opiskelussa yliopistossa, välttyy mahdollisimman pitkälle esitelmistä, rymätöistä jne. Eli opiskelu koostuisi paljolti itsenäisestä opiskelusta, tenteistä, palautettavista tehtävistä.
Kiitän.
Kiitän.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
viettää hieman aikaa työelämässä, vapaaehtoistyössä tms ja vasta sitten hakea haaveilemallesi alalle.
Et voi valita tulevaisuuden alaasi sillä perusteella, että joutuisit tekemään mahdollisimman vähän esillä olemista vaativaa työtä. Se ei onnistu. Korkeakoulututkinto on rakennettu niin, että viimeistään seminaaritöiden yhteydessä kaikkien on esiinnyttävä.
Joka tapauksessa elämä, työelämä ja vähän muukin, vaatii ihmiseltä monipuolisia taitoja, myös esiintymispaniikin voittamista.
Sinuna kasvaisin ensin hieman, kävisin ehkä ulkomailla tutustumassa eri tavalla esiintyviin ihmisiin (ulkomaalaiset oikeasti juttelevat toistensa kanssa eivätkä tuijota hyytyneesti heille puhuvaa ihmistä) ja ehkä harjoittelisin niitä itselle vaikeimpia taitoja. Ja sitten vasta miettisin, mikä ala oikeasti kiinnostaa, ja pyrkisin sinne.
"...kävisin ehkä ulkomailla tutustumassa eri tavalla esiintyviin ihmisiin (ulkomaalaiset oikeasti juttelevat toistensa kanssa eivätkä tuijota hyytyneesti heille puhuvaa ihmistä)"
Ihan nauratti :D Suomalaiset eivät millään tavoin helpota "esiintyjän" oloa, päinvastoin.
Missään muussa maassa ei ole tällaista epäonnistumisen lietsonnan kulttuuria, ja julkista nauramista, jos joku kehtaakin avata suunsa.
Käsittääkseni oikis on on sellainen, että luetaan ihan widusti ja sit käydään vaa tenttimässä. Varmasti kuitenkin törmäät sielläkin esitelmiin, ryhmätöihin yms.
Rohkaisun sanana, olen törmännyt yliopistossa professoreihin, jotka vetivät ennen puheitaam rauhoittavia. Eli pitkälle voi päästä esiintymispelosta huolimatta.
Kukaan ei odota sinulta mitään supershowta, kun menet ryhmän eteen selostamaan jotain raporttia nilviäisten sukupuolielämästä. Yleensä porukka ajattelee silloin jotain ihan muuta, pojat kyttäilee tyttöjen tissejä, tytöt miettii mitä tekisi viikonloppuna. Näin ainakin meillä. Eikä se johdu siitä, että esittäjä olisi huono, se johtuu siitä että kouluesitelmät ovat pääosin erittäin turhia ja tylsiä.
Ryhmätöissäkin olet vain hiljaa ja puhut vasta kun olet varma asiasta tai saat hyvän idean. Ei sun tarvitse olla ryhmän henki, antaa muiden tehdä itsestään pellen puhumalla koko ajan.
Sinuna hakisin sinne minne oikeasti haluaisit ja minne rahkeet riittäisi. Aina voi vaihtaa alaa, ja monet niin tekevätkin. Ryhmätöitä ja esitelmiä on loppujen lopuksi hyvin pieni osa, ja niistä kyllä selviää. Esiintymispelosta voi käydä myös juttelemassa lääkärille tai terkkarille.
Tsemppiä!
Vaikka tietojenkäsittely sivuaineina tilastotiede ja matematiikka.
Neljäs vuosi on menossa, eikä vielä kertakaan tarvinnut esitellä mitään, ja ryhmä/paritöistä pääsee eroon jos ei käy laskareissa (eikä ole pakko käydä). Edessä on kyllä kaksi pakollista seminaaria, mutta kai niistä selviän jotenkin. Niin ja oli jotain pientä opiskelun alussa, kuten opettajatuutoroinnissa piti jokaisen tehdä esitelmän jostain sivuaineesta, mutta siitä selviydyin "taktisilla poissaoloilla" :)
Niin ja pakollisista kielikursseista kannattaa selviytyä erilliskokeilla, onneksi niitä ei ole kuin pari.
..sua työelämässä :-O
No, onhan sitä aina jotain yliopistotutkijoita, joiden ei tartte kohdata ketään..