-Itkin. Ilman mitään syytä. Kaikki oli hyvin. Lukiossa oli kirjoitukset juuri loppuneet, olin löytänyt loistavan poikystävän, oli lämmin kesä ja olin aloittanut uuden työn. Silti itkin. En tiennyt miksi.
-Aika kului. Tuli syksy. Itkin taas. Ilman syytä. Tunsin itseni yksinäiseksi. kaverit olivat lähteneet opiskelemaan ympäri maailmaa. Olin yksin. Oli minulla sentään oma kulta vierelläni.
-Tuli talvi.Itkin yhä useammin. En vieläkään keksinyt syytä.
-nyt on helmikuu. kuukausi tuosta "talvesta". Itken kokoajan. päivittäin. tänäänkin monta kertaa. en kestä enää. tahdon kuolla. elämäni vain on perseestä. ilman merkitystä. ilman mitään. kullallani on paha olla kun minulla on paha olla. hän ei viihdy kotona ku vain itken. hän ei jaksa olla tukenani. se saa minut itkemään enemmän. en vain jaksa enää. töissä käyn rutiinilla, en saa siellä mitän aikaan. teen hommat puoliteholla. itken työskennellessäni, onneksi työskentelen yksin. saan hirveitä raivokohtauksia ja huudan ja hypin tasajalkaa ja jahtaan koiraa milloin minkäkin mitättömän syyn takia, ja se saa minut tuntemaan itseni taas entistä huonommaksi ihmiseksi. saatan suuttua mistä vain, alkaa itkemään mistä vain. hermot on koko ajan tiukalla. adrenaliinin eritys varmasti huipussaan. päätä särkee, vatsaan koskee. ruoka ei maistu ja uni ei tule. diabeteksen omahoito kärsii. ei yksinkertaisesti kiinnosta hoitaa itseä. eikä jaksa.
-Aika kului. Tuli syksy. Itkin taas. Ilman syytä. Tunsin itseni yksinäiseksi. kaverit olivat lähteneet opiskelemaan ympäri maailmaa. Olin yksin. Oli minulla sentään oma kulta vierelläni.
-Tuli talvi.Itkin yhä useammin. En vieläkään keksinyt syytä.
-nyt on helmikuu. kuukausi tuosta "talvesta". Itken kokoajan. päivittäin. tänäänkin monta kertaa. en kestä enää. tahdon kuolla. elämäni vain on perseestä. ilman merkitystä. ilman mitään. kullallani on paha olla kun minulla on paha olla. hän ei viihdy kotona ku vain itken. hän ei jaksa olla tukenani. se saa minut itkemään enemmän. en vain jaksa enää. töissä käyn rutiinilla, en saa siellä mitän aikaan. teen hommat puoliteholla. itken työskennellessäni, onneksi työskentelen yksin. saan hirveitä raivokohtauksia ja huudan ja hypin tasajalkaa ja jahtaan koiraa milloin minkäkin mitättömän syyn takia, ja se saa minut tuntemaan itseni taas entistä huonommaksi ihmiseksi. saatan suuttua mistä vain, alkaa itkemään mistä vain. hermot on koko ajan tiukalla. adrenaliinin eritys varmasti huipussaan. päätä särkee, vatsaan koskee. ruoka ei maistu ja uni ei tule. diabeteksen omahoito kärsii. ei yksinkertaisesti kiinnosta hoitaa itseä. eikä jaksa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
sain puhelinnumeron johon soittaa maanantaina. jokainen päivä on kokoajan pahempi. 13.2. on meillä vuosipäivä. pitäisi varmaan keksiä jotain kivaa, mutta pelkään sitä mikä oloni silloin on, kun siihen on kolme päivää, ja joka päivä pahentaa oloani puolella. en ymmärrä miten oloni on muuttunut näin hirveäksi näin äkkiä. olen sairastanut masennusta jo kerran, muutama vuosi sitten, silloin kun sairastuin diabetekseen. mutta miksi sen täytyi tulla takaisin. tiedän, olean ainoa joka voi vaikuttaa olooni, taidan olla huono vaikuttaja kun sain tämän takaisin. olen lopen kyllästynyt elämääni. päivästä toiseen elämiseen ilman mitään syytä ja merkitystä. kärviselyyn pahassa olossa. satutan vain läheisiäni pahalla olollani. en tahdo läheisteni kärsivän.
Hei! On hienoa, että jaksat kantaa huolta myös lähimmistäsi, mutta nyt ne voimat pitää suunnata oman itsesi kuntoutumiseen. Olet aiemmin jo sairastunut masennukseeen ja pystyt ne oireet tunnistamaan. Se apu, Sinulle, on nyt todella tarpeen, ennen kuin tilanne menee pahemmaksi. Hakeudu ensiapuun jo viikonlopun aikana, jos olosi edelleen tuosta pahenee. Ei kannata jäädä odottamaan.
Kaikki kyllä selviää, ymmärrän hyvin omasta kokemuksestani, että on todella vaikeaa, mutta apu on lähellä. Jos haluat jutella, tällä palstalla on monia, jotka ovat valmiita tukemaan sinua. Rutistukset ja voimia jaksamiseen!
(siksi minä vähän niinku tänne kirjotinki jos täällä joku jaksais kuunnella)
terveyskeskukseen on 6km ja minulla ei ole autoa ja Kulta on koko vkl:n töissä.
mitään lääkkeitä siellä kotona? Jos tilanteesi menee viikonlopun aikana vaikeaksi kestää, niin muista, että puhelimellakin saa apua.
Jos kirjoittaminen tänne palstalle helpottaa, niin kirjoita ihan vapaasti. Meitä, jotka haluamme tukea ja auttaa on monia. Vastaamme mielellämme viesteihisi ja yritämme olla avuksi.
ei mulla mitään lääkkeitä ole. tai no sain tk:sta jotain allergialääkettä joka pistää väsyttään, nukkumiseen lähinnä. Ataraxia. siinä lukee että se on "rauhoittava lääke, vähentää ahdistuneisuutta, jännittyneisyyttä ja kiihtymystä. voidaan käytää unihäiriöissä." onko teille tuttu? onko siitä mihinkään? (kolmiolääke...)
ei mulla muuta.
Lopetin työt kahvilassa noin vuoden jälkeen, ja nyt keskityn kouluun. Tuntuu vain jotenkin että en jaksa innostua mihinkään. Kouluun lähtemiselle on kova kynnys. Itkettää joka päivä hirveästi. Enään samat mielenkiinnot eivät kiinnosta.
Tuntuu että nyt iskee jälkistressi tai jokin sen kaltainen, kun töissä oli ollut niin kova kiire aina, ettei ehtinyt miettiä omaa kuntoa missään välissä. vain koti-koulu-työ-koti eikä oikein mitään muuta.
kaveritkin vähän ihmetelleet kun olen yhä sulkeutuneempi joka päivä, mutta itse pidän siitä että saan olla omissa oloissani yhä enemmän. Luen kirjoja, mitä joskus ostanut hyllyyn odottamaan :)
Silti jotenkin tuntuu... ettei millään noilla ole enään väliä. Pysyn vaan pystyssä ja menen minne käsketään, niin kukaan ei ole huolissaan.
Tässä ehkä ironisinta on se, että olen aina tykännyt suunnitella tulevaisuuttani. Tulevia työpaikkoja, ja niiden mahdollisuuksi sitä seuraaviin. Nyt olotila on sellainen, että voisin viettää muutaman vuoden välivuotta, ja siltikään en olisi valmis jatkamaan elämääni. kuin jotain puuttuisi :( pitäisiköhän etsiä jokin työ, niin olisin taas jatkuvasti liikkeessä?
Sairastuin myös diabetesmasennukseen 1 ½ sitten kun tauti puhkesi ja masennus tuli taas uudestaan. hain apua, sain mielialalääkkeet ja nyt yritän selvitä taas tästä suosta ylös. Tiedän itkut, olen minä myös itkenyt masennuksessa 3 kk yhteen putkeen. Itketään yhdessä ja yritetään saada tämä suru pois. Toivottavasti kohta saapuva kevät ja aurinko saa meidän mielemme kirkastumaan.
(eli kun ei ole enää -30) tarkoittaa minulle sitä, että voin käydä kävelyllä ulkona, etsiä ulkoa yksin olo paikkoja, joihin voin mennä aina yöllä, kun olo tuntuu sietämättömältä, miettimään syntyjä syviä, ja pohtimaan yhtä hyvää syytä miksi en jäisi siihen loppuiäksi. aiemmin asuin (ensimmäisen masennuksen aikana) lähellä voimalaa, jonka sillalla oli tapanani käydä öisin katselemassa ja miettimässä miltä tuntuisi hypätä alas, ihan pikkuisen vain...
kun taas tulee kesä ja yötkin on lämpimät, voin olla jalkeilla aamuun asti. usein kävin niihin aikoihin yöllä pyöräilemässä noin 25km. kesäyö, lämmen leuto ilma. pyörällä pääsi kaemmaskin "mietiskely" paikkoihin. niitä minulla riittää pilvin pimein.
viimeyönä kokeilin sitä ataraxia. ei se niin huono ollut. nukahtamiseen meni ihan saatanan kauan, mutta kyllä se ahdistusta vähensi, ja uni oli laadukkaampaa. ainakin nukuin kahteentoista asti. mukavampi olla masentunutkin kun on virkeämpi, osaa ajatella realistisemmin. en ole nyt yhtään niin huonolla tuulella kuin eilen. en tietysti voi tietää tunnin, parin päähän, mutta nyt on ainakin suht hyvä fiilis, tai ei voi sanoa hyvä, vaan vähemmän huono.
Hienoa, että sait lääkkeestä apua. Eivät ne lääkkeet ole turhaa. Kyllä niistä on apua. Myös uni on hyvä "lääke". Masennusta lievittää, kun saa nukutuksi kunnolla.
Viittaat kirjoituksessasi ensimmäiseen masennukseen. Onko sinulla masennus uusiutunut usein? "Mietiskelypaikat" ovat varmasti avuksi ajatustesi selvittämisessä. Kyllä kesäinen luonto vaikuttaa myös positiivisesti oloon. Onko mitään hienompaa kuin Suomen kesän valoisat yöt.
Voimia ja jaksamista!
nyt mulla on taas niin turhautunu olo. sellainen että musta ei oo mitään iloa kellekään, ei mitään hyötyä, ei mitään merkitystä. mullon niin ärsyyntyny olo. mun tekis mieli huutaa ja riehua ja paiskoa tavaroita. hyppiä tasajalkaa ja kiljua niin kauan kunnes ei enää ääntä lähde. lyödä nyrkki ikkunasta läpi, halata kaktusta, juoda pullo kossua ja napsia paketti jotaki mitä ei kannattais. repiä joka saatanan hiuskarva päästä irti, vetää pää vessanpöntöstä alas ja piiloutua loppu ruumiin kanssa vaatekomeroon loppu iäksi.
mitään sellaista mielimusiikkia, josta pidät ja jota voisit kuunnella. Jos on, niin soita sitä. Hypi vaikka sen tahdissa tai laula mukana niin saat purettua sitä agressiota, joka täyttää nyt mielesi.
Voit purkaa tunteitasi myös kirjoittamalla tämä palsta täyteen pahaa oloasi. Sekin auttaa aivan varmasti.
Kun pahin agressiosi on ohi, niin mieti oliko sinulla jokin parempi hetki tänään ja muistele miltä silloin tuntui. Sekin voi helpottaa ja antaa toivoa paremmasta.
...olo meni jo pois. jäljelle jäi suru. surullinen, tyhjä, itkuinen ja yksinäinen mieli. tää on oikeesti ihan uskomatonta miten nopeasti mun mieli muuttuu.
kello13 olin hyvällä tuulella
14:35 saatanan kiukkuisella
15:35 eli nyt, olen niin surullinen
en tiedä mitä kirjottaisin. oon yksin kotona. kulta on töissä iltaan asti. laitoin ohjeestasi musiikkia soimaan, kuuntelen klassista. kaunista. tunteellista.
ei menneitä mielentiloja voi muistella. se mikä on mielessä on tämänhetkinen olo. minä oon aika huono näissä asioissa... en minä osaa muuta ku jäädä oman onnettomuuteni ruhjottavaksi. en saa iloisista asioista kiinni kun olen surullinen. en osaa enää nauttia elämästä. iloisia hetkiä on, mutta kokoajan vähemmän. kokoajan laimeammin iloisia. mua ei kiinnosta mitä mun entisille kavereille kuuluu. oon yrittäny ottaa yhteyttä, mutta kukaan ei vastaa, niin en viitsi enää. eivät he minua kaipaa. kuka kaipaisikaan... miksi kaipaisi? tunnen itseni yksinäiseksi, mutta en kaipaa seuraa.