Joissain sosiaalisissa tilanteissa, kun joku vaikka sanoo nimeni, ja pyytää vastaamaan kysymykseen, sydän alkaa hakkaamaan lujaa, mutta suurin oire on, että silmissä sumenee, tuntuu että silmät muljahtaa jotenkin omituisesti ja pää ja niska tärisee kouristuksenomaisesti... sen jälkeen pystyn ehkä jopa vastaamaan ksyymykseen, mutta edelleen sellainen jännitys päällä...
Kaikista omituisinta on, että olen aina ollut vähän jännittäjä sosiaalisissa tilanteissa, mutta aloin tulla jo vähän rohkeammaksi, kunnes yhtenä päivänä tällainen oire vain pamahti kuin tyhjästä ja nyt sitä tapahtuu päivittäin=( pelkään näitä tilanteita...
Kaikista omituisinta on, että olen aina ollut vähän jännittäjä sosiaalisissa tilanteissa, mutta aloin tulla jo vähän rohkeammaksi, kunnes yhtenä päivänä tällainen oire vain pamahti kuin tyhjästä ja nyt sitä tapahtuu päivittäin=( pelkään näitä tilanteita...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Rohkeesti vaan Miekkariin kärsin itse saman tyyppistä oireista. mut on siihen lääkkeitä otan tarvittaessa, elämä on mukavampaa ilman tärinää ja
hikoilua.
Kyse ei ole varmaankaan varsinaisesta paniikkihäiriöstä vaan jonkilaisesta sosiaalisten tilanteiden pelosta. Huonoista kokemuksista voi jäädä kierre päälle, joka on syytä katkaista.
Tilanne ratkeaa helpoimmin käymällä yksityisellä psykiatrilla. Samalla voi selvittää muutoinkin hoidontarpeen ongelmaasi. Ensisijaisena lääkkeenä on usein tarvittaessa otettavat beetasalpaajat (esim. Propral).
Mielenterveystoimistoonkin voi hakeutua, mutta se vaatii terveyskeskuslääkärin lähetteen ja voit joutua jonottamaan sinne pääsyä kuukausia. Tosin tk-lääkärikin voi varmaan määrätä lääkkeen, mutta yleislääkäreiden mt-asioiden asiantuntemus on usein heikko.
Ja tietysti työ- ja opiskelijaterveyshuolto tulevat kyseeseen, jos olet niiden piirissä.