työkaveriini. Tätä on kestänyt jo jonkin aikaa. Jo ensitapaamisella kipinöitä lenteli suuntaan ja toiseen...työkaveri varattu, ei kuitenkaan kihloissa eikä ole lapsia. Itse seurustelen, mutta ei tämä suurta ilotulitusta ole.
Parasta vaan antaa olla...onhan se kivaa tämä ihastumisen tunne, mutta kunnioitan toisen seurustelukaveria enkä halua pettää omaa kaveriani.
Mutta jotenkin hän on kuitenkin sellainen ihminen, että aina odotan, kun näen hänet.
En kaipaa moraalisaarnoja, pliis. Kokemuksia?
Parasta vaan antaa olla...onhan se kivaa tämä ihastumisen tunne, mutta kunnioitan toisen seurustelukaveria enkä halua pettää omaa kaveriani.
Mutta jotenkin hän on kuitenkin sellainen ihminen, että aina odotan, kun näen hänet.
En kaipaa moraalisaarnoja, pliis. Kokemuksia?
Vastaukset 90
Vanhimmat
Lue Jazonin tulitus:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000011&posting=22000000023595284
kirjoitat, ethän tunne häntä lainkaan, eikä hän ole vielä edes mitään tehnytkään! Ja vaikka tekisikin, se on hänen asiansa, eikä hän silti olisi ainakaan yhtään huonompi sinua; luulen että asia on pikemminkin päinvastoin.
luin viestiketjun.
Itse ajattelen päinvastoin.
Ajattelen päinvastoin kuin Jazon.
pänvastoin kuin Jazon
Eli sinulle parisuhde on puurtamista. Töissä viihdytään ja kotona on tylsää. Sinulle elämä on suorittamista/yrittämistä. Mielelläsi viettäisit loppuelämäsi "teeskentelijän" kanssa. He jotka yrittävät kybällä, ovat "aidosti" menossa mukana. Sitäkö mieltä sinä olet?
jo meni perille meikäläisenkin umpiluuhun;)
En avannut linkkiäsi viruksen ja madon pelossa...
että on hienoa, jos ihmiset sitoutuvat parisuhteeseensa ihastumisesta huolimatta.
Parisuhteessa puurtaminen, kotona tylsistyminen jne. oli ainoastaan Jazonin ajatuksenjuoksua.
Olen ihan samaa mieltä. Enkä missään tapauksessa halua mitään ihmissuhdesotkuja. Olen niin herkkä, että minusta ei ole siihen pyöritykseen.
Mutta kuitenkin olen ollut ihastunut ja olen vieläkin. Eiköhän tämä jossain vaiheessa laannu, kun kerran kokeneemmatkin tietävät kertoa, että taudista on mahdollista parantua.:-) Hyvää yötä!
arvostan suuresti asennettasi tässä asiassa, osoittaa Sinun moraalisi korkeaa tasoa;)
luota siihen laantumiseen,itse uskoin niin,ei se siitä laannu vaan päinvastoin...Mutta onnea sinulle kuitenkin, päädyt sitten mihin vaan ratkaisuun:)
työkaveriini, mutta onneksi toinen on hänet viemässä, mikä on minulle helpotus...
Eikä ihastuminen onneksi kestä kuin n. puoli vuotta, sitten jo alkaa helpottaa. Kokemusta nimittäin on!
olen myös ihastunut työkaveriin, ja hän minuun. Toivottavasti joskus saadaan toisemme ihan oikeasti!
että saatte toisenne, koska kerta molemmat olette toisiinne ihastuneita!!!
Onpa kiva kuulla tosiaan, että noin kivasti on päässyt käymään;))
niin sitten tämän fiiliksen olisi pitänyt mennä ohi jo kahteen kertaan. Mutta kiitos vinkistä kuitenkin!
kyllä täysin tapauskohtaisia. Joskus ihastuminen menee ohi nopeammin ja joskus, kun tunne lähenee jo rakastumista, se voi kestää jopa vuosia.
Niin monet tekijät vaikuttavat aikaan, mitä se kestää; esim. kuinka usein näette, ajatteletko vain ihastumisen kohdetta, vai onko sinulla muutakin tekemistä jne.
Ja sekin vaikuttaa, saatko vastakaikua ihastukseltasi...
jo kaksi vuotta ja paloa rittää vaikka muille jakaa.
Ihan mielenkiinnosta; mistä tiedät, että toinen on hänet ottamassa? Entä jos haluaakin toisen sijasta sinut?
teerenpeliä pelataan silmieni edessä...
itsellä myös tulee kohta kaksi vuotta ja loppua ei näy. Tunteet on edelleen aallokossa vaikka olen tehnyt "päätöksen" keskittyä omaan suhteeseeni ja jättää "hänet" ajatuksista. Rakastan puolisoani ja olen onnellinen mutta tunteita on niin vaikea hallita.. :/
Kuulostat ihan mun ihastukselta, jos hän tuntee minua kohtaan, niin kuin kuvittelen. Siis minun rakkaus on kauko-sellaista.
Oma suhde ollut pitkään jäässä ja ihastuminen tuli kuin salama taivaalta. Eikä häviä minnekään.
Olen vaan odottanut, että se laantuisi, mutta rakastunut minä taidan jo olla, en tiedä miten tässä käy, ketään en halua kuitenkaan satuttaa.
Odotan minäkin hänen näkemistään, en toivo hänelle mitään muuta kuin pelkästään hyvää. En vaan voi ottaa yhteyttä, kun en tiedä miten ajattelee, kun olen varattu. Ei varmaan halua minua sen takia. Voisinpa edes jotenkin tunteeni hänelle osoittaa, voisin sitten vaikka unohtaa...
pääsisit parhaiten asiassa ja tunteissasi eteen päin, kun kertoisit ihastuksellesi, miten asiat ovat. Se selventäisi nyt epävarmaa ja henkisesti rankkaa tilannetta huomattavasti.
Olen mielikuvituksessani miettinyt eri tilanteita, miten sanoisin hänelle, että olen ihastunut. Se kuitenkin pelottaa sen verran, että en ole niin tehnyt. Pelkään sotkevani vain hänen ja oman elämäni. Omien tunteiden kertominen helpottaisi olotilaani, mutta en vain halua olla itsekäs ja tehdä väärin.
Täytyy mennä omalla tavallaan eteenpäin elämässä. Kai tämä tunne joskus menee ohi. Onhan sitä kaikki harrastuksia ja muita, joihin voi purkaa energiaansa.
Kenties nykyisessä suhteessasi on sellaisia ongelmia, että liittonne alkaa tulla muutenkin tiensä päähän. Jos taas ihastuksesi työkaverisi kanssa on molemminpuolista, niin rohkaisisin Sinua miettimään, kumman kanssa haluaisit jatkaa elämääsi eteenpäin.
Onko parempi elää onnettomana yhdessä ihmisen kanssa, jos rakkaus ja muut yhdessäpitävät siteet ovat heikkoja tai lähes olemattomia. Vai olisiko ihastuksessasi aineksia viedä Sinut kestävään onneen kanssaan?
En halua neuvoa Sinua, koska tilanteesi ja nämä molemmat muut asianosaiset pitäisi tuntea hyvin ja selvitellä heidän näkökantojaan ja motiivejaan ennen kuin voisi antaa jotakin konkreettisempaa.
Sitä voisit yrittää miettiä, hakeeko ihastuksesi Sinusta hetken huumaa vai pysyvämpää suhdetta. Me miehet joskus heikkoudessamme saatamme puhua ihastuksellemme kaikenlaista vain päästäksemme sänkyyn:((
Tää menee ohi...
Ollaan tunnettu jo 10 vuotta ; alusta saakka meillä on synkannut, ajoitukset vaan on niin pielessä... Monta vuotta sain vakuuteltua itselleni, ettei tässä mitään - kunnes skädäm: minkä taakseen jätää, sen eestään löytää... Kaikkien näiden vuosien jälkeen "kaamea roihu" päällä. Tässä sitten odotellaan, josko menisi vielä ohikin..
suloisen piinaava varmaankin...Toivottavasti alkaa hiljalleen tulla selvyyttä...
Ja hyvä kun et "väkisin" jaa neuvoja, kun et tiedä taustoja ja ihmisten näkökantoja.
Kiitos nyt kuitenkin palautteesta. Ja viimeinen kappale oli osuva.
Hyvää kevättä kaikille!!!
Tiedetään toistemme tunteet melko pitkälle, mutta silti puuttuu rohkeus tehdä jotain. Kaiketi kumpikin odottaa toiselta jotain merkkiä tai siirtoa asiassa... Kävi miten kävi, on tää aika ollut omalla tavallaan upeeta!
samanlainen tilanne menossa itselläkin; molemmat vaan tarkkailevat tilannetta ja huokailevat toistensa lähellä kaipauksesta...HUOOOH!
Eikä uskallusta ole edes pieneen koskettamiseen...
Olen ihan raunio, pelkään tekeväni elämäni suurimman virheen, en uskalla edes puhua hänelle..ja mitä työkaveri minusta hakee, varmaan vain hetken huumaa, en voi tietää.
Ollaan kuitenkin jokseekin erillaisia, mutta kuitenkin samanlaisia, tunnen sen ja olen tosi hyvä ihmistuntija, en olisi häneen muuten niin ihastunutkaan. Mutta silti taustalla on luottamuksen puute. Niin..hän jättäisi minut kuin nallin kalliolle kuitenkin jossain vaiheessa, ja omat tunteeni tietäen en kestäisi sitä..jarrutus päälle,muuta en keksi
Olen rakastunut,
mutta onneton
oikeasti mies?Harvinaisen kypsä sellainen:)))Kauniisti "neuvoit".Mistä tuollaisia miehiä löytää??
muuta kuin antaa hellän ymmärtäväisen halauksen ja toivoa jaksamista! Olen kyllä itse vastaavanlaisessa tilanteessa ja välillä ahdistaa niin vietävästi.
Me saamme kuitenkin toisiltamme vertaistukea, se vähän helpottaa...
nähnyt ja kokenut, vaikka en mikään vanha vielä olekaan. En ole näissä asioissa ns. kirjaviisas, vaan omista kokemuksistani ja havainnoistani kertoilen...
Halaus Sinullekin (",)...asiolla on yleensä taipumus ratketa jossain vaiheessa, suuntaan tai toiseen :).
Saat virtuaali-hymyn, jaksamisia Sinullekin, kuka oletkin..
koko huone olisi sädehtinyt, kun hymyilit;)
Kuvittelin hymysi ihastukseni suloisille kasvoille...Vai oletko se Sinä...siis Hän...
tietää, haluaisin olla..suuria tunteita on ilmassa ja taitaa viedä mut, en tiedä minne.
Mutta jos en olisikaan, silti toivon Sinulle paljon rakkautta ja kaikkea Hyvää..
kuitenkin huomenna mennä töihin... Siellähän me taas tavataan:)))
Jos ei toisiamme, niin ihastuksemme ainakin;))
jos olet Hän, silloin nähdään, eli huomiseen, kultasein
se selviää;)
menee vihdoinkin selvyys JESH!!! ;)
asiaa kuulutella maailmalle, vaan nautitaan onnestamme ihan kahdestaan;)
Ei tosin sitten muu maailma varmaankaan tule pitkään aikaan edes mieleenkään, onhan meillä vihdoinkin toisemme...
Sinun tunteesi kietoituu minun omiini, muu maailma saa haihtua pois kauas...
Saat mut ihan nousemaan taivaisiin, jo pelkkä ajatus siitä, että me molemmat yhdessä, vain toisillemme...
te ihanasti hempeilette ja kaipaatte toistenne syliin:).Oliskin niin ihana käpertyä sen JONKUN tietyn kainaloon.Siihen jäisin:)
salassa ja hymyillään vaan sitäkö tarkotit.Salassa pito voi olla vaikeaa ;)
niin paljon enemmän, ja pahinta on, kun tietää, että tää on Big Love, vaikkei sitä ääneen sanota...
Kosketus - se sytyittäis varmaankin aikamoisen roihun, kun oleminen alle parin metrin päässä aiheuttaa jo kaikenlaista. Huo-ka-us!
kyllähän "kaikki" jo ovat huomanneet, mistä on kysymys, mutta tällä palstalla ei kerrota, jookos;)
meni hempeillessä..ja ikävä vaan pahenee :(... mutta jos todellisuus joskus astuisi kuvaan...silloin saadaan toisemme, todellisesti ;) rakastan, rakastan, rakastan....
kaikki?Ja kuka tätäkin palstaa muka lukee ;)
Ps. kerrotaan nyt jotain muita kiinnostaa
kommenteista päätellen täää juttu
everybody knows that...aaaahhhh...
I want You, I need You, I Love You...
My Sugar Baby!!!!
kulta, aloita Sinä;)
hot, allways...kun tuut lähelle, tunnen sun jännitteen..hmmm korkeajännitystä :)
rohkeampi, eli siis sinun SOPII :)
Älä tuu liian lähelle - tekokuituiset vaatteet voi syttyä... Mun herkkä hipiä ei kestä villaa...
Vaikka... Mitä sillä on väliä!? Antaa palaa vaan..!
polttaa sua..tai roihutaan sitten yhes, paitsi villa palaa aikasta heikosti :)..niin ett kipinää saat iskee, paitsi mut tuntien kipinän saat kyllä helposti aikaan...
mukaan ;)
vuoks pidetään sellanen sammutushuopa lähettyvillä..? Oikeastaan voitais kääriytyä siihen sillai ennaltaehkäisevästi..? Sit saa kipinöidä rauhassa...
sulla oo se automaatti-sammutin aina mukana..?
Kun ei voi koskaan tietää, milloin on tarvis...
mulla on sellainen, tuonko töihin mukaan, varmuudeks?
kipinät pysyy varmasti siellä sisällä, no hätä?!
Siitä, kun näin töis joskus avaruushuovan vai mikä se oli, kumminkin vähän niinkus päinvastaisen "vaivan" varalle...
Jep, tuo vaan - mä suorastaan palan halusta päästä sen sisälle sun kans!
molemmat ja kietoudutaan sitte tiiviisti..mitään "lämmitysvilttejä" ei tarvita... ;)
se sammutuspeitto taikois näkymättömäks, ois aikas vinhaa... Vois roihuilla ihan rauhassa, pikkasen vaan kulkuväyliltä sivussa... Kai siinä sellanen toiminto on vai mitä tehdään..?
Sehän löytyy...meitsi roihuaa jo nyt, tarviis jo sitä peittoa, vaan säästellään yhteisiin hetkiin, jooks?
puoliautomaatti-sammutin,luulis roihujen niillä
sammuvan ;)..
palokunta paikalle.
ole tarpeeksi hyvä lämmittämään - ainoastaan pahan päivän vara. Pitää olla kunnon avaruushuopa ja kipinää.
sit se on siinä.
kaikki aivan alusta...
näitä viestejä niin tulee mieleen kuin se kaipaamani tyttö kirjoittaisi rohkaisuksi minulle.Aivan kuin hän käskisi minua lähestymään ja että viimeikin kohtaisimme ja voisimme kertoa toisillemme siitä suuresta kaipauksesta jota olemme tunteneet jo niin pitkään toisiamme kohtaan.Oletko se sinä?
on varjopuolensakin, ensin se on todella ihanaa ja töissä on kivaa ja jännittävää, salaisia katseita ja kaksimielisiä juttuja, kosketuksia.
Sitten se on ohi ja edelleen pitää olla samassa paikassa, pokkaa täytyy pitää yllä ja näyttää ettei sinuun koske, että tämä oli minullekkin vain harmiton ohimenevä kohtaaminen.
Sisimmässäsi itket ja yrität vain saada työsi tehtyä ja pysytellä mahdollisimman kaukana hänestä.
Jos oet valmis tuohon kaikkeen, niin siitä vaan, mutta ole varma siitä että se on sen arvoista.
Kannattaa pyristellä vastaan niin paljon kuin mahdollista.Eipä noissa yleensä hyvin käy,varsinkin silloin kun varattuja ollaan:(.Ei maksa vaivaa,ikävä kyllä:(
Tuo näkökulma on hyvä pitää mielessä..hetken huuma, mutta mitä sitten..?
Vastuun ottaminen omasta itsestään on tärkeetä, ettei tee itsellään väärin.
Voihan rakastua oikeasti ja tulla elinikäinen suhde, mutta silti, vähän sitä järkeä ja tilannetajua mukaan.
No joo, itselleni yritän varmaan sitä järkeä saada.Ja kun mistään ei ole mitään faktaa.
ja aloin ajatella niitä ihania puheluita ja niitä huulia omillani....apua.Olihan se ihanaa,voi paska kun on epäreilua tämä elämä joskus.Nyt lakkaan taas ajattelemasta,NYT HETI!
Eli kait se maksoi vaivan....Toisaalta jos saisin muutaman menneen kuukauden takaisin niin tekisinkö jotain toisin?Luultavasti en!Ja siinä ei ihminen paljoa pyristele kun se iskee,se hurja ihastus:)Se tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta!Ja sitten jonain päivänä viiveellä sen tajuaa tosissaan niinkuin minä sain "ahaa"-elämykseni joulukuisena päivänä kauppakeskuksen ruuhkassa:).Hassua
ajattelen ihan samoja ajatuksia..haluaisin hänet tähän viereeni, suurin toiveeni, en edes voi kertoa, miten paljon..
Epäreilua, niin on todella, hänen huuliaan en ole saanut maistaa :), olis ollut kyllä siihen mahdollisuus, jos olisin uskaltanut. Joten juostaanpa karkuun..edelleen.
Hän saisi kyllä ottaa minuun yhteyttä, en pahastuisi, tulisi edes joku selvyys.
ahaa-elämyksellä, että suhde oli ohi vai että se on mahtavaa?
Mietin, kenelle elän elämääni, itselleni vai miehelleni. Mitä saan itse?
Ihastuminen on todella hurjaa, se vie kaikki mennessään ja haluaisin TOSIAAN kokea sen . Mutta aika näyttää, haluaako joku muu samaa??
Katse, se ei voi merkitä mitään muuta
että silloin siellä keskellä kaikkea sisäistin sen tiedon,että olen täysin ihastunut erääseen mieheen(siis työkaveriini),vaikka tokihan olin aiemminkin tiennyt...mutta se vaan oli taka-alalla tavallaan,hankala selittää näin.Anteeksi;).Mutta nyt se on ohi,perheellinen on hän,minäkin vielä tovin.Mihinkään nämä tunteet eivät vain katoa....tämä on ihan järisyttävän raastavaa aikaa:(((.Toisaalta ehkä en vielä luovuta,koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu(vaikka en todellakaan toivo mitään huonoa heidän liittoonsa!).
toivon kuitenkin,että joku "Gere"kävelee vaimoaan vastaan ja vie vaimon mennessään:)Hyi mua!
olet saanut pidettyä langat käsissäsi? Omaa elämää miettiessäni, olen ajatellut, että mistä tää kaikki on saanut alkunsa vai onko monen tekijän summa. Varmaan tuo viimeinen...
Oletko itse nyt eroamassa..viestistä sain vain sen kuvan.
Oma tilanteeni on kummallinen, oma mies on etääntynyt, voi johtua muuttuneesta elämäntilanteesta tai eihän voi tietää. Sekin on ajanut minua hakemaan "lämpöä" muualta. 100 % uskollisuus on vaan esteenä.
Ja kun niitä ottajia olisi vaikka miten..en ymmärrä miksi oma mies ei arvosta minua ollenkaan?
se on ja juu olen eroamassa.Eli elämä menee aika lailla päin pyllyä.Ei me ihastuksen kanssa petetty ketään sillä pahimmalla tavalla muuten tietenkin kyllä..Mutta ei mitään kamalan mullistavaa päässyt tapahtumaan.Kovasti kaipaan häntä,hän se oli se vahva ja lopetti homman kuin seinään.Ja eipä siinä vaihtoehtoja olekaan.Ei olisi pidemmän päälle tullut kuin itkua ja pahaa mieltä monille.Eihän noita saisi tapahtua mutta minkä ihminen itselleen mahtaa:((
todella kunnia siitä sinulle. Joskus filosofioin näitä tunteita, syy-seuraus yhteyksiä..vähän liikaakin varmaan.
En vain itse halua tunnustaa, että parisuhde on pielessä, mutta en ota miehestäni selvää, miksi on sellainen.
Ikävää, että tuli loppu suhteelle, niin voi käydä, vaikka miten toisin haluaisi. Nämä on niitä iäisyys asioita, aina näin on tapahtunut, ei mikään uusi juttu..mutta silti pienelle sydämmelle rankkaa
kauniista sanoistasi!toivottavasti saat sinäkin asiasi kuntoon pian ja saat rinnallesi sen joka rakastaa ja palvoo sinua!Olet hieno ihminen kirjoituksistasi päätellen ja ansaitsisit todellakin onnea ja rakkautta elämääsi!Uskotaan ja toivotaan!!
Odotellaan kevättä..se tuo tullessaan uusia lämpimiä tunteita ja ehkäpä kivoja kokemuksia:)
Kaivataan ja rakastetaan...oikeasti ;)
Vihdoinkin saadaan asia... eristymään... Miksei tää tullut jo aiemmin mieleen..? Mut hyväähän kannattaa oottaa, ja sitä parasta etenkin..!!!
kai perääntynyt...En ole ollut tarpeeksi rohkea.....
Parasta kannattaa odottaa. Sitä mieltä minäkin olen. On kyllä ihan pakko sanoa suoraan kohta, mitä ajattelen. Muuten menetän järkeni totaalisesti.
jotakin "parhaastasi"?
Fiksu, lahjakas, hauskannäköinen, vetovoimainen, kannustava, vakuuttava, asiallinen, luotettava, järkevä, käytännöllinen, arvostelukykyinen, sivistynyt, aikaansaava, tasapainoinen, ja rakentava...Ja kyse on miehestä.
Tumma hän on ...tietenkin.:)
Moinen mies majailee tai missäpäin törmäätte?
siis pääkaupunkiseudulla pörrätään...sorry sananvalinta ja lavea ilmaisu.
Taidat olla varsinainen lottoaja.
Ei voittaa. Mitenhän tämän itse kääntäisin näin lottoajan kiellellä oikein tulkittavaan muotoon. Jos vaikka sanon että kerroit 4 numeroa ja kaikki osuivat. Pääpotti siis vielä häämöttää, 3 numeroa vaan puuttuu vielä...
Eli onnea sinulle. En tässä kuumeen vallassa keksi muuta. Menen tästä takaisin koisimaan.