Alkoholi on mulle stressinpoistaja. Pääsen aina välillä todellisuutta karkuun ja nimenomaan nollattua tilanteen. Päivä krapulassa sängyn pohjalla kuuluu tietenkin samaan nollausprosessiin.
Nyt on kuitenkin niin, että kun lähden juomaan niin roiskahtaa aika herkästi yli. Eli muutama tuoppi liikaa, mut kotiin oon kuitenki päässy. Tosin lähellä konttauskuntoo. En ole alkoholisti omasta mielestäni, mutta alkoholiongelmainen kyllä. Olkaa te mitä mieltä tykkäätte.
Juon kerran noin parin, kolmen viikon välein. Koskaan en ole krapularyyppyjä tarvinut enkä tahtonut. Putki ei siis jää päälle. Itseäni ottaa päästä se, että nykyään en osaa enää lopettaa iltaa ajoissa, vaan pää pitää saada kunnolla sekaisin.
Ei tämä oikeastaan minua haittaisi, mutta tyttöystäväni, jonka kanssa olen seurustellut yli 5 vuotta alkaa olla kypsä tilanteeseen. Hän itse on täysi streittari eli ei alkoo eikä mitään muutakaan, mistä pönttö voi mennä sekaisin.
Suhteemme on ollut aika vuoristorataa, mutta ainoa asia, mikä siitä on sellaisen tehnyt, on juominen. Ensimmäiset 3 vuotta suhteestamme en saanut käydä ystävieni kanssa humalassa missään, vaan tyttökaveri oli aina mukana vahtimassa. Ja jos hän ei päässyt lähtemään, niin en sitten minäkään.
Kun sitten viimein pääsin omin päin ulos, se tuli aika shokkina. Kukaan ei ollut mukana kontrolloimassa. Jonkin aikaa sitä meni ihan hyvin, mutta kyllä tyttöystäväni pyrkii vieläkin kaikin keinoin säätelemään juomistani. Hän suhtautuu siihen aina yhtä negatiivisesti, kuin olisi maailmanloppu tulossa.
Toisaalta olen olen tätä omilla töppäilyilläni edesauttanut. En kuitenkaan ole häntä pettänyt tai mitään sellaista. Juon vain liikaa ja sitten en enää tajua huolehtia itsestäni. Joudun tappeluihin tai sammun jonnekin puskaan yöksi yms.
Mutta minusta tuntuu, että kun joka kerta juomaan lähtö on sellaista säätämistä ja sotimista, niin tarkoituksellakin vedän sitten kunnon naamat. Jotenkin mieleeni muistuu kännissä kaikki tyttöystäväni aikoinaan asettamat ehdot ja säännöt ja vahtaamiset ja niinkuin kännissä yleensä, pitää kokeilla rajojaan.
Eli siis itselleni on ihan sama, kuinka paljon ne nakit ovat illan päätteeksi silmillä, mutta tyttöystävän vuoksi haluaisin opetella taas juomaan sillä tavalla, ettei tarvitse koko yötä oksentaa ja valvottaa tyttökaveria. Olen tuumaillut, että otan vain tietyn summan rahaa illaksi mukaan niin ei tule juotua liikoja. Mutta jos joku keksii paremman keinon niin antaa tulla. Ja turha ehdottaa, että minäkin alkaisin raivoraittiiksi, koska niin ei tule tapahtumaan.
Asiasta puhumistakaan ei tarvitse ehdottaa, koska siitä on puhuttu. Tämä koko soppa on enää omasta päästäni kiinni.
Että tällanen tarina..
Nyt on kuitenkin niin, että kun lähden juomaan niin roiskahtaa aika herkästi yli. Eli muutama tuoppi liikaa, mut kotiin oon kuitenki päässy. Tosin lähellä konttauskuntoo. En ole alkoholisti omasta mielestäni, mutta alkoholiongelmainen kyllä. Olkaa te mitä mieltä tykkäätte.
Juon kerran noin parin, kolmen viikon välein. Koskaan en ole krapularyyppyjä tarvinut enkä tahtonut. Putki ei siis jää päälle. Itseäni ottaa päästä se, että nykyään en osaa enää lopettaa iltaa ajoissa, vaan pää pitää saada kunnolla sekaisin.
Ei tämä oikeastaan minua haittaisi, mutta tyttöystäväni, jonka kanssa olen seurustellut yli 5 vuotta alkaa olla kypsä tilanteeseen. Hän itse on täysi streittari eli ei alkoo eikä mitään muutakaan, mistä pönttö voi mennä sekaisin.
Suhteemme on ollut aika vuoristorataa, mutta ainoa asia, mikä siitä on sellaisen tehnyt, on juominen. Ensimmäiset 3 vuotta suhteestamme en saanut käydä ystävieni kanssa humalassa missään, vaan tyttökaveri oli aina mukana vahtimassa. Ja jos hän ei päässyt lähtemään, niin en sitten minäkään.
Kun sitten viimein pääsin omin päin ulos, se tuli aika shokkina. Kukaan ei ollut mukana kontrolloimassa. Jonkin aikaa sitä meni ihan hyvin, mutta kyllä tyttöystäväni pyrkii vieläkin kaikin keinoin säätelemään juomistani. Hän suhtautuu siihen aina yhtä negatiivisesti, kuin olisi maailmanloppu tulossa.
Toisaalta olen olen tätä omilla töppäilyilläni edesauttanut. En kuitenkaan ole häntä pettänyt tai mitään sellaista. Juon vain liikaa ja sitten en enää tajua huolehtia itsestäni. Joudun tappeluihin tai sammun jonnekin puskaan yöksi yms.
Mutta minusta tuntuu, että kun joka kerta juomaan lähtö on sellaista säätämistä ja sotimista, niin tarkoituksellakin vedän sitten kunnon naamat. Jotenkin mieleeni muistuu kännissä kaikki tyttöystäväni aikoinaan asettamat ehdot ja säännöt ja vahtaamiset ja niinkuin kännissä yleensä, pitää kokeilla rajojaan.
Eli siis itselleni on ihan sama, kuinka paljon ne nakit ovat illan päätteeksi silmillä, mutta tyttöystävän vuoksi haluaisin opetella taas juomaan sillä tavalla, ettei tarvitse koko yötä oksentaa ja valvottaa tyttökaveria. Olen tuumaillut, että otan vain tietyn summan rahaa illaksi mukaan niin ei tule juotua liikoja. Mutta jos joku keksii paremman keinon niin antaa tulla. Ja turha ehdottaa, että minäkin alkaisin raivoraittiiksi, koska niin ei tule tapahtumaan.
Asiasta puhumistakaan ei tarvitse ehdottaa, koska siitä on puhuttu. Tämä koko soppa on enää omasta päästäni kiinni.
Että tällanen tarina..
Vastaukset 5
Vanhimmat
tai sama se
Olet alkoholisti ja tilanne=juominen vain pahenee aikaa myöten. Sinusta ei koskaan tule kohtuukäyttäjää.
vastauksen haluaisit täältä lukea ?
mikä olisi se a-ongelmat hävittävä ja rakkautta lisäävä neuvo juuri sinun ja naisesi kohdalla ?
mieti hetki ja vastaa itse. sinä olet kuitenkin ongelman näköalapaikalla silmin-näkijänä.
Kuten präntistäsi näkee, olet ajatteleva ihminen - selvänä.
Se on oikeastaan samantekevää, mitä suunnittelet juomisen osalta ennen kuppilaan menoa. Siellä oltuasi ja tarpeeksi hankittuasi höyryä pyttyyn, rationaalinen ajattelu ja itsekontrolli on menetetty, ja et olekaan enää ajatteleva ihminen - ennen saapumistasi tekemiäsi suunnitelmia ei ole olemassakaan.
Sopivan summan varaaminen taskuun on sekin kokeiltu niksi, mutta varsin heikko varotoimi.
Eihän kukaan humalahakuinen lähde kesken kovimman sauhuamisen kotiin vain sen takia, että rahat loppuivat. Aina löytyy tuttuja tai tutun tuttuja, joilta aina jotain irtoaa, rahaa tai paukkuja. Ja jos niin huono tuuri käy, että ei ole yhtään tuttuja, niin syttyy lamppu - hilpasen kotoa hakemassa.
Itse olin aikoinaan aivan samanlainen, eli aina piti ottaa täydet kännit, ja se ei todellakaan luo edellytyksiä ristiriidattomaan parisuhteeseen, etenkin kun toinen on absolutisti.
Vielä karmeampi vaihtoehto on se, kun molemmat ovat yhtä persoja viinalle.
Olet tulossa valintatilanteeseen, jossa on tarjolla viinan juonti tai parisuhde, ja niiden välille ei loppupelissä kompromisseja löydy.
PS. Ajan kuluessa joudut huomaamaan myös sen, että alkoholi ei ole stressinpoistaja, vaan stressinlisääjä.
kokeilla muutaman kuukauden raittiutta.Jos pystyt olemaan juomatta niin älä alota juomista senkäänjälkeen.Voisit ne stressi unet ottaa sen kännäämisen sijaan. Nukut vaikka koko viikonlopun. Olet silläkinlailla tajukankaalla.