Elämäni on jo jonkin aikaa ollut pehmoista ja mukavaa. Ja kauhuleffat ovat nykyisin huonoja, jotkin trillerit menetteleviä.
Osaisiko joku suositella jotain aivan kauheaa kirjaa, jota lukiessa tekisi mieli kirkua ja palata oman äitinsä kohtuun? Kriteerit:
-melko realistista kauhua/jännitystä, ei mitään limamonstereita
-yliluonnollisuuskin sallitaan pieninä annoksina, jos pakko, kunhan ei kadota johonkin fantasiamaailmoihin, ym. toisiin ulottuvuuksiin
-väkivalta kyllä käy, mutta aseet eivät liiemmin kiinnosta
-ei Stephen Kingiä, ne on jo luettu
-kirjan täytyy ehdottomasti saada niskakarvat pystyyn
Kiitän etukäteen kaikkia suosittelijoita!
Osaisiko joku suositella jotain aivan kauheaa kirjaa, jota lukiessa tekisi mieli kirkua ja palata oman äitinsä kohtuun? Kriteerit:
-melko realistista kauhua/jännitystä, ei mitään limamonstereita
-yliluonnollisuuskin sallitaan pieninä annoksina, jos pakko, kunhan ei kadota johonkin fantasiamaailmoihin, ym. toisiin ulottuvuuksiin
-väkivalta kyllä käy, mutta aseet eivät liiemmin kiinnosta
-ei Stephen Kingiä, ne on jo luettu
-kirjan täytyy ehdottomasti saada niskakarvat pystyyn
Kiitän etukäteen kaikkia suosittelijoita!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Näillä pääset ainakin alkuväristyksiin:
Ramsey Campbell: Nimetön painajainen
Clive Barker: novellit "Keskiyön lihajuna" (kokoelmassa Veren kirjat 1) sekä "Kammo" (Veren kirjat 2).
Ehkä myös:
Jeff Long: Helvetin piirit (vähän enemmän fantastisiin maailmoihin menee, mutta alkupuolisko todella karmivaa kauhua).
Dan Simmons: Kalin laulu ja/tai Yön lapset (en itse ole lukenut mutta kovasti on kehuttu).
Suomalaisia kauhukirjoja en juuri tunne (häpeäkseni myönnän), mutta joku muu varmasti osaa suositella niiden parhaimmistoa.
...virittäytyä esimerkiksi James Herbertin esikoisromaanilla "Rotat". Sydämentykytyksiä voivat jotkut saada myös Dean R. Koontzin kirjasta "Ääniä yössä". Kannattaa kokeilla varsinkin pimeänä syysiltana, kun tuulessa kahisevissa pensaikoissa syntyy outoja hirviöitä joka henkäyksellä...
Suomalaisista kauheilijoistahan mainittiin tuolla alemmassa ketjussa jo ainakin Boris Hurtta, Kari Nenonen, Marko Hautala ja Marko Kari.
Suomalaisista suosittelen jo JJK:n mainitsemaa Kari Nenosta. Ainakin Se ken viimeksi tulee on kuolema seka Ken kuolleita kutsuu ovat kohtuullisen todentuntuisia ja myos mielenkiintoisia kirjoja. Onko muuten kellaan tietoa onko Nenoselta ilmestynyt mitaan uusia romaaneja tuon jalkimmaisen jalkeen?
Suomalaista kirjailijaa Päivi Alasalmea olen aiemminkin tyrkyttänyt, ja teen sen taas. Itse olen lukenut kaksi hänen kirjaansa: Metsäläiset ja Vainola. Eivät kai varsinaisesti kauhua, mutta tunnelmaltaan todella ahdistavia.. Myös Philip Ridleyn kirja Demonit saa niskavillat pystyyn.
En nyt millään pysty muistamaan lisää, mutta kerron jos tulee mieleen :)
Tuomas Kilpi - Pedot
Kirja jonka jälkeen tiesin maailmassa olevan pahuutta (ja Suomessa hyviä kirjailijoita).
En tiedä miten pystyykö kotiäiti tätä edes lukemaan, mutta jos todella haluat lukea kivuliaan teoksen niin Marja Peuran "On rakkaustes ääretön" täyttää kriteerit jo liiankin hyvin. Kirja toimii harvinaisen hyvänä muistutuksena siitä että maailma on paha paikka. Mitään perinteistä kauhua tämä ei kuitenkaan ole (Goottifriikit ja muut fantasia velhot älkää vaivautuko). Enemmänkin jotain pelottavan erilaista tai jo edellä mainittua Tuomas Kilpi-kategoriaa...
Kokeile Koontzia, tai Clive Barkeria, tosin joku taisi ne jo mainitakin. Itselläni vähän sama ongelma, kaikki Kingit luettu, ja tarttis keksiä jotain uutta... Omasta mielestäni Koontzin kirjoissa on aina sama kaava, jo alussa tietää, mitä kirjan aikana tapahtuu. Barker vähän parempi.Seurailen itsekin mielenkiinnolla, löytyykö muilta hyviä ehdotuksia. :-)
Myöskin Jeff Longia ja Dean Koontzia.Koontzilla muutkin kirjat kuin Ääniä yössä ovat ihan kelvollisia.Esim. Sydämen tummat virrat on tutustumisen arvoinen.
Kannattaa myös lukea "Koiran Paskaa Muropaketissa"
se on mahtava kauhu novelli, joka ei kyllä kyllästytä.
Kirjailijalta: Seppo Seisokki
Suosittelen myös Dean Koontzia, sekä Edgar Allan Poeta, joka on käytännössä keksinyt kauhukirjallisuuden.
Val Mcdermid: Piinapenkki. Ei ole varsinaista kauhua mutta hyytää karmeudellaan niin että kirja pitää laskea välillä pois kädestä mutta jo heti ottaa uudelleen. Ihan kauhea, ja siksi ihana. Huh.