Minulla on lapsia ja melkein joka ilta mietin ja pelkään että kunhan vaan minä en sekoaisi ja satuttaisi heitä mitenkään...lääkärille kerroin myös ajatuksistani ja se totesi vaan että ne kuuluu paniikkihäiriöön ja sinä mitään sekoa.
Mutta se olo mikä tulee on tosi vahvan tuntuinen ja saa minut hätääntymään ja tulee tunne että uskallanko minä lasten kanssa keskenään jäädäkkään.
Jotenkin joka ilta ja päivä saan tuon saman mielikuvan päähäni ja mietinkin että se on niin pelottava ajatus että pakonomaisestikko minä sen mieleeni hommaan aina kun jään niiden kanssa keskenään kun mies kun on kotona niin vaikka tarkoituksella alan ajattelemaan sitä samaa niin se tuntuu vaan naurettavalta mutta sitten taas tosiaan kun keskenään ollaan niin eipä nauratakkaan.
Kenelläkään kokemusta vastaavasta ja tai keinoa millä tuollaiset idioottimaisuukset päästä pois saisi???
Mutta se olo mikä tulee on tosi vahvan tuntuinen ja saa minut hätääntymään ja tulee tunne että uskallanko minä lasten kanssa keskenään jäädäkkään.
Jotenkin joka ilta ja päivä saan tuon saman mielikuvan päähäni ja mietinkin että se on niin pelottava ajatus että pakonomaisestikko minä sen mieleeni hommaan aina kun jään niiden kanssa keskenään kun mies kun on kotona niin vaikka tarkoituksella alan ajattelemaan sitä samaa niin se tuntuu vaan naurettavalta mutta sitten taas tosiaan kun keskenään ollaan niin eipä nauratakkaan.
Kenelläkään kokemusta vastaavasta ja tai keinoa millä tuollaiset idioottimaisuukset päästä pois saisi???
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulle mielivalmentaja lykkäsi parikin kirjaa pakkoajatuksista, pelkkiä esimerkkitapauksia eri ihmisten pakkomielteistä. Sen jälkeen kun olin ne lukenut pidin omia juttujani sen verran harmittomina etten enää viitsinyt niitä murehtia. Ja se puolestaan vähensi näitä pakkoajatuksia huomattavasti. Kyllähän niitä vielä väsyneenä tulee, mutta en viitsi miettiä niitä sen kummemmin enää.
uskalla ajatella lapsien hankkimista, kun saan aina niin hysteerisiä raivonpuuskia että pelkään satuttavani jotakuta. mieheni ei onneksi ole mikään hippiäinen, niin minun ei tarvitse pelätä häntä satuttavani, ainakaan kovin paljoa. koirammekin jo pelkää minua...pitäisiköhän asialle tehdä jotain?
Minulla on olnut ihan samanlaisia pelkoja.Onneksi löysin sen hyvän apukirjan "VAPAAKSI AHDISTUKSESTA".Sain sieltä tietä yksinkertaisen konstin miten päästä eron niistä typeristä pakkoajatuksista. Ihan yksinkertainen konsti siihen vaan on. Jos pakkoajatukset rupeavat vaivaamaan niin huuta joko äänellä tai ajatuksissaan itselleen :"Lopeta","Stop" tai " Seis!". Riippuu tilanteesta saako huutaa äänellään. Ihme kylla, se auttaa.
Vielä oli siellä kirjassa kirjoitettu, että niitä ajatuksia ei tarvitse pelätä, koska ne ovat vaan ajatuksia. Kuka pelkää satuttavansa läheisiä, ei koskaan satutta.
Itse huomasin vielä sitä että mun pelot alkoivat paheneta silloin kun lehdissä oli kirjoitettu tapauksista missä vanhemmat ovat tehneet lapsilleen jotain pahaa. Vaikka itse ei luekaan niitä kauhuksia kuitenkin kaupoissa huomaa isot otsikkot tapauksista.
Niin että kokeile, jos suakin auttaa. Ja anteeksi ne kirjoitusvirheet, en ole syntyperäinen suomalainen. Mutta tiedän miten kauhea on elää niiten pelkojen kanssa. Toivottavasti pääset niistä pakkoajatuksista.
Haluaisin lukea ton kirjan, mutta se on aina lainassa kun etin kirjastoista :/ Aika suosittu näkyy olevan.