Kuka tietää?

Kenelle kaikille olette kertoneet sairastavanne paniikkihäiriötä?

Mulla tietää useimmat ystävät, mies tietysti, työpaikalla lähin työkaveri, sekä pomo. Perheestä tietää vain äiti, muiden sukulaisten tai edes sisarusten kanssa ei olla niin läheisiä että olisin jaksanut vaivata. Ilmeisesti äidin kanssa ollaan liiankin läheisiä, olen huomannut että silloinkaan harvoin kun yritän jotain sairaudestani puhua, hän vaivautuu. Muutenkin olen yrittänyt olla rasittamatta häntä ongelmillani, mutta joskus haluais jotain kertoa. En tiedä, onko se sitä, että vanhemmalle ihmiselle nuo "pään vaivat" on hiukan tabu, vai että hän ei oikein kestä, että näin läheisellä on joku ikävä sairaus.
Ehkä molempia. Olen sisaruksista se tuki ja turva, muut asuvat kauempana, eivätkä ole niin tiiviisti päivittäisessä elämässä mukana.

Töissä katsoin parhaaksi kertoa muutamalle, on jotenkin itselläkin helpompi kestää kohtauksen pelko, kun on joku varalla, kenelle voi sanoa, että taidanpa tästä mennä vähän rauhoittumaan... Aika tarkkaan kuitenkin mietin kenelle kerron.
1229
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Tuli tossa mieleen kun sanoit että äitisi vaikuttaa vaivautuneelta, niin oliskohan se sitä jos hän ei tiedä tarpeeksi sairaudesta ja eikä voi auttaa sinua.
Mulla kans oma äiti sanoo kans että se olisi jotain muuta.
Kaikille ei voi edes kertoa tästä sairaudesta.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


K.a.a.m.o.s kirjoitti:

Kenelle kaikille olette kertoneet sairastavanne paniikkihäiriötä?

Mulla tietää useimmat ystävät, mies tietysti, työpaikalla lähin työkaveri, sekä pomo. Perheestä tietää vain äiti, muiden sukulaisten tai edes sisarusten kanssa ei olla niin läheisiä että olisin jaksanut vaivata. Ilmeisesti äidin kanssa ollaan liiankin läheisiä, olen huomannut että silloinkaan harvoin kun yritän jotain sairaudestani puhua, hän vaivautuu. Muutenkin olen yrittänyt olla rasittamatta häntä ongelmillani, mutta joskus haluais jotain kertoa. En tiedä, onko se sitä, että vanhemmalle ihmiselle nuo "pään vaivat" on hiukan tabu, vai että hän ei oikein kestä, että näin läheisellä on joku ikävä sairaus.
Ehkä molempia. Olen sisaruksista se tuki ja turva, muut asuvat kauempana, eivätkä ole niin tiiviisti päivittäisessä elämässä mukana.

Töissä katsoin parhaaksi kertoa muutamalle, on jotenkin itselläkin helpompi kestää kohtauksen pelko, kun on joku varalla, kenelle voi sanoa, että taidanpa tästä mennä vähän rauhoittumaan... Aika tarkkaan kuitenkin mietin kenelle kerron.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu