Puolen vuoden epätietoisuus taisi vihdoinkin hälvetä toissa päivänä. Neurologi määräsi Trileptalia kokeilumielessä, jos auttaisi. Epi-diagnoosia ei antanut, olen kuulemma hankala tapaus.
Johan maailma kirkastui kun Trileptalia otin! Moneen kuukauteen ei ole ajatus kulkenut ja joka kouristelukohtauksen jälkeen muisti on huonontunut.
Viikon päästä on aika epilepsiaan erikoistuneelle neurologille, josko sieltä saisi vastauksia?
Jos tämä nyt epilepsiaa on, kaipaan vertaistuen lisäksi käytännön kokemuksia, mitä lääkäreiltähän ei saa.
Onko kenelläkään teistä kokemusta yhdistelmästä yliopisto-opiskelu ja epilepsia? Onko toivoa kuroa muut kiinni puolen vuoden sairasloman jälkeen vaikka kesän yli, tai suorittaa vaadittua enemmän kursseja ensi vuonna?
Jotenkin arvaan jo vastauksen, mutta sisäinen suorittajani ei suostu vielä vaikenemaan. Pitääkö olla onnellinen ja kiitollinen jos ylipäänsä valmistuu, vaikka sitten neljä vuotta suunniteltua myöhemmin?
Johan maailma kirkastui kun Trileptalia otin! Moneen kuukauteen ei ole ajatus kulkenut ja joka kouristelukohtauksen jälkeen muisti on huonontunut.
Viikon päästä on aika epilepsiaan erikoistuneelle neurologille, josko sieltä saisi vastauksia?
Jos tämä nyt epilepsiaa on, kaipaan vertaistuen lisäksi käytännön kokemuksia, mitä lääkäreiltähän ei saa.
Onko kenelläkään teistä kokemusta yhdistelmästä yliopisto-opiskelu ja epilepsia? Onko toivoa kuroa muut kiinni puolen vuoden sairasloman jälkeen vaikka kesän yli, tai suorittaa vaadittua enemmän kursseja ensi vuonna?
Jotenkin arvaan jo vastauksen, mutta sisäinen suorittajani ei suostu vielä vaikenemaan. Pitääkö olla onnellinen ja kiitollinen jos ylipäänsä valmistuu, vaikka sitten neljä vuotta suunniteltua myöhemmin?
Vastaukset 9
Vanhimmat
kiartokoulua
pää täynnä mömmöjä eli lääkitys oli
aivan väärä ja sinnikkyydellä kävin
kouluni läpi.
Hienoa, että lääkitys antaa
kirkastumisen tunteen ja niin
mullekin kävi, kun olin ollut
muutaman vuoden tokkurassa.
Ajattelen juuri noin Hiljaa hyvä
tulee opiskelusi suhteen =)
Ei muuta kuin pidä asenteesi ja
tsemppiä opiskelusi kuin myös
neurologisi kanssa =))
tästä! Tuntuu että lääkäreiltä ei irtoa tietoa eikä sympatiaa.
Yliopistollakin voisivat olla ammattitaitoisempia ja joustavampia. Kela-tätikin sanoi käynnin lopussa että onnea vaan sen selvittämisessä että mitä sun kannattaa tehdä näiden tukien kanssa.
Hankalaa kirjoittaa kun ei enää muista ulkoa missä mikin kirjain on...varmaan lääkitys tekee temppujaan..
Ootteko käyny neuropsykologilla selvittämässä muistivaikeuksia? Saitteko apua? Yritän saada sinne aika, olisi sitten mustaa valkoisella että mikä mun tilanne on.
Hei,
itselläni on pitkä yliopisto-opiskelutausta. Teen tällä hetkellä jo toista yliopistotutkintoa. Loppu jo häämöttää onneksi. Olen 26-vuotta. Tutkintoni eivät ole helpoimmasta päästä, mutta hyvin on pärjätty tai siis ainakin suoritukset on saatu kasaan. Sairastuin jo teininä eli olen ollut epileptikko koko opiskeluaikani. Olen myös viettänyt varsinkin alkuvuosina aika normaalia opiskeluelämää eli alkoholiakin tuli nautittua. Seuraavana päivänä piti tietysti varoa ja huomioida, että unta tulee nautittua tarpeeksi. Tuntuu kuitenkin, että enää en pystyisi samanlaiseen biletykseen.
Kohtaustasapainoni ei ole vieläkään täysin kunnossa. Tilanne oli parempi aikaisemmin kun söin vielä Absenoria. Nyt syön Lamictalia ja Keppraa. GM yllättää tällä hetkellä muutaman kuukauden välein. Kerran yliopiston ravintolassakin. Nättiä...
Olen huomannut, että "sosiaalinen" muistini on huonontunut eli muistan huonosti tapahtuneita tilanteita esim. ketä uusia ihmisiä olen tavannut. Opinnoissani muistini on taas ollut suhteellisen normaali. Alallani on paljon ulkoaopettelua ja onkin normaalia, että tenttisalista tultua suurin osa asioista unohtuu. Tenttitilaisuudessa olen sentään asioita vielä muistanut.
Tuista sen verran, että ihan normaalia opintotukea olen saanut. Lääkäreistä sen verran, että niistä ei todellakaan sympatiaa saa. YTHS on ylityöllisetty ja aikoja erikoislääkäreille saa huonosti. Aikoja on tarjolla n. 2 h viikossa ja aikaa varataan n. vartti. Siinä ei todellakaan keskustella paljoa. Onneksi erikoislääkäreillä käyminen YTHS:lla on halpaa.
Tsemppiä paljon opintoihin. Toivottavasti opinnot lähtevät sujumaan ja muisti paranee. Voit luultavammin tehdä kesätenttejä ja saada hieman opiskelukavereitasi kiinni. Keskustelu suoraan proffan kanssa voisi auttaa esim. sopimus ylimääräisestä tenttimismahdollisuudesta tai jonkun suorituksen korvaaminen kirjoittamalla kirjallisen esityksen. Joustavuus on hyvin yliopistokohtaista. Opiskelu YO:lla on kuitenkin yksilölaji (tietysti vähän alasta riippuen) eikä kavereiden opiskelutempo saa liikaa vaikuttaa sinuun. Itsestä ainakin tuntuu välillä, että tunnit loppuvat vuorokaudesta liian aikaisin kun on paljon tehtävää ja unen tarve on silti kymmenen tuntia yössä.
Kiitos viestistäsi, heti tuli positiivisempi olo!
Avomies totesikin että se hyvä puoli tässä sairausrumbassa on että opin vihdoinkin pitämään puoliani ja vaatimaan hyvää kohtelua, niin lääkäreiltä kuin yliopistolta.
Ehkäisykin menee uusiksi, ei voi hormoonivalmisteita käyttää. Neljän ja puolen vuoden jälkeen tuntuu ihmeelliseltä ajatus että kuukautiset (ja kivut) eläisivät omaa elämäänsä. Kaikkea kun ei voi hallita... =)
Odotan ihmeellisen pienellä jännityksellä neurologin tapaamista. Jos kerran lääke joka nimenomaan normalisoi aivojen sähköistä toimintaa auttaa, niin onko enää muita vaihtoehtoja kuin epilepsia?
kaksi kertaa neuropsykologilla
ja testit todella auttavat selventämään
missä kunnossa olet niin työkyvyn kuin opiskeluun nähden jne...
Huomaat myös kuinka muistisi ja muut
taitosi ovat vielä tallessa.
Voit itse Neurologiltasi pyytää sinne
pääsyä ja ei muuta kuin testailemaan
itseään =)
Kestään. 2-4 tuntia.
Epilepsiaa sairastava voi tehdä kaikkea sitä mitä tervekin, siis myös opiskella! Loppupeleissä sairaslomajakso on lyhyt verrattuna koko opiskeluun menevään aikaan. Ei siis mitään huolta, epilepsian aiheuttamat muistiongelmat ovat kuitenkin ohimeneviä, eivät pysyvästi oppimista rajoittavia.
kävin neurologin luona, oli sympaattinen!
Luvassa on hyperventilaatiotesti, psykiatri ja sfenoidaali-eeg. Psykiatri on kuulemma vakio. Otsalohkoepilepsia on yksi vaihtoehto ja toinen on basilaarimigreeni jos eeg ei näytä mitään.
Onko kenelläkään kokemusta näistä tutkimuksista?
Kiitollinen vastauksista...
Monet muutkin ovat jo vastanneet samaa, mutta vastaan nyt vielä minäkin, että ei epilepsia todellakaan estä opiskelua. Varmasti riippuu tapauksesta ja voi tietysti hankaloittaa. Itselläni ollut epilepsia lapsesta saakka ja olen opintojeni loppuvaiheessa Teknillisessä korkeakoulussa. Hyvin on sujunut ja tuntuu olevan oma ala. :)