Tässä oon lueskellu erilaisia keskusteluja/galluppeja, joissa nuoret ovat sanoneet, että antaisivat ulkonäölleen arvosanan 5-7 ja pitävät itseään rumina ja epäviehättävinä. Olenko todella ainoa täällä, joka antaisi ulkonäölleen rohkeasti 10 ja pitää itseään kauniina? Tiedän, etten ole kaikkien mielestä yhtä kaunis kuin omani, mutta se ei minua haittaa. Kaikkia ei voi miellyttää.
Olen mielestäni:
fiksu
kiva
hauska
mukava
iloinen
välittävä ja rakastava
kaunis
nätti
ujo
hassu
viisas
omalaatuinen
ihminen
Epäonnistun ja hyväksyn sen. Ymmärrän, ettei kaikki pojat pidä minusta ja, että jotkut tytöt eivät viihdy seurassani. Se sattui ennen, mutta nykyään se pitää vain hyväksyä. Olenko tosiaan yksi niistä harvoista, jotka arvostavat ja pitävät itsestään?
Olen mielestäni:
fiksu
kiva
hauska
mukava
iloinen
välittävä ja rakastava
kaunis
nätti
ujo
hassu
viisas
omalaatuinen
ihminen
Epäonnistun ja hyväksyn sen. Ymmärrän, ettei kaikki pojat pidä minusta ja, että jotkut tytöt eivät viihdy seurassani. Se sattui ennen, mutta nykyään se pitää vain hyväksyä. Olenko tosiaan yksi niistä harvoista, jotka arvostavat ja pitävät itsestään?
Vastaukset 10
Vanhimmat
...jolloin rakastaa itseänsä ja jolloin vihaa itseänsä. Tällöin se arvosteluasteikko heittelee väliltä 4-10.
En sanoisi että kaikilla sentään olisi huono itsetunto, osalla menee oman ulkonäön lyttääminen "perisuomalaisen vaatimattomuuden" piikkiin, olethan huomannut, jos kehuu itseään liikaa ja usein saa leuhkan maineen;)
Teen myös tuon saman kuin sinä, eli olen mielestäni seiraavanlainen:
kyyninen
ärsyttävä
ujo
hiljainen
surumielinen
viisas
omalaatuinen
ruma
välinpitämätön muista
Itse voin sen sijaan sanoa, että itsetuntoni ei kyllä ole huonoin muttei paraskaan, sen sijaan tuo "arvostelu", jonka laitoin tuohon ylemmäs on minun luonteeni omasta mielestäni, ja täysin rehellisesti. En siltikään voi sanoa, ettenkö pitäisi itsestäni, päin vastoin rakastan minuuttani!;)
Miksi sitä pidetään heti leuhkamaisena, jos pitää itseään kauniina? Itsekin sorrun siihen, olen ka kateellinen, että se ihminen uskaltaa sanoa asian ääneen. Mutta tuo perussuomalainen itsensä alentaminen on ällöttävää ja vastenmielistä. The Beatlesin yhessä biisissä (Hey, Jude) sanotaan tosi hyvin: "Well don't you know that it's a fool who plays it cool
By making his world a little colder". Ei sitä tarvitse ääneen sanoa, että on paras ja maailman kaunein, mutta itsesääli tms. on ällöttävää, eikä söpöä.
Sait itsekin näköjään kuvan, että olisin leuhka. Voin sanoa, etten ole :)
Puhuin nyt yleisesti siitä, miten tuohon reagoidaan. Itse sen sijaan voin sanoa, että ihailen sinua, kerta uskallat ääneen, tai hiljaa mielessäsi, kertoa millainen omasta mielestäsi olet ja et välitä siitä mitä muut sanovat.
Sen sijaan ihmettelen itsekin, miksi moni kauniimpikin sanoo olevansa ruma pelkästään imago syistä. Toisin sanoen, liika vaatimattomuus ei ole sen seksikkäämpää kuin liika itseriittoisuus.
Jatkuva itsesäälissä rypeminen on myös noloa ja tyhmää, ymmärrän kyllä, että vitsailee kaveripiirissä silloin tällöin, mutta jos jatkuvasti valittaa esim. rumuudestaan ,oli sitten ruma tai ei, menee ainakin minulta järki!
Mutta älä hyvä tyttö käsitä, että pitäisin sinua leuhkana:O
Se on hieno juttu, että on hyvä itsetunto!
Täytyy osata rakastaa itseään, jotta voi rakastaa muita.
sitä itsekin vastata, vaikka tuskinpa tämä mikään gallup ole. Kymmenen kärkisijaa.
Mielestäni olen:
1. Ihminen.
2. Filosofi.
3. Tyhmä.
4. Agnostikko teisti/ ignostikko.
5. Suvaitsevainen.
6. Skeptinen.
7. Omaperäinen.
8. Tyhjyyttä. (?)
9. Kungfutselainen.
10. Henkilö joka pyrkii lähimmäisenrakkauteen.
"3. Tyhmä."
tekstiesi perusteella että tosiaan ole mikään kovin älykäs
Mie en ihan täyttä 10 itselleni antaisi, mutta yhdeksikön vähintäänkin =). Mie löytäisin myös varmasti satoja hyviä ominaisuuksia itsestäni, mutta tiedä nyt sitten olenko yksin näiden kaikkien puolesta :Ppp
On meitä kuule monta muutakin, jotka rohkeasti antavat yli kahdeksan numeron itselleen.
Nefru
Olen hetken ajan ajatellut samoin kuin sinä. Monet todella nätit väittävät itseään rumaksi, eikä itsensä haukkuminen typeräksikään auta mitään.
Mutta tuli sitten muutosta asiaan: Olen huomannut olevani hyvin onneton ihminen ja häpesin ulkonäköäni, häpeän yhä. Minulla ei ole ystäviä (on kyllä yksi 1999 syntynyt kaveri, jonka kanssa leikitään koulutaksissa), vanhempani eivät mielestäni rakasta ja jokainen päivä koulussa/himassa on painajaista. Yksi niistä asioista, jotka minua harmittavat, on juuri se, etten ikinä pääse omasta huoneestani muualle kuin kouluun ja tänne olohuoneeseen tietokoneelle.
Sinne sitten vuosi se itsevarmuus - ja luottamus, eikä kai ihan syyttä?! En paljon arvostele itseäni, mutta olen huomannut, että minua arvostellaan. Se sattuu. Joka päivä saan kuulla irvailevia huomautuksiani aknestani, joku sanoo jotain itsetekemääni huonoksi jne.
Mutta yhteen asiaan olen sentään itsessäni tyytyväinen: Kehoni. Olen luokkatovereitani paljon edellä fyysisessä kehityksessä, aina ollut. Karvoitus 11-vuotiaana, paita kohosi hiukan sitä aikaisemmin. Olen laiha, melko vaalea iho, ei mitään apinan perseen kokoisia huulia ja minulla on suhteessa vartaloon normaalinkokoinen pää. Kaikki on siis kaulasta alaspäin hyvin. En halua meikata vielä, (vaikka kaikki luokan tytöt tekevät niin) koska olen 6. eli ala-asteen vikalla. Tietäisin pari suunilleen kahden euron keinoa tehdä itsestäni kasvoitenkin nätti, (mikäli olen ruma) joten odotetaan joskos joku päivä saisin panna ne käytäntöön ja samalla nähdä päivänvalon... Onnea sinulla onnelliselle, aion jonain päivänä olla kaltaisesi.
ole huono itsetunto. Itse pidän itseäni juuri sellaisena kuin olen, eli kun suljen silmäni näen itseni samanlaisena kuin peiliin katsoessa. Se on ehkä hankalampaa kuin vihata tai arvostaa itseään.
Omaa arvosanaa en ulkonäölleni anna, koska ulkonäkö on makuasia. 4-10, kukin katsokoon tavallaan.