Eli kysymys kuuluu pelkäätkö tulevaa synnytystä ja jos pelkäät, ni miksi?
Ite en kauheesti oo asiaa ajatellu,hiukan se kyllä jännittää..Varsinkin kun oma äitini kuoli 11 päivää syntymäni jälkeen.
Ite en kauheesti oo asiaa ajatellu,hiukan se kyllä jännittää..Varsinkin kun oma äitini kuoli 11 päivää syntymäni jälkeen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kun ootin esikoistamme, niin en pelännyt yhtään. olin ollut kahdessa synnytyksessä mukana. ensimmäisen kerran jo kun oli 13v. silon pelkäsin utta hänellä men i vaan 2h ja vauva ulkona. toisen kerran olin 20v ja sillon kun äitin sai iltatähden. sielä samat 2h ja poika sylissä. nyt kn odotin omaa poikaani niin en osannut pelätä ollenkaan kun heillä oli mennyt niin hyvin ne synnytykset. ( olivat kumpikin saaneet jo ennestään lapsia). enhän mää sitä aatellut et ensisynnyttäjällä on useimmiten se synnytys vähän rankempaa. ei pelännyt ollenkaan. nyt un olen toisen kerran raskaana ni mina on jo nyt alkuraskauden aikana ruvennut vähän pelottaan mutta kattoo nyt mte se etenee. otan osaa siihen että äitisi kuoli synnytyksen jälkeen. mutta siitäkin on varmaan jo vuosia ja nykyään on vähän toinen tilanne synnytyssairaalassa. ota puheeksi se asia seuraavalla kerralla kun nenet neuvolaan ( olet varmaan puhunutki jo) niin kylä he varmaan yrittää auttaa sua niissä sun peloissa. ja että mikä sua siinä jännittää tai pelottaa. siskoni taas oli ihan peloissaan synnytyksestä ja hänelle tehtiin sitten suuniteltu keisarinleikkaus kn pelkäsi niin paljon että lapselle sattuisi jotain synytyksessä.
kuin edelliselläkn, peloistaan kannattaa puhua neuvolassa, ja mm. jos syy tiedetään mihin äitisi menehtyi, niin voisit saada esim. lääkäriltä luotettavampaa tietoa miten asia nykyään ovat..
Minä pelkään...en edes voi ajatella koko synnytystä..ja minulla on kaksi itselläni jo takana :( ja molemmat menneet ihan hyvinkin, en ole repeillyt eikä ole ollut mitään komplikaatioita.. ettei se aina ole rationalistista se pelko, se vain on. Ja pelon syy ei aina ole se kipu, vaan ehkä juuri kuolema oma/lapsen, mahdolliset muut mieltäaskarruttavat asiat.
Mutta sinua rohkaisisin puhumaan pelostasi, kun tiedät mikä siinä taustalla on. Nykylääketiede osaa hallita sekä kipua että komplikaatioita paremmin kuin silloin ennen.
Kolmas lapsi syntyy keväällä, ja kyllä myönnän pelkääväni.
Huonoja kokemuksia taustalla.
Yritän olla ajattelematta kaikkea sitä mikä voi mennä pieleen, ja keskityn vain ajattelemaan, että synnytän ja sillä sipuli.
Mies tulee mukaan synnytykseen tueksi ja turvaksi. Olen sanonut hänelle, että hän saa olla äänitorveni, jos en itse pysty apua pyytämään.
Kyllä se siitä sitten. :)
Niin, mulla toinen synnytys keväällä edessä ja pakko myöntää, että kun sain tietää olevani raskaana, ensimmäisenä tuli mieleen "voi,olisipa se poika" ja sen jälkeen synnytys :( Ensimmäinen synnytys oli todella rankka. En tiedä noin yleisesti ottaen, mutta mulle se oli, ehkä siksi kun niin paljon sitäkin pelkäsin. Mä mietin tulevaa synnytystä päivittäin, ja pitäisi siitä varmaan puhuakin jollekin, mutta en ole "viitsinyt". Se on joka tapauksessa edessä, eihän sitä mikään muuta :) Ja onhan se elämä sen jälkeen sen arvoista kun on se pieni rinnuksilla :) TSEMPPIÄ vaan kaikille synnytyksiin!
tullut sitä jo ajateltua...ja pikkasen hirvittää!!Varmaan lähinnä siksi että minulla on huono kivunsietokyky=//
ja on tullut mietittyä että otanko epiduraalin vai en,kun siskoillani se ei ole vaikuttanut juuri nimeksikään...ja äitini on täys särkylääke allergikko ja sillä ei esim.nukutus aina vaikuta kuten samoin se esilääkitys aine...
Noh onneksi tässä on vielä jonkun aikaa koko synnytykseen...*huokaa viel helpotuksesta*
Rv nyt 28 6
...niin että en pelkää, kun en osaa pelätä :) Niinhän moni muukin tuossa aiemmin jo sanoikin, että sit seuraavalla kerralla jännittää enemmän. Eihän se kivuissa olo varmaan kenestäkään varsinaisesti kivaa ole, mutta eihän se loputtomiin kestä. Mua jostain syystä karmaisee paljon enemmän ajatus keisarinleikkauksesta, en ole koskaan ollut missään leikkauksessa.
pelota.odotan ensimmäistä,rv20...ja olen itsekkin ihan hämmentynyt ettei mua ollenkaan pelota...olen vaan innoissani:)olen 21v...(eli ehkä nuori ja naivi;).)mutta kyllä mä tiedän että se pimppa vähän repee ja että sattuu saakelisti...mutta entäs sitte?ei se mua varmaan tapa.odotan nyt innolla kesää ja synnytystä...mutta ehkä se pelko vielä iskee...
haluan vauvan,joo pitkään miettinyt että hankittais....mutt kun ajattelen että se pitäis synnyttä niin heti pelottaa niin ett ajattelen oisko adoptio on se oikea mulle...Haluan todella oman vauvelin,mutta mitä teen mun pelkolle?