Siis miehet rakkaat; onko kuulolla ketään joka tunnustaa pitävänsä seksisuhdetta yllä pelkästä säälistä tai siihen verrattavissa olevasta tunteesta? En tarkoita mitään selkeätä fuckbuddy -meininkiä.
Tilanne on tämä: meillä on etäsuhde, kestänyt kolmatta vuotta. Tapaamme kerran viikossa tai kahdessa, yhteyksiä pidetään puhelimitse siinä välillä. Aika tasapuolisesti molempien taholta, eli en sinänsä koe roikkuvani. Tekeekö mielikuvitukseni tepposet, vai saattaako kundi nykyään käydä nusasemassa minua ihan säälistä tai jonkintapaisesta velvollisuudentunteesta? Mistä sen voi tietää? Näen kyllä että sinänsä meidän seksi kelpaa hänelle todella hyvin, sellaista "sekoamista" ei pysty näyttelemään :) Ja miksi viitsisikään? Silittelee minua oma-aloitteisesti ja pitää hyvänä kyllä. Yhdessäolo on ihanaa. Silti tulee mieleen välillä, että eikö se vaan saa lopetettua tätä juttua, sääliikö se minua kun tietää minun olevan ihan lääpälläni? Tuleeko se säälistä välillä hoitelemaan minut? Ei kai...miksi tulisi, eihän sen olisi pakko kun ei olla naimisissa/kihloissa tms.
Vai mitä sanotte miehet? Mistä erottaa säälipanon?
Tilanne on tämä: meillä on etäsuhde, kestänyt kolmatta vuotta. Tapaamme kerran viikossa tai kahdessa, yhteyksiä pidetään puhelimitse siinä välillä. Aika tasapuolisesti molempien taholta, eli en sinänsä koe roikkuvani. Tekeekö mielikuvitukseni tepposet, vai saattaako kundi nykyään käydä nusasemassa minua ihan säälistä tai jonkintapaisesta velvollisuudentunteesta? Mistä sen voi tietää? Näen kyllä että sinänsä meidän seksi kelpaa hänelle todella hyvin, sellaista "sekoamista" ei pysty näyttelemään :) Ja miksi viitsisikään? Silittelee minua oma-aloitteisesti ja pitää hyvänä kyllä. Yhdessäolo on ihanaa. Silti tulee mieleen välillä, että eikö se vaan saa lopetettua tätä juttua, sääliikö se minua kun tietää minun olevan ihan lääpälläni? Tuleeko se säälistä välillä hoitelemaan minut? Ei kai...miksi tulisi, eihän sen olisi pakko kun ei olla naimisissa/kihloissa tms.
Vai mitä sanotte miehet? Mistä erottaa säälipanon?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Noh, ensinnäkin käsittääkseni fuckbuddy:llä ei suoranaisesti oo mitään tekemistä sääliseksin kaa...
Ja siis, jos se mies kerran haluu sua ja ite sanot et sen selväst näkee miten hän nauttii, niin mis on ongelma? Etkö voi vaan hyväksyä et oot hänen mielestä haluttava ja et hän tykkää panna sun kaa? :) Ei kandee tehdä itelleen ongelmii jos ei niit oikeest oo...
Jokuukko; mulla taitaa olla enemmänkin itsetunto-ongelma tässä. Ajattelin, että mistä voisin päätellä, onko heppu nykyään vain velvollisuudesta ja säälistä minun kanssani? Tavataan niin harvakseltaan, että kai se mielikuvitus tekee tepposet. Vai..?
Ja kuten sanoin, tämä ei alun alkaenkaan ole ollut mikään pelkkä fuckbuddy-suhde. En siis sekoittanut käsitteitä, vaan halusin tarkentaa.
Kyllä totuus sitte tuloo juluki. Näin o näreehet.
Koittakaa löytää enemmän yhteistä aikaa. Esim. viikon yhteinen loma tms. kertoo kyllä aika paljon miten asia oikeesti on. Jos kundi silittelee ja pitää sua hyvänä vielä loppuviikostakin niin pidä siitä kaverista kiinni! Jos taas homma on pakkopullaa parin oäivän jälkeen niin sit on parempi erota. Olen itse kokenut juuri ton saman homman joten jotain tiedän asista vaikka en teidän tapausta tarkemmin tunnekaan..
Jussi -77
tee aina ongelmia jostain?
Minulla on ollut kauan suhde naiseen, joka on yksinäinen ja estynyt. Kesti kauan keskustella ja arkiaskareiden, kävelylenkkien ja kulttuuritilaisuuksien kautta tutustua niin että hänen luottamuksensa lopulta vahvistui. Hellin häntä kosketuksin ja pienin suukoin, ja hitaasti hän alkoi nauttia ja tulla mukaan. Halasimme tuntikausia illan aikana sängyllä maaten, vähän kerralla vähensimme vaatteita ja kosketukset ulottuivat pitemmälle. Hänen estonsa haihtuivat ja paljastui, että nainen, joka oli neitsyt yhä, ei ollut ennen koskaan kokenut mitään vastaavaa, ja myös, että hänellä oli palava halu kokea sitä mistä oli unelmoinut ja kuullut ja lukenut.
Suhde muuttui sitten siihen muotoon, että kerran kaksi viikossa käyn hänen luonaan, viivyn 6-10 tuntia ja sinä aikana syömme, juttelemme ja hellimme ja rakastelemme pitkään ja nauttien. En voi kuvitella, että ottaisin hänet puolisoksi, en tiedä varmasti toivooko hän edes sitä, mutta minua odottaa ja toivoo vielä useammin "hoitamaan" itseään. Teen sen ikään kuin velvollisuutena, koska mukava ihminen hän on ja nykyisin jopa kiimainen. Hän minut ruokkii ja tarjoaa herkkuja pöytään, hän tarjoutuu prässäämään housut ja pesemään ja silittämään paidat ja melkein syö kädestä, kun saa minut luokseen ja kokemaan nautintoa kanssani. Minulle se on säälipanoa, ei mitään rakkaustunteita.
Jos nainen oikeesti tekee kaikki noi mitä sanoit ja on vielä kiva ja nättikin, niin ton parempaa ei voi mies toivoa... Nappaa kiinni ja vähän äkkiä!!!
T: itse paitansa silittävä
enempää, kun on jo pivossa. Soittaa ja kaipaa, menen taas huomenna. Vien mukana jotain pientä, ja lämmitän hyvin, sitten hän suorastaan jo kerjää saada "hoitoa" ja mukavasti siitä nautin itsekin. Omani on, mutta en ajattele suhteesta enempää. Minä säilytän vapauteni, saan silloin kun haluan, ja hän on tyytyväinen myös. Kertoo että työpaikalla hänessä on näkynyt muutos, kuin kasvot loistaisivat. Hyvää se hänelle tekee.
Voisi melkein aloittaa.. once upon a time, tykästyin tytyyn ja meni vuosia yhdessä ja sitten joku pirulainen tuli ja muutti tunteen.. matkustin ja tapasin ihania naisia muilla mailla. Rakkaus kuihtui ja muuttui pakko "panoksi" muutin ulkomaille mutta keskustelu ja seksisuhde jatkui ei intensiivisenä mutta kuitenkin aina Suomessa vietetyn ajan. Tuo taustaa, eli suhteet ja ihmiset on tapojensa ja tunteidensa pauloissa aina ja ikuisesti kunnes ovat riittävän vahvoja sanomaan ja ilmaisemaan omat tunteensa. Itse tunsin velvollisuudeksi hoitaa seksillä, toki tuntui mukavalta mun.... mutta ei se ollut muuta kun hyvää näytelmää ja silmät kiinni hellyyttä. Lukiessani tarinaasi tulee ajatuksiin että on suht sama tilanne. Omalta osaltani juttu loppui siihen että matkoiltani tapasin naisen Italiasta joka vei mennessään eikä muuhun enää riittänyt tarvetta /tarmoa. Conclusion on että olette nyt siinä puolitiessä jossa ei ole vielä päätetty mitään ja seksi on kuitenkin tyydyttävää vaikkei sata lasissa olekaan ainakaan molemmin puolin. Sanoisin, että elä elämää kuten se maistuu ja nauti hetkestä kun se on tarjolla ilman pohdintaa.
Vaikka itsetunto-ongelmaa mulla tässä onkin, niin en sentään oikeasti mikään onneton ressukka ole ;)
En tahdo retostella, mutta ihan taustatiedoiksi pari seikkaa vielä. Olen erittäin usein kauniiksi kehuttu ja itsekin viihdyn olemukseni kanssa. Treenattu ja hyvä kroppa ja sänkytaitojani ovat jääneet kaipaamaan kaikki 4 mennyttä poikaystävää, jopa vuosiksi ;) En missään nimessä ole estynyt seksin suhteen, päin vastoin. Olen kaikin puolin sinut seksuaalisuuteni kanssa - ja otan ja annan mielelläni..
Mulla on hyvä ammatti ja paljon sosiaalista verkostoa, kaikki ok. Olen sellainen oman tieni kulkija, itsenäinen maailmannainen. Joka vain näyttää kaikesta huolimatta olevan vähän epävarma omasta viehätysvoimastaan, ja siksi kyselee täällä tyhmiä ;)
Olen pari kertaa jo lopettanut omasta aloitteestani (juuri siitä omasta epävarmuudestani johtuen) tämän etäsuhteen tuohon mieheen, mutta kyllä se on se MIES joka on aina kinunnut takaisin...Paria viikkoa kauempaa se ei ole malttanut pysytellä erossa minusta.
Siksi halusinkin kysellä teiltä tuosta säälipanojutusta, kun minusta on taas alkanut tuntumaan siltä, että tahdon paniikissa pyristellä pois. Kammoksun sitä ajatusta, että mies käy luonani vain myötätunnosta.
Vieläkö olette miehet sitä mieltä, että kyseessä saattaisi tosiaan olla sittenkin miehen puolelta vain säälipano, vai pitäisiköhän minun tässä hakeutua hoitoon..?
Kyllä se alkaa siltä vahvasti vaikuttaa, että tuo miehesi on ihan tosissaan, mutta jostain syystä oma mielenrakenteesi ei salli sinun ottavan häntä todesta. Kai se on sitten jonkinlaista epävarmuutta pohjimmiltaan. Mutta ei kai siihen järkeily auta, ainakaan jos yksin miettii. Mitä jos juttelisit sen miehesi kanssa tästä, ja ehkä myös hyvän naispuolisen ystävän?
yx mies :)
Joo, mulla on ilman muuta itselläni sellainen sitoutumispelkoon verrattava ongelma. Tai kyllä sitoutumaan sinänsä pystyn ja olen ehdottomasti pitkien suhteiden kannalla, uskollinen jne. Mutta en uskalla antaa itsestäni kaikkea. En halua tilanteen ajautuvan esim. siihen että joutuisin miettimään yhteen muuttamista ja yhteistä arkea. Siksi nautin tästä etäsuhteesta. Haluan ja kaipaan rakkautta sekä tietynlaista "omistautumista" tältä etämieheltäni, mutta en kuitenkaan uskalla luottaa siihen että näin tosiaan olisi. Muutaman kuukauden välein mulle tulee tämä irti pyristelemisen tarve ja nyt se taas on päällä. Siksi kai tänne palstalle eksyin.
Koitan nyt tällä kertaa pitää itseni aisoissa, koska kuitenkin rakastan tuota heppua. Itseluottamuksen puutteeni kai tässä se suurin ongelma on, mutta eihän ikinä voi olla varma...
Eikö tuo tee asian jo selväksi? Jos se kerta on mies, joka jätettiin ja hän halusi takaisin suhteeseen, hän tarvitsee sinua. On ilmeisesti sen verran riippuvainen kuin pitääkin olla. Hän ei voi samaan aikaan olla sinun kanssasi säälistä. Taisit alitajuisesti tehdä tuon tempun antaaksesi hänelle säälistä. Tavallaan maksoit potut pottuina.
Entä sitten velvollisuudesta? Muistutan sinua, että jokaiseen hyvään parisuhteeseen kuuluu myös velvollisuuksia toista kohtaan. Olisi tietenkin kolkkoa, jos mies sanoisi sulle, että hän ei oikeastaan nauti seksistä kanssasi, mutta ihan velvollisuudesta... Mutta älä sekoita päätäsi tällä. Terveeseen ja hyvään parisuhteeseen tai seksisuhteeseen kuuluu se, että siinä on sopusuhtaisesti SEKÄ velvollisuuksia, että intohimoa. Ei puhdas intohimokaan toimi, se johtaisi itsekkyyteen tai puhtaaseen fuckbuddy-suhteeseen.
Teen minäkin asioita velvollisuudesta. Rakastelen naiseni kanssa tietysti intohimosta, mutta joskus lähtökohtana voi olla velvollisuus. Ei alistunut velvollisuus, vaan jokin sellainen, joka saa innostumaan. Huolehdin, että naiseni ei lähde "puutteessa" kotia. Hemmottelen häntä ja seksi on yksi tapa hemmotella. Mutta se, mikä alkoi "velvollisuutena" muuttuu toimeen ryhdyttäessä roihuavaksi intohimoksi, josta molemmat nauttivat.
Ehkä pelkäät sitoutumista. Hän osoittaa haluavansa sitoutua ja pelkäät sen suuntaisia vihjeitä. Olette seurustelleet niin kauan, että olisihan se ihme, jos ei löytyisi haluja tiukempaan sitoutumiseen ja halua viettää enempi aikaa yhdessä. Etäseurustelun ongelmia on lyhyen yhdessäoloajan takia korostunut seksipainoittaisuus. Seksi ei ole paha asia, mutta tarvittaisiin muutakin, jotta ajatukset rauhottuisivat. Yhdessä olon pitää myös tuottaa mielenrauhaa, kiiretöntä tapaa nauttia toisen läsnäolosta. Pari kertaa viikossa on aika vähän tiiviille suhteelle.
Yrittäkää järjestää pitempiä hetkiä keskenänne.
piileksii ihania & fiksuja miehiä :) Kiitos myös 4kymppiselle ajatuksia herättävästä kommentistasi. Menen siis itseeni ja mietiskelen omaa osuuttani asioihin. Tuossahan tuo etämiehenikin viestittelee kännyitse taas kovasti samaan aikaan kun täällä palstoilla suhailen. Kiitos kaikille :)
Tarvitseeko sitä sitten erottaakaan? Miksi ei voisi vaan nauttia siitä mitä on? Pano se on joka tapauksessa.
aina ollakin, siis niitä "säälipanoja". Reissaan jatkuvasti ympäri maata, eikä siitä tulisi yhtään mitään, jos joka kerta pitäisi aloittaa alusta, eli etsiä sopiva kimma. Sellaisia "säälipanoja" pitää etsiä ja istuttaa jokaiseen kyläpahaseen, sen jälkeen ei muuta kuin käyttää niitä tarpeen ja tilaisuuden tullen. Ei noita panoja pidä niin vakavasti ottaa, nehän ovat yleensä sellaisia nopeita onnen kyyneleitä.,,,ja yleensä molemmat osapuolet saavat kyllä siitä jonkinlaisen ilon...