Eli minksi olet hankkinut koiran?Ja minksi juuri sen rotuisen joka sinulla nyt on?Tai miksi Seropi eikä rotukoira?
No itse hankin Labradorinoutajan,edellisen koira kuoltua.Ja päädyin rotuun kun halusin keskikokoisen ja suhthelposti oppivan,sekä ihmmisystävällisen koiran,jonka turkki ei ole vaativa.Ja sitten vähän myöhemmin hankin Kääpiösnautserin,koska halusin pienen koiran jolta löytyisi myös kuitenkin luonnetta ja tempperamenttia.
Sitten parin vuoden päästä,meille ruvettiin etsimään sopivaa talonvahtia,eli piti olla isokokoinen ja vartiointiviettinen ja niin meille tuli Seropi(Bernhardilaisen ja Saksanpaimenkoiran sekoitus)ja hyvin on hommansa hoitanut,taitaa jo pelkkä koko säikäyttää(80cm kork.65-70kg).Ja sitten ikäni olen haaveillut omasta Kennelistä ja sitä miettin mikä rotu...siihen valitsin Pk.Collien,koska ensinnäkin se on mielestäni kaunis,sopii moneen harrastukseen ja lapsiperheeseen,turkki ei ole liian vaativa,on kooltaan keskikokoinen.Ja nyt sitten onkin ensimmäiset pennut(toivottavasti)tulossa vapun tienoilla.Luultavasti myös jossain vaiheessa tulee mukaan joku toinenkin rotu,ehkä Kääpiösnautseri...
Mutta kun aina joku moittii seropeja,niin niissä ei ole mitään vikaa,meillä ainakin seropi on ollut terve ja tosi hienosti hoitanutn tehtävänsä tähän asti vaikka ikää on vasta 3 vuotta.
Se jäi kertomatta miksi olen hankkinut yleensäkkään koiran,eli kuten varmaan huomasi olen henkeen ja vereen koiraihminen.Olen aina pitänyt eläimistä varsinkin koirista,koska vaikka kokomaailma kaatuisi niskaan niin koira on aina iloinen omistajansa nähdessään...sen lisäksi se on erittäin seurallinen...ulkoiluttaa omistajaansa.Koiran kautta tapaa uusia ihmisiä tosi helposti jne.Sitä ei pysty tarkemmin selittään,mutta kaikki koira"hullut" kyllä tietää mitä tarkoitan.
No itse hankin Labradorinoutajan,edellisen koira kuoltua.Ja päädyin rotuun kun halusin keskikokoisen ja suhthelposti oppivan,sekä ihmmisystävällisen koiran,jonka turkki ei ole vaativa.Ja sitten vähän myöhemmin hankin Kääpiösnautserin,koska halusin pienen koiran jolta löytyisi myös kuitenkin luonnetta ja tempperamenttia.
Sitten parin vuoden päästä,meille ruvettiin etsimään sopivaa talonvahtia,eli piti olla isokokoinen ja vartiointiviettinen ja niin meille tuli Seropi(Bernhardilaisen ja Saksanpaimenkoiran sekoitus)ja hyvin on hommansa hoitanut,taitaa jo pelkkä koko säikäyttää(80cm kork.65-70kg).Ja sitten ikäni olen haaveillut omasta Kennelistä ja sitä miettin mikä rotu...siihen valitsin Pk.Collien,koska ensinnäkin se on mielestäni kaunis,sopii moneen harrastukseen ja lapsiperheeseen,turkki ei ole liian vaativa,on kooltaan keskikokoinen.Ja nyt sitten onkin ensimmäiset pennut(toivottavasti)tulossa vapun tienoilla.Luultavasti myös jossain vaiheessa tulee mukaan joku toinenkin rotu,ehkä Kääpiösnautseri...
Mutta kun aina joku moittii seropeja,niin niissä ei ole mitään vikaa,meillä ainakin seropi on ollut terve ja tosi hienosti hoitanutn tehtävänsä tähän asti vaikka ikää on vasta 3 vuotta.
Se jäi kertomatta miksi olen hankkinut yleensäkkään koiran,eli kuten varmaan huomasi olen henkeen ja vereen koiraihminen.Olen aina pitänyt eläimistä varsinkin koirista,koska vaikka kokomaailma kaatuisi niskaan niin koira on aina iloinen omistajansa nähdessään...sen lisäksi se on erittäin seurallinen...ulkoiluttaa omistajaansa.Koiran kautta tapaa uusia ihmisiä tosi helposti jne.Sitä ei pysty tarkemmin selittään,mutta kaikki koira"hullut" kyllä tietää mitä tarkoitan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No mulla on kultainen noutaja jo vanha rouva 9 vuotta. En sitä itse koskaan "hankkinut" vaan kun olin 10 vuotta niin äitini miesytävänsä sen hankki ja heidän erottuaan koira tuli äidillä ja minulle ja sitten minä lähdin koiran kanssa itsenäistymään. Eli koira vaan vähän niinkuin sattui minulle. Rakastan häntä kuin perheen jäsentä mikä on monen vaikea ymmärtää. Pelkään kuollakseni kun se vanhentuu koko ajan. Toivon että on monta vuotta vielä jäljellä. En tiedä olisinko itse hankkinut noutajaa jos oisin ite koiran hankkinut, mutta on hyvä koira ja kultainen ihana rakastava luonne, päivääkkään en ole katunut enkä kadu, vaikka hän pilkkoi vaatteitani ja kakkasi monta kasaa päivässä lattialle. (Se kärsi ikävää ja mustasukkaisuutta yhdessä vaiheessa). Minähän en sitä tajunnut heti mutta onneksi tajusin suht aikaisin ja nyt on kaikki taas hyvin ja koira vaikuttaa hyvin voivalta ja tietää ettei ole syytä mustasukkaisuuteen.
Ostin espaniasta ca de bestiarin 3 vuotta sitten. On isohko,musta ja vahtimis haluinen ja uskollinen. Näyttää seropilta kylläkin ja ihan oikeasti se onkin sitä. Tuntemattomista koirista poleutuva paimenkoira rotu. Opetin jipolle temppuja sellasia kun tuo, vie ja hae. Nostaa lattialta tavaroita yms.. Vuosi sitten minussa löydettiin reuma käsistä. Olivat huonot ja kipeet. Nyt tämä jippo on "avustajakoirani" kun nämä kädet ei pelaa niin kuin ennnen.. Sellasta. rakkaudesta ja nyt hyötyä paljon.
mulla on sakemannin ja rotikan sekoitus sekä suomenajokoira..ajokoira on meil six et iskä käy metällä ja toinen ihan turvaxi.nixu on lempeä koira mutta ulkonäkö pelottaa ihmisiä.sitä paitsi on haasteellista kouluttaa vaativaa rotua.mulla on ennenkin ollu sakemanni sekä pk.collie..
mulla on koira six et ne on aina ollu suuri osa mun elämää ja tulee aina olemaan..koirat on mulle tärkeempiä ku esim.oma terveys..emmä jaxas jos mul ei olis koiria(tai kissoja)elämässäni...:)
Koirat on minulle elämäntapa. Tällä hetkellä meillä on kaksi espanjanvesikoiraa. Elämä olisi tosi outoa ilman koiria.