Siinä he istuvat vierekkäin Mannerheimin muotokuvan alla kuin hurskaat alttarilla. Kustantaja Kari Ojala auttaa Susan Kurosta julkaisemaan kirjan Pääministerin morsian, manageri Leila Sundberg auttaa Kurosta toipumaan yhdeksän kuukauden deittailusta, ja Kuronen itse tekee kaikkensa antaakseen pääministerin tekstiviesteille alkuperäistä suuremman lukijakunnan.
Epäitsekkyys käy hermoille. Kustantaja vapisee, manageri näyttää vauhkolta, ja esikoiskirjailija suipistelee suutaan, ja huonostihan siinä käy huulikiillolle.
Kuronen kysyy meiltä toimittajilta, onko kukaan meistä ollut koskaan rakastunut. Minä olen edelleen rakastunut, mutta en sen takia lähtisi syömään huulikiiltoa WTC-talon Marskisaliin.
Kun Kuronen ryhtyy
antamaan haastatteluja, kuuntelen huvikseni vieressä, miten homma sujuu. Kuronen puhuu asiallisesti kuten harmaan naisen pitääkin. Jälleen kerran kuulen tarinan viime vuoden "marras-joulukuusta", jolloin Kuronen oli niin sekaisin, että erehdyksessä lupasi poistua julkisuudesta, vaikka tarkoitus oli sanoa, että hän päinvastoin pysyisi julkisuudessa kuin tatti.
Vain yhden kauneusvirheen huomaan. Kuronen vastaa ruotsinkieliselle radiotoimittajalle, että "elämä koostuu paloista", mutta Radio Rockin toimittajalle hän ilmoittaa, että "elämä koostuu yksityiskohdista". Hienoa vastauksissa on se, että ruotsinkielinen toimittaja halusi tietää, onko Kuronen katkera, mutta rocktoimittajaa kiinnosti, onko Kurosen kirjassa meheviä paljastuksia.
Kuronen kääntyy selin ja sutii huuliinsa kiiltoa. Neljä sutaisua, ja jälleen kiiltää. Heti kun manageri Sundberg vapautuu lehdistöstä, hän rientää Kurosen luo, nappaa tämän mukaansa, ja naiset vipeltävät salista kuin kaksi teletappia.
Loput haastattelut Kuronen antaa managerinsa valvonnassa WTC-talon yläkerran kabinetissa. Naiset ottavat ulkovaatteet käsivarsille ja kävelevät hissille. Sundberg ynähtää Kuroselle, että "tuu vaan", ja ihan mainiosti Kuronen etenee. Hissin edessä hän seisoo asennossa kantapäät yhdessä kuten juhlapäivään sopii.
WTC-talon aulassa joukko toimittajia odottaa, että Kuronen ja Sundberg saapuvat hissillä noutamaan heidät yksitellen haastatteluun. Minäkin päätän haastatella Kurosta, vaikka en ole etukäteen varannut haastatteluaikaa, mutta ei ollut Radio Rockin toimittajakaan. Minua kiinnostaa tietää, miksi huulikiilto on Kuroselle tärkeää.
En näe mitään estettä haastattelulle, sillä hakiessaan aulasta Hufvudstadsbladetin toimittajan Kuronen ja Sundberg kertovat olevansa edellä aikataulua.
Kun kaksikko seuraavan
kerran astuu hissistä, olen valmiina. Pyydän Kuroselta haastattelua ja panen merkille, että huulikiiltoa on jälleen lisätty. Sundberg pomppaa eteeni ja ärähtää, että Kuronen pitää nyt taukoa. Minä huomautan, että seuraava etukäteen sovittu haastattelu on vasta kahdenkymmenen minuutin kuluttua. Sundberg hermostuu. Hän äkkää, että aulassa on kaksi muuta toimittajaa ja kysäisee ensimmäiseltä, haluaisiko tämä haastatella Kurosta. Toimittaja kieltäytyy, koska hänen kuvaajansa ei ole vielä paikalla. Sundberg kääntyy toisen toimittajan puoleen, mutta tämänkään kuvaaja ei ole vielä saapunut. Minä tokaisen, että minä voin heti tulla haastattelemaan Kurosta, koska en tarvitse kuvaajaa.
Kuronen jäykistyy. Sundberg hätääntyy. Naiset astuvat hissiin. Minä odotan vastausta ja seuraan heitä. Naiset tuijottavat minua. Jos katse voisi tappaa, kuolisin kahdesti WTC-talon hississä, mikä ei olisi kunniakasta Helsingin Atleettiklubin jäsenelle.
Sundberg menettää täysin malttinsa. Hän huutaa respan tytölle, että tämä hälyttäisi paikalle vartijan. Sitten hän palaa lähtöruutuun ja kivahtaa, että Kuronen pitää nyt taukoa.
Katson Kurosta. Jos hänessä olisi vähänkään ainesta pääministerin morsiameksi, hän kehottaisi manageriaan lopettamaan epärehellisen venkoilun ja sanoisi itse minulle, että haastattelua ei tipu.
Mutta Kuronen on vaiti.
Poistun hissistä. Selkäni taakse on ilmestynyt vartija, joka katsoo vaivaantuneena kenkiään. V
Epäitsekkyys käy hermoille. Kustantaja vapisee, manageri näyttää vauhkolta, ja esikoiskirjailija suipistelee suutaan, ja huonostihan siinä käy huulikiillolle.
Kuronen kysyy meiltä toimittajilta, onko kukaan meistä ollut koskaan rakastunut. Minä olen edelleen rakastunut, mutta en sen takia lähtisi syömään huulikiiltoa WTC-talon Marskisaliin.
Kun Kuronen ryhtyy
antamaan haastatteluja, kuuntelen huvikseni vieressä, miten homma sujuu. Kuronen puhuu asiallisesti kuten harmaan naisen pitääkin. Jälleen kerran kuulen tarinan viime vuoden "marras-joulukuusta", jolloin Kuronen oli niin sekaisin, että erehdyksessä lupasi poistua julkisuudesta, vaikka tarkoitus oli sanoa, että hän päinvastoin pysyisi julkisuudessa kuin tatti.
Vain yhden kauneusvirheen huomaan. Kuronen vastaa ruotsinkieliselle radiotoimittajalle, että "elämä koostuu paloista", mutta Radio Rockin toimittajalle hän ilmoittaa, että "elämä koostuu yksityiskohdista". Hienoa vastauksissa on se, että ruotsinkielinen toimittaja halusi tietää, onko Kuronen katkera, mutta rocktoimittajaa kiinnosti, onko Kurosen kirjassa meheviä paljastuksia.
Kuronen kääntyy selin ja sutii huuliinsa kiiltoa. Neljä sutaisua, ja jälleen kiiltää. Heti kun manageri Sundberg vapautuu lehdistöstä, hän rientää Kurosen luo, nappaa tämän mukaansa, ja naiset vipeltävät salista kuin kaksi teletappia.
Loput haastattelut Kuronen antaa managerinsa valvonnassa WTC-talon yläkerran kabinetissa. Naiset ottavat ulkovaatteet käsivarsille ja kävelevät hissille. Sundberg ynähtää Kuroselle, että "tuu vaan", ja ihan mainiosti Kuronen etenee. Hissin edessä hän seisoo asennossa kantapäät yhdessä kuten juhlapäivään sopii.
WTC-talon aulassa joukko toimittajia odottaa, että Kuronen ja Sundberg saapuvat hissillä noutamaan heidät yksitellen haastatteluun. Minäkin päätän haastatella Kurosta, vaikka en ole etukäteen varannut haastatteluaikaa, mutta ei ollut Radio Rockin toimittajakaan. Minua kiinnostaa tietää, miksi huulikiilto on Kuroselle tärkeää.
En näe mitään estettä haastattelulle, sillä hakiessaan aulasta Hufvudstadsbladetin toimittajan Kuronen ja Sundberg kertovat olevansa edellä aikataulua.
Kun kaksikko seuraavan
kerran astuu hissistä, olen valmiina. Pyydän Kuroselta haastattelua ja panen merkille, että huulikiiltoa on jälleen lisätty. Sundberg pomppaa eteeni ja ärähtää, että Kuronen pitää nyt taukoa. Minä huomautan, että seuraava etukäteen sovittu haastattelu on vasta kahdenkymmenen minuutin kuluttua. Sundberg hermostuu. Hän äkkää, että aulassa on kaksi muuta toimittajaa ja kysäisee ensimmäiseltä, haluaisiko tämä haastatella Kurosta. Toimittaja kieltäytyy, koska hänen kuvaajansa ei ole vielä paikalla. Sundberg kääntyy toisen toimittajan puoleen, mutta tämänkään kuvaaja ei ole vielä saapunut. Minä tokaisen, että minä voin heti tulla haastattelemaan Kurosta, koska en tarvitse kuvaajaa.
Kuronen jäykistyy. Sundberg hätääntyy. Naiset astuvat hissiin. Minä odotan vastausta ja seuraan heitä. Naiset tuijottavat minua. Jos katse voisi tappaa, kuolisin kahdesti WTC-talon hississä, mikä ei olisi kunniakasta Helsingin Atleettiklubin jäsenelle.
Sundberg menettää täysin malttinsa. Hän huutaa respan tytölle, että tämä hälyttäisi paikalle vartijan. Sitten hän palaa lähtöruutuun ja kivahtaa, että Kuronen pitää nyt taukoa.
Katson Kurosta. Jos hänessä olisi vähänkään ainesta pääministerin morsiameksi, hän kehottaisi manageriaan lopettamaan epärehellisen venkoilun ja sanoisi itse minulle, että haastattelua ei tipu.
Mutta Kuronen on vaiti.
Poistun hissistä. Selkäni taakse on ilmestynyt vartija, joka katsoo vaivaantuneena kenkiään. V
Vastaukset 19
Vanhimmat
MATTIESKO HYTÖNEN
sanoo miten asiat todella olivat tilanteessa ja ovat vieläkin.
10 pistettä tyylikkäästä tekstistäsi. Muuta tyyliähän asian liepeillä ei toistaiseksi ole ollutkaan.
Kun pitäisi jotain oikeasti vasta vähän tiukempiin kysymyksiin niin karkuun painelee koko lauma.Helvetin pätevää porukkaa nämä kurosen*luottohenkilöt*
http://www.youtube.com/watch?v=UXk5K-6qB8o&mode=related&search=
Kurosen ja Vanhasen tarinan alku oli varmasti ihan aito ja hyvää tarkoittava. Eikä se voinut olla suunniteltukaan, koska se syntyi netin välityksellä.
Näyttää kuitenkin siltä, että Kurosessa jo varhaisessa vaiheessa heräsi liikenaisen vaistot ja ajatus bisneksen teon mahdollisuudesta siltä varalta, että suhde menee puihin. Bisneshenkisyyteenhän viittaa myös Kurosen yrittäjyys "siviilielämässä".
Tähän suunnitelmallisuuteen viittavat kaikki ne yksityiskohdaiset tiedot jotka ovat "arkistoituneet". Esimerkiksi: Ei normaali ihminen laske montako tekstiviestiä hän on saanut joltakin kaverilta - varsinkaan jos niitä on satoja. Ei normaali ihminen tallenna satoja vanhoja tekstiviestejä. Ja muutakin yksityiskohtaista tietoa on yllättävän hyvin jäänyt muistiin.
"Bänksien" jälkeinen aika viittaa samaan suuntaan. Liikeideaa lähdettiin rakentamaan suunnitelmallisesti. Ilmeisesti myös joukko avustajia haistoi rahan. Lopputuloksena oli, että mopo pääsi pahasti karkaamaan käsistä.
Iltalehti otsikoi miten kuronen suuttui managerille jne:=) yrittää kohta marttyyrin osaa heh.
Manageri(luottohenkilö)sitten kustantaja ja kuronen seisoo omassa paskassaan ypö yksin.
Kuronen haluaa nyt erota noista hyeenoista, kun tajusi, miten käytetään hyväksi. Ja tietysti syyttää heitä, että saisi pinnat kotiin.
taitaa olla vähän myöhäistä jo,kun katsoo video pätkiä kurosen haastatteluista miten hän selittää tarvetta tehdä kirja tästä *vuosisadan* rakkaustarinasta.Itse alkoi rahastamaan ja kostamaan mutta huonoksi onnekseen valitsi ihan väärät tukijoukot.Ei tuollaisten amatöörien ja osaamattomien poppoon jäljiltä voi odottaakkaan muuta kun grande gatastrooffia.:=)
ei voi mitään muuta olla jos tukijoukoista osa pyörii vain suomi24 treffi palstalla.
Mitä tietoa tästä etukenosta löytyy,onko joku pikku tekijä vai millainen.
Eikö juttu luistanut vaikka kuinka rasvasi huuliaan? Noh, sillähän on vain setelinkuvat silmissä.
ei taida sussua rasvat paljon auttaa,maasta muutto voisi olla lähempänä totuutta,lapset pois ja akka maasta sano ma.
Kyllä sääliksi käy tuota kurosen sussua,ei sen vertaa ajatellut kun lähti hankkeensa kanssa liikkeelle että ottaisi edes AMMATTILAISET tuekseen.Mutta mitä ihmettä manageri josta kukaan ei tiennyt ennen tätä ja hänen saavutuksensa taitaa lähinnä olla tuolla treffi puolella että huh huh.Mitä kustantajaan tulee niin siitäkään en ole kuullut mitään ennen tätä,mutta tähän ei varmasti kukaan tunnettu ja vastuunsa tunteva manageri ja kustantaja lähtisikään selvä itsemurha koko homma.
Vaikeuksista ja kohulehtien armottomasta uutisjahdista huolimatta suhde kestää ja kukoistaa yhdeksän kuukautta. Susan Kurosen omakohtainen tilitys sukeltaa suoraan tapahtumien pyörteisiin, joista ei puutu koomisiakaan piirteitä.
Tästä ei todellakaan puutu koomisia piirteitä,koko roskaa ei varmaan saada julkaistua kun se perustuu lähinnä textareihin ja s-posteihin ja nyt julkaisia alkaa perua juttuja niin kuivuu kokooon tämä juttu eli kansista 29.90 vähän turhan suolainen hinta vai???
että 9 kuukautta on pitkä aika, talvisota kesti vain kolme ja puoli kuukautta, ja siitä puhutaan vieläkin. Ja Susanin tarina yhteiskunnallisesti järkyttää enemmän kuin talvisota.
kuronen haastattelussa totesi että ihminen puhuu monta sanaa päivää ja 9kk aikana niitä tulee tosi paljon siis kun iltalehden toimittaja kysyi että miten tuosta ajasta voi kirjoittaa 200 sivuisen kirjan heh.
oletkin ainut ns järkewä toimittaja yleensäkään lehtitaloissa tjn
etkä laita nimeäsi juttuusi :=)