeen yhtäpaljon aikaa sille eka vauvalle kun on näitä nyt kaksi pientä. siis kun tyttö nukkuu niin pitää olla pojan kanssa kun hän ei halua nukkua ja sit kun imetän niin poika haluaa leikiä tai tehä jotain muuta. ei saa niinku sitä aikaa oikeen kummalekkaan kunnolla, mutta en tunne että toinen jää kuitenkaan tokaks. moni vertaa mua kaksosvauvojen äidiksi mutta ei se ole sama asia. kun nyt on yks imetettävä ja toinen ruokittava oikeella ruualla. toinen juoksee ja haluaa leikkä ja taas toinen ei liiku vielä. ja kun tyttö nukkuu niin yritän käydä pesulla, mutta en toki yksin vaan poika istuu tuolissaan ja on niinku mukana. onneks sain vaihtaa vaununi kaksosrattaisiin ja niin pääsen nyt pukkaan kumpaakin samassa vaunussa. toinen istuu ja toinen on nukkuu kopassansa ... nyt olen laittanut pojalle tarkapaikan hakuun mutta sain ilmoituksen että en kuulemma tarvi sitä kun olen kotona ja työtön.(syksyllä 2007). haluaisin kuitenki pojan olevan tarhassa vaikka vaan paripäivää viikossa. saa olla sielä ulkona joka päivä ja leikkiä muittenkin kans kun minun. ja ei ole sitten niin villi kun on kotona.
Mulla on tyttö syntynyt maaliskuussa -06 ja joulukuussa toinen ilmoitti tulostaan. Mulla on myös eskari-ikäinen tyttö (5v.). Laskettu aika on heinäkuun lopulla ja ikäeroksi ehtii tulla 1v.4kk. Laitoin tällä viikolla päivähoitohakemuksen pienemmälle.
Muakin mietityttää kuinka syksyllä alkaa mennä, jos ja kun keskimmäinen on päivähoidossa 10pv/kk, vanhin on eskarissa 4h/pv ja sitten vielä vauvan kanssa pitää pärjätä. Mies tekee paljon reissuhommia, että olen jo varautunut viikkojen yksin oloon lasten kanssa. Stressiä pukkaa!!!
Heippa!
Meillä on suunnitellusti tulossa kolmas "heti perään". Pikkukakkonen oli noin puolivuotias, kun tulin uudestaan raskaaksi.
Minulla ei enää onneksi ollut tuota hirveää väsymysvaihetta tämän raskauden alussa ja nyt rv 20 menee myös oikein mukavasti. Mulla on etuna erittäin pieni vauvamaha (vauva saa rauhassa kasvaa leveässä lantiossa, heh...) ja muutenkin vähän vaivoja. Siksi uskalsimmekin ryhtyä toimeen! Meille tulee kahden nuorimman ikäeroksi siis noin 1v.2kk ja olen mukana menossa luottavaisin mielin. Mieheltä ei kovin apua heru, kun on tuolla omatkin hommansa hoidettavana, olemme sopineet, että vauvat on minun toimialaani. Olen lisäksi myös pph, eli hulinaa riittää muutenkin... Kaipa tähän jotenkin tottuu!
Yöheräilyt loppuivat meidän nuorimmaisella aikaslailla, kun lopetin yöimettämisen. Tuttia tuo joskus itkee, mutta pikkuisen sänky on minun vieressäni, eli ei ole pitkä matka laittamaan sitä tuttia suuhun.
On se varmaan enempi järjestely- ja asennekysymys. Tietenkin paljon riippuu myös lasten luonteesta...Musta oli vaan ihanaa, että on tosiaan leikkikaveri melkein alusta asti.
Onnea matkaan ja muista vaan levätä nuorimman päikkäreitten aikaan, jos suinkaan mahdollista!