palkittavaksi kaikki pienet osallistujat.
Parasta kannustusta ja tulevien harrastajien motivoimista on jakaa kaikille pienille hiihtoon osallistuville pieni palkinto.
Hiihtoseurat voisivat hankkia pieniä leluja tai mitaleja jotka lahjoitetaan kilpailut järjestävälle koululle.
Harva opettaja on niin valveutunut, että kykenee ajattelemaan johdonmukaisesti näitä asioita. Suuri osa heistä on niin vannoutuneita joukkuelajien kannattajia, että toimiminen hiihdon kannustamiseksi oppilaitten keskuudessa, tuntuu vastenmieliseltä.
Parasta kannustusta ja tulevien harrastajien motivoimista on jakaa kaikille pienille hiihtoon osallistuville pieni palkinto.
Hiihtoseurat voisivat hankkia pieniä leluja tai mitaleja jotka lahjoitetaan kilpailut järjestävälle koululle.
Harva opettaja on niin valveutunut, että kykenee ajattelemaan johdonmukaisesti näitä asioita. Suuri osa heistä on niin vannoutuneita joukkuelajien kannattajia, että toimiminen hiihdon kannustamiseksi oppilaitten keskuudessa, tuntuu vastenmieliseltä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
ellei kaikissa seurahiihdoissa ym nappulasivakoinneissa. mutta vanhemmat eivät viitsi tuoda lapsiaan niihin - liikaa vaivaa, joutuu itse ajamaan, itse laittamaan sukset ja odottelemaan maaliin...
koulujenvälisissä hoitaa koulu kuljetuksen ja huollon, harva vanhempi edes vaivautuu paikalle.
koulujenvälisissä ei todellakaan kaikkia tarvi palkita. jos osallistujia 30-40, on 10 hyvä määrä.
hiihtoseurojen asia hankkia palkintoja kunnan karkeloihin, mitä kouluhiihdot ovat. seurojen rahavarat ovat talkootyön (lue: hiihtävien lasten vanhempien) varassa.
rahoittavan ne palkinnot? Jos ajattelen omia kouluhiihtoja, joissa noin 200 hiihtäjää. Eli mitali kaikille, vähintään 1 euro/kpl, kallista on lasten kannustaminen. Varsinkin kun kyse on kisasta, joka ei seuralle kuulu!
Kyllä se on vanhempien tehtävä kannustaa lastaan hiihtoon, ei opettajan ja koulun. Opelle ja koululle hiihdon pitäisi olla samanarvoinen laji muiden kanssa.
Hiihdon pitäisi olla samalla viivalla muiden lajien kanssa mutta miten monesti opettajat hiihtoa opettavat. Melkein joka koulussa tai kuitenkin kunnassa tai kaupungissa on hiihtäviä nuoria. Näitä tulisi kuntien ja koulujen käyttää hiihdon opetukseen. Mutta Ei. se on opettajille monasti liian vaikeaa viedä oppilaita hiihtämään. Uimaan on sittenkin helpompi viedä , mutta monestako koulusta on viety oppilaat hiihtoputkeen hiihtämään hyviin olosuhteisiin, ei räntä sateeseen tai pakkaseen jolloin saadaan viimeinenkin hiihdon kipinä sammumaan kun sukset vielä on ne "tavaratalon suksipaketin hyvät pelit" hinta monoineen sauvoineen 75 eukkua! se että markkaaikaan tällä olisi jo hyvän paketin saanut ei nyt todista mitään!
taidat olla niitä joukkuelajien kannattajia.
200 mitalia ja peräti 200 €. Kyllä mainos tulee moninkertaisesti takaisin, kun saat antaa logolla varustetun mitalin nuorelle ja mitalin toiselle puolelle lahjoittajan nimi.
Sinä saat noilta rahoittajilta isomman summan kunhan esität heille tommosen idean perusteluina.
200 ekeä on pienelle seuralle iso raha. saa myydä monta makkaraa, että sen saa kasaan. sponsoreita vois kysyä, mutta arvatkaas vaan miten paljon firmojen ovilla on nykyään pyytäjiä? oletkos itse monta kertaa käynyt pyytelemässä rahaa palkintoihin, ilmoituksiin, pukuihin, välineisiin...
mä oon kanssa samaa mieltä, että se lasten innostaminen hiihtoon pitäisi ennen kaikkea tapahta vanhempien taholta. tietysti seuran pitää järkätä puitteet kuntoon, eli hiihtokouluja, kilpailuja ym... (ja seuran omissa kisoissa ainakin meillä palkitaan kaikki, silloin on perinteisesti sponsannut joku pankki)
jos koulu haluaa kaikki hiihdoissaan palkittavaksi, niin se on koulun tehtävä ruinata mitskut kaikille. koulu ja seurahiihdot ovat eri juttu.
vanhemmat ei viitsi tuoda lapsiaan hiihtokouluun tai kisoihin saati viedä hiihtämään, kaikki pitäisi a) olla ilmaista b) jonkun muun hoitaa kuskaus c) kaikki saada vaivatta.
kertaa käynyt ruinaamassa rahaa tai tavaraa eri liikkeistä kilpailutoimintaan ja tiedän miten vaikea on perustella antajalle toimintaa.
Taloudellinen kustannus seuralle EI OLE pienten hiihtäjien mitalit vaan joukkuelajien puku- ja kilpailumatkat ym. Siellä pitää olla kaljat, limsat ja vielä terävämmätkin juomat mahdollista häviötä tai voittoa lohduttamaan.
Olen lukemattomat kerrat kiroillut lapsille luovutettuja urheiluasusteita, maksavat jumalattomasti ja muutaman hetken kuluttua samoja pukuja löytyy lumppukeräyksestä.
Näillä mainittujen menojen pienellä osalla voi tuoda urheiluseuraa lasten tietoon luovuttamalla heille pieni palkinto kouluhiihdoissa huomattavasti edullisemmin, kuin urheilubussin melussa kilpailumatkalla.
malliseura, kun rahaa ei palakaan muuhun, kuin kilpailumaksuihin. ja siis puhun nyt hiihtoseurasta. ne pari sm-kisoissa käyvää menevät omilla autoilla vanhempien kanssa. kuten tekevät kaikki muutkin kisamatkaajat. 200 ekeä laittaa mitaleihin kisoissa, jotka ei oo edes omat, on iso juttu ainakin meidän seuralle. se raha kun tulee pelkästään hiihtävien lasten vanhempien selkänahasta eli talkootunneista, muusta ei tipahda.
urheiluasusteita me emme noin vaan luovutakaan. seuran asun saa tilata kuka vaan - omakustannushintaan. sitten kun/jos on lisenssit kunnossa ja vähän kisoissakin käyty, sen saa edullisesti itselleen. lisenssin jokainen hankkii itse - näin vähän sitoututetaan toimintaan. kovin moni vanhempi kun vain veisi piirin kisoihin seuran kustannuksella ilman lisenssiä.
meillä ei muuten missään jaostossa ole mitään kilpailukaljoja käytössä. jokainen jaosto hankkii rahansa talkoilla ja satunnaisilla sponsoreilla, eli jokainen kustantaa juomansa itse.
toimit hiihtojaostossa etkä hallitse kokonaisuutta.
Tällä systeemillä hoidetaan monessa seurassa asioita ja pidetään henkilömäärältään pienet jaostot "pimeässä kellarissa". Aina välillä avataan luukkua ja nakataan paskaa silmille.
Siellä seuran toiminnassa liikkuu kuitenkin kapitaalia huomattavat määrät. Toimintaan tulee valtion ja veikkauksen taholta kuitenkin rahaa mutta seuran toiminnasta vastaavat toimivat yksilölajien kannalta epärehellisesti.
Perustella voi toimintaa monella tavalla ja kokouksissa päätetään enemmistön sanelemalla periaatteella asioista ja valitettavasti.
Tuo ehdotus pienten lasten ja heidän huoltajiensa huomion ja myötätunnon kääntämiseksi hiihdolle suopeaksi on siksi pieni uhraus, jos se saavutetaan 200€:n menoerällä.
eli toimin todella yleisseurassa hiihtojaostossa sekä yleisurheilujaostossa. lisäksi yksi lapsi pelaa pesäpalloa ja toinen lentopalloa, että nekin ovat tuttuja. kaikki me myös suunnistamme. kaikki nämä toiminnot yhden seuran alla. että uskoisin hallitsevani sen kokonaisuuden. seuramme toimintaa ei todellakaan tue valtio, ei edes oma kaupunki. pesäpallossa on pääjoukkueella omat tukijansa, niitä saa jokainen joukkue haalia mielin määrin, mutta ei tue heitäkään valtio ei.
seuralla on johtokunta, joka koostuu kaikkien jaostojen pj:ista sekä muutamasta ulkopuolisesta. viime kädessä johtokunta on vastuussa seuran toiminnasta ja tileistä. en jaksa uskoa, että pienen seuramme johtokunta syytäisi rahaa jollekin kokoonpanolle, koska sitä rahaa ei heilläkään ole.
vaadi omaan seuraasi organisaatiomuutosta.
ja muuten, vaikka hiihtäjien osuus seuramme urheilijoista on pieni, meillä kuitenkin on jonkun verran valuuttaa. mutta se on kerätty kovalla työllä ja vaikka jokainen koululainen saisi hiihdostaan mitalin, se ei toisi vanhempia yhtään suosiollisemmaksi. on nimittäin täysin samat lapset, jotka esim yleisurheilevat, suunnistavat, hiihtävät, pelaavat, no yksi lapsi ei tietenkään kaikkea ehdi, mutta jos lapsi esim yleisurheilee, hän myös vaikka hiihtää ja pelaa pesäpalloa. tai lapsi suunnistaa ja lentopalloilee ja hiihtää...
eli se on täysin vanhemmista kiinni, mitä harrastetaan. yksi kouluhiihdon mitali ei harrastajamäärää nosta,kun ei nosta nappulahiihtojen pytytkään.
isillä ja äidillä rajoitteinen. Harrastukset ovat tavoite pelkästään omien lasten tavoitteiden toteuttaminen.
Lähdetään siitä, että "rikotaan hiekkalinna oman leikin jälkeen" ettei sillä voi muut leikkiä. Minä lähden asenteesta, että omien lasten jälkeenkin pitää harrastuksen pysyä suosittuna.
Vaikka olen jo eläkkeellä niin käyn kunnostamassa latuja ja muita liikuntapaikkoja, koska lapsiperheillä on vähemmän aikaa, vanhempien ansiotyön vuoksi.
Olen toiminut aktiiviaikana urheiluseuran toimitsijana ja luottamustehtävissä joten uskoisin olevani ajan hermolla ko. asioissa.
Perustimme aikoinaan hiihtoseuran juuri esittämieni ongelmien vuoksi ja rahapula loppui siihen. Meillä on nyt toimiva hiihtomaja ja seurassa jäseniä kiitettävästi. Taloudellista apua saamme kunnalta ja muilta yhteisöiltä kiitettävästi. Ei varmasti jää 200 eurosta kiinni toiminta.
Kai itsekin ymmärrät, että hiihtomajan rakentaminenkin oli niin suuri investointi, ettei siitä selviä pelkällä vanhemmilta kerättävällä toimintarahalla.
Hyvää jatkoa sinulle lastesi harrastusten parissa.
kaupunki tue millään lailla urheiluseuroja. tai, pistää kakkukahvit kerran vuodessa päätöstilaisuudessa. toimintaa rahoitetaan täysin talkootyöllä kerättävillä varoilla, eli vanhempien tekemällä työllä. vuosibudjetti on n 2000 - 3000 euroa, sillä kustannetaan kilpailumaksut ja palkinnot, putkimaksut, leirit jne... meillä ei tosin ole aikuishiitäjiä nyt yhtään, lupaavia junnuja vaan, että toimintaa psytytään ylläpitämään pienellä rahalla. muutaman vuoden päästä pitää löytyä jostain enemmän.
pitäisi kannustaa hiihtämiseen? Omiani en tuonne kiroilevien, huutavien, syljeksivien ja väkivaltaisten äijien joukkoon päästäsi mistään hinnasta. Onneksi alueellamme koulutkin ovat sen jo ymmärtäneet.
sen sinun hienosti kasvatetun lapsesi sosiaalirahat.
Siellä korkeakulttuuri alueella nautitaan niistä "pilvistä" lähes säännöllisesti.
Liikuntaa harrastavat henkilöt ovat niitä yhteiskunnan todellisia tukipylväitä.